Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raskaus oli vain aika muiden joukossa. En ymmärrä tarinoita hormonihuuruista ja raskausajan ties mistä
03.01.2018 |
Kertokaa raskauksistanne. Minä keskityin työntekoon ja söin ihan loppuraskaudessa paljon bulgarianjogurttia, omenoita ja appelsiineja. Ei muuta. En ymmärrä, kun jotkut tekevät raskaudesta niin suuren asian. Ja miettivät sitä vauvaa ja kaikenlaista. Miten he ehtivät? Kyllähän se vauva sieltä sitten tulee ja sitten voi keskittyä siihen.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulle tullut mitään puutostiloja tuollaisella ruokavaliolla? Oliko vauva täysin terve? Vaikuttaa siltä, että raskautesi ei ollut toivottu ja yritit vahingoittaa vauvaa alitajuisesti.
Eihän ap sanonut että olisi syönyt vain noita. Hän sanoi että söi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rv 19
Oksennan yhä. Ruokaa en saa pysymään sisällä niin että saisin tarpeeksi energiaa päivässä. Lääkäri sanoi, että kunhan nestettä saa tarpeeksi, niin ei huolta.
Väsymys on ihan mahdoton ja paino vain tippuu, vaikka pieni kumpu mahassa kasvaa. En saa tarpeeksi energiaa ja hengästyn jo lyhyestä kävelystä. Oon tosi kateellinen kavereille, jotka pystyvät yhä työskentelemään raskauden aikana. Ihmisiä en näe, kuin puolisoa ja elämä tuntuu ankealta, kuin jatkuva krapula. Kurkku on ihan sietämättömän kipeä tässä vaiheessa. Vatsahapot polttelevat aina oksentaessa sitä.
"Kyllä se siitä helpottaa" on menettänyt merkityksensä. Senhän piti helpottaa jo viikolla 12, mutta ei. Nyt toivoo vain että helpottaa viikolla 20...
Niin heikko olo että tahtoisi vaan tehdä abortin, jotta kaikki loppuisi. Mies yrittää lohduttaa ja saada syömään. En ymmärrä miksi tämä on näin rankkaa, kun aina on saannut kuulla ettei raskaus ole sairaus tai tekosyy tai este mihinkään. Oon pettynyt ja kateellinen niille joilla on helppoa.
Tää on mun eka ja vika kerta tätä rouhua.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulle tullut mitään puutostiloja tuollaisella ruokavaliolla? Oliko vauva täysin terve? Vaikuttaa siltä, että raskautesi ei ollut toivottu ja yritit vahingoittaa vauvaa alitajuisesti.
Nyt tuli väärinkäsitys. Tuo ei muuta viittasi vain siihen, ettei ollut muuta omituisuutta raskausaikana kuin tuo jugurtti-omena-appelsiinivillitys, minkä lisäksi söin kyllä täysin normaalisti. Lihoin raskausaikana sen normaalin kymmenen kiloa ja lapsi oli erittäin toivottu.
En minäkään ymmärtänyt, kunnes sain toisen lapseni. Se raskausaika oli yhtä hormoonimyrskyä. Itketti, kaikki, ihan kaikki. Oli herkistynyt mieli, loukkaannuin kaikesta, väsymyt ja jumalaton ärtymys päällä läpi raskauden. Paljon tuli sanottua, mikä kaduttaa vieläkin. Paljon pidin sisälläkin. Täytyy sanoa, että olin itselleni ihan vieras, en todellakaan reagoi asioihin noin kuten raskausaikana reagoin. Palasin "ennalleni" todella nopeasti ja yllättäin vuorokauden sisällä paria viikkoa ennen äitiysloman alkua.
Tällä hetkellä Rv 15 menossa. Jotkut sanovat että nainen hehkuu onnesta ollessaan raskaan. Ei ole hehkua näkynyt. Olo on ollut yhtä helvettiä. Pahoinvointia ja yökötystä kyllä senkin edestä. Olo on jotenkin outo koko ajan . Ihan kuin jos olisi sairaaksi tulossa. No, jospa se tästä. Laskettu aika kesäkuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä Rv 15 menossa. Jotkut sanovat että nainen hehkuu onnesta ollessaan raskaan. Ei ole hehkua näkynyt. Olo on ollut yhtä helvettiä. Pahoinvointia ja yökötystä kyllä senkin edestä. Olo on jotenkin outo koko ajan . Ihan kuin jos olisi sairaaksi tulossa. No, jospa se tästä. Laskettu aika kesäkuussa.
Onpa pitkä aika odottaa.
Mä söin ja kävin töissä normaalisti. Ei muita mielihaluja kuin tajuton panetus :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaikki kolme raskautta ollut kamalia, jokaisessa olen oksentanut viikoille 14-17 ja kärsinyt vaikka mistä vaivasta, jonka vuoksi ollut suurimman osan raskaudesta saikulla, jääden jokaisesta varhennetulle äitiyslomallekin.
