Mitä vaadit 1,5-vuotiaalta lapselta?

Vähitellen lapselta kannattaa alkaa vaatimaan sitä, ettei ole enää itselleen vaaraksi. Askel kerrallaan.

Oho, no tuo isoäidin tyyli ainakin kuulostaa minusta liian jyrkältä. Kyllä minun 2v lapsenikin syö edelleen välillä sormin ihan lämmintäkin ruokaa, me aloitettiin 6kk iässä ihan sormiruokailu joten ei tulisi mieleeni kieltää tai antaa jonkun toisen kieltää häntä siitä. Meillä saa myös hyppiä sohvalla, tietysti talossa talon tavoilla, esim mummolassa ei saa hyppiä mutta eipä tuo ole ikinä sitä muualla harrastanutkaan. Tavaroiden kädestä ottamiseen olen puuttunut aina, se on hyvä opettaa. Touhuutko yhdessä lapsen kanssa päivisin? Mietin vaan tuota että päivät menee kieltäessä.. Meillä tuon ikäinen tykkäsi jo tosi paljon auttaa kotitöissä, pyyhki pölyjä rätillä, siivosi lattioita omalla harjalla yms. Ja sormivärit, taikahiekka, muovailuvaha sai vilkkaan lapsen keskittymään tosi tarkasti.

En minä kyllä mitään ole vaatinut yhdeltäkään näistä kolmesta tuon ikäisenä, menen sitten väliin ja keskeytän toiminnan jos on vaarallista itselle tai muille. Ruoalla leikkimistä ei ole keltään kielletty muuta kuin jos alkaa roiskua ympäristöön, ja sohvilla saa hyppiä. Enemmän se ohjaaminen on houkuttelemista ja mukana olemista, tehdään elämä ja ympäristö ja vuorovaikutus sellaiseksi, että oikea asia on helppo ja kiva ja väärä asia vaikea.

No ehkä vaadin että yrittää puhua ja sanoa mitä haluaa, ennen kuin toimin, en toimi pelkästä osoittelusta tai huutamisesta paitsi jos on iso hätä.

Ja sitten taas päiväkodissa harva 1v5kk syö sormin. Katsovat isommista mallia

Toki välillä syövät myös sormin, eikä lautasta tietenkään pois oteta.

Sohville kiipeily on hyvää motoriikan harjoittelua, päiväkodissamm sieltä ja siellä hyppely on luvallista valvotusti.

Tavaroita tietysti ottavat toisilta kädestä, ne palautetaan toiselle. Annetaan kädestä ottaneelle tilalle toinen. Joskus kelpaa joskus ei ja seuraa itku.

Tuonikäiset usein nauttivat musiikista ja hämmästelen aina sitä, että jaksavat jo hetkisen viihtyä laulelemassa. Jotkut myös kiknnostuvat nuppipalapeleistä ja ovat niissä taitavia.

Ihanat ipanat-podcastissa Raisa Cacciatore antaa hyviä neuvoja siihen, kuinka mummon olisi hyvä pysyä omalla tontillaan ettei etäännytä lastaan ja lapsenlastaan.

Omatoimisuus ruokailussa. Ruualla ei leikitä eikä pöydässä huudeta. Jos jotain heittää lattialle, lapsi käy itse nostamassa.

Katsekontakti, kun lasta kutsutaan ja hänelle puhutaan.

Helppojen vaatekappaleiden (sukat, housut) riisuminen ja pukeminen.

Lelujenkeräys leikin jälkeen.

Ideana on luottaa lapseen ja antaa hänen tehdä itse, jolloin lapsi alkaa itsekin luottaa itseensä vs. ajattelu, jonka mukaan aikuinen tekee kaiken paremmin.

Peruskäytöstavat opetellaan pienestä alkaen, ei niin että ensin on mellastettu 3v. ja vaaditaan lasta vasta siinä vaiheessa korvaamaan jo opitut tavat uudella. Moinen vain hämmentää lasta. Johdonmukaisuus alusta alkaen!

T. Pienten ryhmän lto

Lisään vielä, että tietenkään ei snneta viedä leluja toisilta. Lapsi opettelee tekojensa seurauksia ja jos häntä itkettää, kun tuollaista ei sallita, oppimisprosessi etenee normaalisti. Pettymykset kuuluvat asiaan. Huom. Aikuinen kuitenkin tekee koko jutun tyhjäksi, jos ottaa viedyn lelun lapsen kädestä antaakseen sen takaisin. Lapsi ohjataan palauttamaan lelu itse ja jos hän kieltäytyy, aikuinen liikuttaa lapsen käsiä eli auttaa ja tukee lasta toimimaan oikein. Lopuksi kannustus ja positiivinen palaute ja vapaana olevan lelun etsintä.

