Kompromissit parisuhteessa
Minusta tuntuu, että riitaannumme puolisoni kanssa jatkuvasti tilanteissa joissa vaadittaisiin joustoa ja kompromisseja. Mies kokee, että minä "haluan aina tahtoni läpi". Ei ymmärrä, että tulen vastaan asioissa.
Esim mies haluaisi nyt hankkia saksanpaimenkoiran. Itse olen ko rotua vastaan, koska
Melko sairas rotu
Pitkät karvat (en halua kotiin likaa jota karvoissa kulkeutuu)
Iso kokoinen
Huonoja kokemuksia
Miehen mielestä ko rotuiset ovat viisaita koiria.
Olen koettanut ehdottaa, että mikäli haluaa ison koiran, voisi valita lyhytkarvaisemman ja terveemmän rodun. Perustellut olen tietenkin, miksi toivon kompromissia.
Tai mikäli mies haluaa lähteä yhdessä 20km päähän juuri tiettyyn hälyiseen ja aina täyteen karaokekuppilaan iltaa istumaan -> itseäni ei huvittaisi lähteä kotoa minnekään -> ehdotan jotain läheisempää, rauhallisempaa vaihtoehtoa. Eikö tällainen ole juuri kompromissi?
Mies vain aina tuumaa, että minun pitää aina saada tahtoni läpi.
Mies haluaa saksanpaimenkoiran, minä jonkun n. 5kiloisen lyhytkarvaisen koiran. Jos ehdotan kompromissiksi dobermannia, niin millä mittapuulla olen saanut tahtoni läpi?
Kommentit (3)
Meillä on jo ennestään kaksi koiraa, pieniä tällä hetkellä. Lapsuudenkodissani on ollut dobermamneja jo ennen minua, on yhä edelleen. Olen harrastanut teininä pk-lajeja ja tokoa ihan kilpailumielessä. Valioksi ylsi koira hakupuolella ja tokossa.
Eli ei tarvitse huolehtia, ettei koirasta selvittäisi. :)
Itse en vaan välitä schäfereistä, enkä halua, että kerrostalokämppä on täynnä kuraa.
Ap
Kerroit nyt 2 esimerkkiä, joita mies on ehdottanut. Kerro nyt 2 esimerkkiä tilanteista, joita sinä olet ehdottanut ja miehen on pitänyt tehdä joku kompromissi.
Älkää hyvät ihmiset ottako minkäänlaista koiraa! Koira on 15 vuoden sitoumus eikä tuo teidän suhteenne siltä kuulosta, että pysyisitte niin kauan edes yhdessä. Ja nuo rodut, dobermanni tai sakemanni... ei ikinä perheeseen, jossa molemmat eivät ole paneutuneita koiraharrastajia!