Kumpi vaikeampaa: parisuhteen vai työn saaminen

Saa jakaa kokemuksia

Esim. Suomessa on varmaan enemmän sinkkuja kuin työttömiä. Joten siitä päätellen parisuhteen.

Parisuhteen saaminen. Olen palvelualalla ja mun työtä riittää pk-seudulla. Niitä miehiä joita olen lähestynyt ei ole kiinnostanut erilaisista syistä tai on varattu.

No mulla ei ole ollut kuin kaksi parisuhdetta elämäni aikana, ja enenpää en meinaa hommatakaan. Sinkkuna olen ollut vuoden elämäni aikana. Yhtään ainutta työpaikkaa en ole saanut koskaan missä ei olisi palkkatuki tai vaihtoehtoisesti provikkapalkka, kertaakaan en ole saanut toistaiseksi voimassa olevaa eli vakituista työpaikkaa. Työttömänä olen ollut varmaan 10 vuotta elämäni aikana ja useammasta ammatista huolimatta töiden saaminen on helvetin vaikeaa.

Jos nuorena pääsee heti töihin ja onnistuu aina lennosta vaihtamaan työpaikkaa, niin varmasti se on helppoa, mutta jos kerran kosahtaa ja olet työttömänä yli 3kk, niin kusessa olet.

Ja parisuhde taas on sitä että satut tapaamaan ihmisen ja rakastutte, siinä ei oikein itse voi paljoakaan muuta tehdä kuin olla jonkinlaisessa kontaktissa ihmisten kanssa jotta voisi sen oikean tavata. Minä tapasin ensimmäisen miehen aikoinaan kirjeenvaihdon kautta, ja tämän nykyisen aviomieheni maikkarin chatissa. 

N43

Tavallaan yhtä vaikeita/helppoja kumpikin, mutta...

Hyviä töitä en saa, huonoja töitä saan hieman, huonot työt kelpaavat minulle, joten töitä minulla on. Mieluummin olen huonossa työssä kuin ilman työtä.

Hyviä parisuhteita en saa, huonoja parisuhteita saan hieman, huonot parisuhteet EIVÄT kelpaa minulle, joten parisuhteita minulla ei ole. Mieluummin olen ilman parisuhdetta kuin huonossa parisuhteessa.

Voisin kyllä kuvitella että työt & parisuhteet kulkevat monilla ihmisillä käsi-kädessä, ainakin miehillä. Eli jos on työ niin saa myös parisuhteen... ja jos ei ole työtä niin ei myöskään saa parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Esim. Suomessa on varmaan enemmän sinkkuja kuin työttömiä. Joten siitä päätellen parisuhteen.

Paitsi että sinkuista tosi moni on sinkku omasta halustaan. Työttömät taas eivät useimmiten ole työttömiä omasta halustaan.

Nainen 54 v., filosofian maisteri (tietojenkäsittely). Työtä tuntuu olevan mahdotonta saada, vaikka en ole nirso, eli haen muutakin kuin oman alan työtä, ja muualtakin kuin kotiseudulta.

Samoilla ei-niin-nirsoilla kriteereillä olisin kyllä parisuhteen saanut, tarjokkaita on viime vuosina ollut kyllä, mutta siinä asiassa olen nirsoillut.

Niin joo, kelpuuttaisin ihan lyhytaikaiset keikkatyöt myös, mutta eipä niitäkään näy. Saman kriteerin täyttäisivät kai yhden yön jutut, ei kiinnosta mutta jos kiinnostaisi niin eiköhän järjestyisi vaikka tuolta lähimmästä räkälästä.

Kummatkin on vaikea saada, mutta mulle on miehenä kuitenkin kovan yrityksen jälkeen lopulta työpaikka tullut. Naista en sen sijaan ole koskaan saanut.

On tässä kuitenkin sellainen ero, että samaa työpaikkaa voi aina yrittää uudelleen vaikka hamaan loppuun asti. Samaa naista sen sijaan ei voi yrittää loputtomasti uudelleen, hullun leimaa ja häirintäsyytteitä saamatta.

Työpaikan saa kouluttautumalla lääkäriksi, naista ei mitenkään. Näin siis omalla kohdallani.