Lue keskustelun säännöt.
Mies elää siivelläni! Vai olenko minä liian kiltti? JSSAP?
04.01.2018 |
Asumme minun omistamassani asunnossa. Asumiskulut ja ruokakulut jaetaan 50/50 puoliksi. Mies on yrittäjä ja tekee töitä myöhään iltaan saakka. Minä taas olen osa-aikaisessa työssä ja hoidan lähes kaikki kotityöt. Mies kerryttää varallisuuttaan (hänellä on 2 sijoitusasuntoa) ja asuu edullisesti ikäänkuin luonani, sillä hoidan kaiken täällä kotona ja tiedän missä mikäkin tavara on. Tämä tuntuu siis edelleen enemmän minun kodiltani kuin meidän yhteiseltä, vaikka olemme asuneet täällä yhdessä jo 6,5 vuotta. Olemme avioliitossa.
Tämä kotityötaakka ei haittaisi minua yhtään, jos siitä hyvästä mies tekisi yhtälailla jotain minun hyväkseni. Mitä minä hyödyn siitä että hänen bisneksensä kukoistaa?
Tästä riidellään usein. Mies sanoo, että hän voi ostaa kotiin siivoojan, jos minä en halua siivota. Minun mielestäni se ei ole oikea tapa ratkaista asiaa, eikä kyse ole vain siivoamisesta vaan koko homman pyörittämisestä (ja tätä mies ei tajua). Rakastan kodinhoitoa, tekisin sitä vaikka aamusta iltaan jos ei vähän tarvitsisi käydä tienaamassa rahaa välissä.
Mutta minun tekemäni kotityöt hyödyttävät 50/50 molempia, kun miehen tekemä työ hyödyttää vain 100% häntä itseään. Eikö totta?
Loogista olisi että minäkin menisin kokopäiväiseen työhön, jolloin kotitöitä ei tekisi kumpikaan tai kumpikin yhtä kiireellä illan viimeisinä tunteina. Mutta meillä on 2 koiraa, (itse asiassa koirat ovat miehen) ja minulla ei ole sydäntä jättää koiria pitkäksi aikaa kotiin.
Hän sen sijaan ei ajattele kotitöitä eikä koirienhoitoa. Hän on niin ajatuksissaan työasioissa, että joskus olemme jääneet ilman päivällistä, kun olen kokeillut tapahtuuko mitään jos kerrankin minä olen passiivinen. Silloin mies vain kävi haukkaamassa voileivän ja jatkoi hommiaan. Ei kysynyt ruoasta mitään. Joskus mietin voiko hän olla jollain tapaa kajahtanut, kun on niin putkinäköinen ja keskittyy vain siihen yhteen asiaan kerrallaa. Vai onko kaikki miehet sellaisia? Hän on ainoa kumppanini mitä minulla on koskaan ollut.
Minulle koti on tärkeämpää kuin työ, ja priorisoin ajankäyttöni sen mukaan. Minä joustan aina ja minulta löytyy aikaa. Mies sen sijaan saattaa aamulla sanoa, että tulee normaaliin aikaan kotiin töistä, ja sitten kotiin tultuana ilmoittaa että syö vain nopeasti ja lähtee sitten kokoukseen. Kiva. Mitä jos minä ilmottaisin joku päivä, että adios lähden 3 päiväksi lomalle. Olisi mielenkiintoista kokeilla, mutta en vaan voi koirien takia tehdä mitään tuollaista temppua. Koirat ovat minulle todella rakkaita, enkä halua niiden kärsivän ihmisten ongelmista.
Olen myös ajatellut pitäisikö muuttaa erilleen, mutta taas koirat tulevat mieleeni enkä viitsi ehdottaakaan sellaista. Koirat nimittäin muuttaisivat miehen mukana ja olisivat silloin vailla kunnon hoitoa. Muussa tapauksessa erillään asuminen ei olisi hullumpi ajatus, sillä olemme molemmat introvertteja ja viihdymme omissa oloissamme.
Miten tällainen kotihoitosuhde muutetaan takaisin parisuhteeksi? Vai tuleeko pelkkää JSSAPpia?
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot että olette avioliitossa, eikös silloin omaisuus ole yhteinen ja kaikki hyödyttää yhteistä pottia?
