Kylläpä tuli rakastettu ja arvostettu olo...

Minä olen ollut viimeisen vuoden täysin sidottu kotiin, miehellä on milloin mitäkin pakollisia ja " pakollisia" menoja. Olen aivan poikki ja antaisin melkein mitä vaan, että saisin olla hetken yksin ja nukkua, ettei tartteis koko ajan siivota kun mies elää kuin sika pellossa ja jos jätää siivoamatta, ei tartteis kattoa kun mies kulkee naama pitkänä ja rutisee, kun sotku niiiin ahdistaa.



Mun syntymäpäivää ennen mies kysyi minulta, toivoisinko jotain erityistä syntymäpäivälahjaksi. Minä tietysti ilahduin ja pyysin, että jos saisi aamulla nukkua pitkää ja mies vähän siivoaisi paikkoja.

Mitäpä mies siihen: " Jaa... (hiljaisuus)... eikö olis mitään mistä rahalla selviäis?"

Sain sitten rannekellon.