Teoriaa ja käytäntöä yhdistävä ihmisläheinen ammatti? (ei hoitoala)

Olen suorittanut aika paljon kasvatusalan ja sosiaali- ja terveysalan opintoja ja saanut omanlaisiaan töitäkin. Sen lisäksi olen käynyt jonkun verran teologisia ja kirkollisia opintoja, jotka osittain liittyvät noihin ylempiin.

Olen huomannut, että noiden alojen opinnoissa pyöritellään aika paljon intuitiivisia ja maalaisjärkeen käypiä asioita ja monesti esseetä kirjoittaessa suurin ongelma on keksiä tarpeeksi sanottavaa yksinkertaisista tai banaaleista asioista. Teologiassa tätä ongelmaa ei ole, mutta samanaikaisesti sisällön käytännöllinen anti on varsin rajallinen muuten kuin uskonasioista keskustellessa.
Sosiaalityö kiinnostaa paljon sen osalta, mitä sen yhteiskunnallisten tavoitteiden sanotaan olevan, mutta opintojen sisältö myös yliopistossa on kuulemani mukaan hieman haperoinen?

Psykologiaa en ole vielä muodollisesti opiskellut ja olen ymmärtänyt, että siinä olisi tiukempaan pakettiin ahdettua konkreettista tietoa, jota jonkinlaisen yleissivityksen omaavilla ihmisillä ei olisi ilman erityisempää perehtymistä. Varsinaiset omat kokemukset psykologeista ovat kuitenkin puoliksi negatiivisia ja olen ymmärtänyt, että työssä painottuu monesti tutkimus ja varsinainen ihmisten asioiden miettiminen jää vähemmälle ellei ole terapeutti. Mikään matematiikkaan ja tilastointiin viittaava ei myöskään yhtään kiinnosta.

Minua kiinnostaisi erikoistua johonkin tiettyyn vinkkeliin ja ehkä hankkia joku vaativampi virkakelpoisuuskin, mutta tarkka suuntaus on vaikea löytää.

Minkälaista suuntausta suunnittelisitte sellaiselle ihmiselle, jota kiinnostaa keskustelu, neuvonta ja jonkinlainen rinnalla kulkeminen ja josta saisi myös älyllistä haastetta ja todelliseksi asiantuntijaksi kehittymisen mahdollisuuksia?
Asiantuntijuus ei siis saisi keskittyä suoraan hallinnollisiin ja keinotekoisiin järjestelmiin, joiden tuntemus on tietysti omalla tavallaan tärkeää.

Eniten minua kiinnostaa nuorisotyö ja tiedän, että nuorisotyöntekijöille ei ole määritelty varsinaista pätevyyttä ja varsinaiset siihen valmistavat tutkinnot eivät tähtää kovin vaativiin tehtäviin, vaan niistä päädytään esim.koulunkäyntiavustajiksi tai nuorisotalolle vahtimaan. Tiedän että yliopistossa (Tampere) on vielä tuo nuorisotutkimuksen linja, mutta en ole kohdannut ketään, joka olisi sieltä valmistunut ja osaisi kertoa työllistyykö sillä ja minne.