Jaatte asumisen ja ruokakulut puoliksi, mikä on reilua ja oikein. Sinun osa-aikatyösi + kotitaloustyöt vastaavat miehen kokopäivätyötä, joten asiat ovat tasapainossa ja ok. Outoa, että koet olevasi häviäjä. Lisäksi olette avioliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Jaatte asumisen ja ruokakulut puoliksi, mikä on reilua ja oikein. Sinun osa-aikatyösi + kotitaloustyöt vastaavat miehen kokopäivätyötä, joten asiat ovat tasapainossa ja ok. Outoa, että koet olevasi häviäjä. Lisäksi olette avioliitossa.
Ajallisesti kyllä vastaavat toisiaan mutta mies hyötyy minun tekemästäni kotityöstä mutta minä en hänen kokopäivätyöstään piirun vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Sanot että olette avioliitossa, eikös silloin omaisuus ole yhteinen ja kaikki hyödyttää yhteistä pottia?
Avioliitto ei tarkoita sitä että omaisuus on yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaatte asumisen ja ruokakulut puoliksi, mikä on reilua ja oikein. Sinun osa-aikatyösi + kotitaloustyöt vastaavat miehen kokopäivätyötä, joten asiat ovat tasapainossa ja ok. Outoa, että koet olevasi häviäjä. Lisäksi olette avioliitossa.
Siis mitä? Miten muka ovat tasapainossa, jos aloittaja tekee kotityöt ja miehelle jää aikaa tienata? Ja rahat mies pitää itse.
Pitäisiköhän ap:n sitten kupata miehestä enemmän rahaa irti? Antaa miehen maksaa siivoja ja käytätte muitakin palveluja? Jos koirat ovat miehen, niin joko hän hoitaa ne itse tai luovutte niistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaatte asumisen ja ruokakulut puoliksi, mikä on reilua ja oikein. Sinun osa-aikatyösi + kotitaloustyöt vastaavat miehen kokopäivätyötä, joten asiat ovat tasapainossa ja ok. Outoa, että koet olevasi häviäjä. Lisäksi olette avioliitossa.
Siis mitä? Miten muka ovat tasapainossa, jos aloittaja tekee kotityöt ja miehelle jää aikaa tienata? Ja rahat mies pitää itse.
Niinhän se on aina mennyt että mies tienaa ja tekee työt, nainen hoitaa kodin ja lapset.
Sinä rakastat kodinhoitoa ja saat tehdä sitä. Miehesi pitää työstään ja saa tehdä sitä. Mikä on ongelma? Eikö molemmat saa toteuttaa itseään tehden sitä, mitä itse eniten haluaa tehdä? Win-win.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen 40h/viikko, hoidan ison omakotitalon 99% yksin + hoidan koirat. Maksan sähkön, veden, kaikki ruuat, mies maksaa vuokran. Tuhottomasti enemmän silti mulla menee rahaa. Mies tekee pitkää päivää, enkä itse voi koirien takia ikinä jäädä ylitöihin. Miehen tarkka kommentti oli "kuule jää ylitöihin jos tienaat yhtä paljon ku minä". Ok että tienaa hyvin, mutta taloudessa se ei näy mitenkään. Kitisee jos kauppareissulla menee 50e,ja sanoo ettei käy kuukauteen kaupassa. Näin pöydällä pari edellistä tilinauhaa, ja antaa mennä lisäprosentilla yli 1500e kuussa veroa. Kysyin asiasta, sanoi vaan että saa ne sitte ensvuonna takasi kuitenkin veronpalautuksissa... Aloin vaan miettimään, että mitähän suunnittelee. Täyspalvelu on kotona (teen hälle jopa eväät), eikä rahaakaan mee paljo paskaakaan kun mä maksan kaiken muun, paitsi sen vuokran.
Vierailija kirjoitti:
Sanot että olette avioliitossa, eikös silloin omaisuus ole yhteinen ja kaikki hyödyttää yhteistä pottia?
Avioliitossa omaisuus EI OLE yhteistä. Muuttuu yhteiseksi vasta sillä hetkellä kun avioero tulee vireille ja ei ole avioehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän elämänne ei todellakaan ole tasapainossa. Luulen että ap:tä eniten vaivaa se, että mies keskittyy vain työhönsä eikä huolehdi mistään heidän yhteisen elämänsä asioista, ei ilmoittele ap:lle mistään, saati että antaisi parisuhd aikaa ap:lle. Ilmeisesti ette vietä aikaa yhdessä ettekä harrasta mitään yhdessä?