T. Pienten ryhmän lto

Jep, jäi tosiaan pois tuosta ennen ltota, kirjoittamastani tekstistä että tavara palautetaan yhdessä.

Nykyään kyllä monet kasvatusalan ihmiset ovat sitä mieltä, että ruualla on hyvä vähän antaakin leikkiä.

Meillä lapsi ei ole ymmärtänyt, että olemme jo laskeutuneet puusta.

Hän kiipeilee ja tutkii varsinkin keittössä.

Olen sitä kieltänyt, muttei tehoa. Mitä enemmän kieltää sen enemmän kiipeilee. Tosi raskasta.

Välillä hän tulee voipaketin tai kokonaisen juuston kanssa vastaan, kun on käynyt jääkaapilla.

Laatikoista on jouduttu ottamaan vetimet pois,silti pääsee tiskipöydälle ja apupöydille. Yläkaappeja on suljettu jos ja vaikka millä.

Kysyin neuvolassa, miten tuollaisen saisi pois, mutta eipä ollut ideoita.

Ei saa koskea telkkariin tai sähköjohtoihin, ei saa ottaa tavaroita muilta, ei saa kiljua turhaan, eikä saa heitellä tavaroita.

Mulla 2vee syö vieläkin joskus sormin, hyvä vaan jos jotain syö. Pääasiallisesti kuitenkin lusikalla tai haarukalla.

Ei tuntuisi viisaalta rangaista lasta syömisestä ja pitää sitä nälässä, huomauttaa voi lusikan käytöstä mutta aika turha taisteluaihe jos maha tulee täyteen ilman taisteluita.

Pukea ei osaa kuin hatun ja kengät ja paidan hihat, riisua ei osaa kuin hatun. On kotihoidossa joten ei näe muista lapsista mallia, oppiminen sen takia hitaampaa kuin päiväkotilapsilla. Eikä lasta kiinnosta mikään pukemiseen opastus kun lähinnä juoksee karkuun pukemistilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi ei ole ymmärtänyt, että olemme jo laskeutuneet puusta.

Hän kiipeilee ja tutkii varsinkin keittössä.

Olen sitä kieltänyt, muttei tehoa. Mitä enemmän kieltää sen enemmän kiipeilee. Tosi raskasta.

Välillä hän tulee voipaketin tai kokonaisen juuston kanssa vastaan, kun on käynyt jääkaapilla.

Laatikoista on jouduttu ottamaan vetimet pois,silti pääsee tiskipöydälle ja apupöydille. Yläkaappeja on suljettu jos ja vaikka millä.

Kysyin neuvolassa, miten tuollaisen saisi pois, mutta eipä ollut ideoita.

Normaalia tuon ikäiseltä.

Turvaportit ja erilaiset lapsilukot helpottaa arkea. Kaikki vaarallinen lapsen uloittumattomiin.

Kiellä ja nosta lapsi pois pahan teosta. Turhauttava vaihe, mutta menee ohi.

Leikkipuistot ja sisäleikkipaikat on hyvää ajanvietettä, ja lapsi saa toteuttaa itseään.

Meillä lapsi kiipesi niiden turvaporttien yli. Ja pois pinnasängystä ( pohja oli matalimmalla tasolla). Huuteli vaan viereisen lipaston päältä "äitiiii". Äkkiä vaihtui lipaston paikka.

Sitä oot koko ajan silmät selässäkin ettei sattuis mitään ja hakemassa jostain pois/vahtimassa kiipeilyä. Aika vaan auttoi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi ei ole ymmärtänyt, että olemme jo laskeutuneet puusta.

Hän kiipeilee ja tutkii varsinkin keittössä.

Olen sitä kieltänyt, muttei tehoa. Mitä enemmän kieltää sen enemmän kiipeilee. Tosi raskasta.

Välillä hän tulee voipaketin tai kokonaisen juuston kanssa vastaan, kun on käynyt jääkaapilla.

Laatikoista on jouduttu ottamaan vetimet pois,silti pääsee tiskipöydälle ja apupöydille. Yläkaappeja on suljettu jos ja vaikka millä.