Lisäksi suhteen talous on pielessä. Jos asunto on ap:n, miehen kuuluu maksaa siitä vuokraa. Lisäksi hänen kuuluisi tehdä puolet eli 50% kotitöistä ja hoitaa omat koiransa 100%. Jos ap tekee nämä hänen puolestaan, se pitäisi korvata jotenkin.
Mies hoidattaa arkensa aplla, ei maksa edes siitä mistä pitäisi ja lisäksi tekee ap:n avustuksella pitkää päivää, jolla tahkoaa itselleen rahaa.
Ap:n pitäisi miettiä, mitä suhteelta haluaa ja saako sitä? Ja saako edes normaalia kunnioitusta ja tasa-arvoa? Mitkä ovat yhteiset tulevaisuuden suunnitelmanne; mitä teette ensi juhannuksena tai viiden vuoden päästä?
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi toisen asunnossa asuva puoliso maksaa vain puolet houtovastkkeesta, hänhän hyötyy puolisonsa omaisuudesta, kuten tämäkin mies. Jos puoliso opiskelee yhteisestä sopimuksesta tai on vasten tahtoaan työhön pienimmällä työttömyyskorvauksella, olisi toki tasajako paremmin perusteltavissa, ei todellakaan muuten. Sähkölaskukin saattaa nousta huomattavasti, jos asuntoon muuttanut uusi puoliso käyttää reilusti sähköä, esim. saunoo usein, joten eipä muidenkaan asumiskulujen tasajako aina ole reilua.
Entä ruokakulut? Miehet yleensä syövät paljon enemmän ja kalliimman, mutta toki sekin pitää laskea talouskohtaisesti, esim. syökö ap:n puoliso muualla itse ostamiaan ruokia vai kaiken kotona?
Päivittäis- ja muut kodin tavarat ja palvelut, miten kulut jaetaan oikein?
Ap:n miehellä on kaksi koiraa, kuka niiden kulut maksaa? Miksi mies edes pitää niitä, ellei hänellä ole niille aikaa? Minä en ainakaan suostuisi kovin pitkään huolehtimaan toisen lemmikeistä, olisi ihan kohtuutonta.
Yrittäjät eivät tosiaan tunnu huomaavan, että monen puoliso on kyllästynyt "olemaan yksin naimisissa" ja samalla tekemään ja maksamaan lähes kaiken kotona, mukaanlukien lapset ja lemmikit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on tehnyt ap:stä äitinsä. Äiti hoitaa kodin ja "lapset" (koirat). Jos ap ja mies saisivat oikeita lapsia, nekin jäisivät ap:n hoidettaviksi.
Ongelma on myös siinä, että jos miehellä on kotona "äiti", hän tarvitsee itselleen tyttöystävän.
Alussa kirjoitit, että asumiskulut ja ruokakulut jaetaan puoliksi.
Sitten taas kirjoitit, että maksat enemmän kuluja?
Kumpi nyt pitää paikkaansaina?
Tuntuu, että mies kuitenkaan ole nuuka kun lupaa kustantaa siivoojan?
Jos rahapolitiikka on mielestäsi laskettu väärin, niin lasketaan se sitten uudestaan siten, että tunnet sen oikeudenmukaiseksi.
Mieshän maksaa tavallaan vuokraa kun maksaa asumiskulut puoliksi.
Kuuluuhan kirjoittajan maksaa oma osuutensa vaikka omassa asunnossa asuukin.
Eihän sekään oikein menisi, että mies maksaisi koko osuuden ja itse ei mitään?
Koirien ruoka tietenkin kuuluu miehen maksaa.
Jos kirjoittaja rakastaa kotitöitä niin miksi sitten taas kokee, että ei ole oikein häntä kohtaan niitä tehdä?
Jos ne rassaa niin ottaisin sen siivoojan ja sitten harrastaisin niitä rakkaita kotitöitä senverran kuin sielu sietää.
Kun rahasta ei ole puutetta niin käytännön asiat on helppoja järjestää.
Vähän kannattaisi katsoa mitä on aiemmin runoillut....juttu muuttuu koko ajan. Mikä osa-aikatyö on 40h/viikko?
Pyydä mieheltä suurempaa vuokraa jos hoidat miehen koiratkin mm.