Kysyin neuvolassa, miten tuollaisen saisi pois, mutta eipä ollut ideoita.

Meillä on jääkaapissa vyö lukkona pienten vuoksi.

Missään tapauksessa ei ole hyvä, että kieltämisestä toiminta vaan yltyy, eihän se opeta yhtään mitään. Jos kielletään niin kiellon täytyy pitää ja rikkomisesta täytyy olla seurauksia. Ei kannata kieltää jos ei pysty valvomaan. Ehkä ratkaisu olisi keittiöön tulemisen tiukasti kieltäminen lapselta kokonaan ja sulkeminen ovin, mutta onko se sitten tarkoituksenmukaista että keittiö on tuntematon (houkutteleva) paikka, vai olisiko parempi että antaa tutkia jos kerran kiinnostaa. Eihän se ikuisuuksia kiinnosta, ja nykyihmisen on aika helppoa keittiö muuttaa turvalliseksi vähäksi aikaa. Kiipeily itsessään ei ole paha, päinvastoin. Jospa kotiin voisi oikein kunnolla tehdä sallittuja kiipeilypaikkoja jotka houkuttelee leikkimään aikuisten kannalta miellyttävämmin?

Metsässä kulkeminen on muuten tosi hyväksi tuollaiselle n.1, 5 vuotiaalle. Maasto on vaihtelevaa ja siten hyväksi motoriikan kehittymiselle.

Vaadin ettei saa purra, lyödä tmvs eikä saa kiusata koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi ei ole ymmärtänyt, että olemme jo laskeutuneet puusta.

Hän kiipeilee ja tutkii varsinkin keittössä.

Olen sitä kieltänyt, muttei tehoa. Mitä enemmän kieltää sen enemmän kiipeilee. Tosi raskasta.

Välillä hän tulee voipaketin tai kokonaisen juuston kanssa vastaan, kun on käynyt jääkaapilla.

Laatikoista on jouduttu ottamaan vetimet pois,silti pääsee tiskipöydälle ja apupöydille. Yläkaappeja on suljettu jos ja vaikka millä.

Kysyin neuvolassa, miten tuollaisen saisi pois, mutta eipä ollut ideoita.

Meillä on jääkaapissa vyö lukkona pienten vuoksi.

Missään tapauksessa ei ole hyvä, että kieltämisestä toiminta vaan yltyy, eihän se opeta yhtään mitään. Jos kielletään niin kiellon täytyy pitää ja rikkomisesta täytyy olla seurauksia. Ei kannata kieltää jos ei pysty valvomaan. Ehkä ratkaisu olisi keittiöön tulemisen tiukasti kieltäminen lapselta kokonaan ja sulkeminen ovin, mutta onko se sitten tarkoituksenmukaista että keittiö on tuntematon (houkutteleva) paikka, vai olisiko parempi että antaa tutkia jos kerran kiinnostaa. Eihän se ikuisuuksia kiinnosta, ja nykyihmisen on aika helppoa keittiö muuttaa turvalliseksi vähäksi aikaa. Kiipeily itsessään ei ole paha, päinvastoin. Jospa kotiin voisi oikein kunnolla tehdä sallittuja kiipeilypaikkoja jotka houkuttelee leikkimään aikuisten kannalta miellyttävämmin?

Sehän varmaan siinä kiinnostaa, että juurikaan se keittiö ei ole kiipeilypaikka.

Hauska leikki. Äiti nostaa hartiat muusina lattialle ja minäpä kiipeän takaisin.

Leikkipuistotkin on vähän hankalia talvella.

Hoplopissa ollaan käyty, mutta sielä hän ei ole yhtä rohkea.

Ei saa pomppia sohvalla, syö välineillä tai pyytää että syötetään eikä leiki ruualla, lopettaa tekemänsä asian jos kielletään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi kiipesi niiden turvaporttien yli. Ja pois pinnasängystä ( pohja oli matalimmalla tasolla). Huuteli vaan viereisen lipaston päältä "äitiiii". Äkkiä vaihtui lipaston paikka.

Sitä oot koko ajan silmät selässäkin ettei sattuis mitään ja hakemassa jostain pois/vahtimassa kiipeilyä. Aika vaan auttoi.

Niin ja voi tuntua tekosyyltä, mutta kotitöiden tekeminen hankaloituu tässä vaiheessa. Aika menee lapsen vahtimiseen. Huh huh