Oksentamisesta huolimatta olen aina myös lihonnut n.20kg ja ne ei tod.ole lähtenyt imetyksellä, vaan rankalla treenillä palautunut n.vuodessa entisiin mittoihin.
Itse huomaan herkistyvän, mutta miehen mielestä olen ollut varsinainen monsteri raskaudet ja imetykset.
Naamakin ja koko ulkonäkö muuttunut todella vastenmieliseksi, itketti omakuva, eikä ollut tietoakaan mistään hehkusta.
Synnytyksistä en halua edes puhua, enempää lapsia ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulle tullut mitään puutostiloja tuollaisella ruokavaliolla? Oliko vauva täysin terve? Vaikuttaa siltä, että raskautesi ei ollut toivottu ja yritit vahingoittaa vauvaa alitajuisesti.
Eihän ap sanonut että olisi syönyt vain noita. Hän sanoi että söi paljon.
Heti perään luki ei muuta. Aloittaja ei kirjoittanut, että olisi syönyt lisäksi muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulle tullut mitään puutostiloja tuollaisella ruokavaliolla? Oliko vauva täysin terve? Vaikuttaa siltä, että raskautesi ei ollut toivottu ja yritit vahingoittaa vauvaa alitajuisesti.
Eihän ap sanonut että olisi syönyt vain noita. Hän sanoi että söi paljon.
Heti perään luki ei muuta. Aloittaja ei kirjoittanut, että olisi syönyt lisäksi muutakin.
Ap korjasi jo väärinkäsityksen tässä ketjussa. Söi ihan normaalisti.
Nämä mammapalstan uhriutujat ja ulisijat nyt ulisevat siitäkin, kun mies unohti viedä biojätepussin aamulla.
Siitä voi vetää omat johtopäätöksensä. + äitimyytti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulle tullut mitään puutostiloja tuollaisella ruokavaliolla? Oliko vauva täysin terve? Vaikuttaa siltä, että raskautesi ei ollut toivottu ja yritit vahingoittaa vauvaa alitajuisesti.
Nyt tuli väärinkäsitys. Tuo ei muuta viittasi vain siihen, ettei ollut muuta omituisuutta raskausaikana kuin tuo jugurtti-omena-appelsiinivillitys, minkä lisäksi söin kyllä täysin normaalisti. Lihoin raskausaikana sen normaalin kymmenen kiloa ja lapsi oli erittäin toivottu.
Tämä siis ap.
Rv 36, pahoinvointi jatkuu edelleen. Joudun raskauden jälkeen käymään hammaslääkärissä paikkaamassa about jokasen hampaan, kun pahin oksennusreaktion aiheuttaja on hampaiden harjaus. Pikanen harjaus ja siihen päälle samantien useemman kerran oksentaminen on kuluttanu hampaat ihan loppuun. Hammaslääkäriä en oo ees uskaltanu kokeilla kun pitäs tunti pitää suuta auki kun sinne sörkitään.
Alkuraskaudessa suurin himo oli vaniljakreemi, keskiraskaudessa purkka ja MAUSTAMATTOMAT KANANARINTAFILEET!! Nyt on viime aikoin tehny törkeesti mieli jäätä, kurkkua,tomaatteja. Eli huomaa et nestetasapaino ollu huonompi nytten.
Ollu supervaikee raskaus kyllä muutenki. Verenvuotoo, limatulppaa alkanu vuotelee pois rv 20, supistellu viikolt 15 lähtien. Onneks kohta ohi ja nyytti sylis (:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ap. Nyt kun olet saanut vastauksia,joissa kerrotaan esim. pitkään jatkuneesta pahoinvoinnista, niin joko huomaat etteivät kaikki ole kuin sinä. Voi ihme ja kumma! Vai olitko sittenkin palstan päivystävä naisvihaaja?
Olin kyllä kieltämättä hieman kateellinen ystävälleni, jolle raskaudet olivat todella helppoja. Ei pahoinvointia, ei liitoskipuja, ei valtavaa vatsaa, ei närästystä, ei peräpukamia, ei suonenvetoja...ja lista jatkuisi edelleen jos kertoisin mistä kaikesta näiden edellä mainittujen lisäksi itse kärsin. Ole iloinen jos pääset helpolla, mutta ole myös armollinen meitä kohtaan joita luonto ei päästänyt ihan yhtä helpolla. Emme me välttämättä itse tee raskaudestamme niin isoa asiaa, kaikki eivät vain ole yhtä onnekkaita kuin sinä.
Mm Charlotte Bronte kuoli raskausajan pahoinvointiin. Moni nykyään joutuu sairaalahoitoon. Minusta on tyhmää hokea sitä, miten helpolla itse on päässyt, kun puhutaan joillekin oikeasti vakavista asioista.
Minusta poistettiin keväällä luomi. Pikkujuttu, ei edes sattunut, eikä mitään jälkiseuraamuksia tullut. Mitä ihmettä ne syöpäpotilaat valittavat?
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ymmärtänyt, kunnes sain toisen lapseni. Se raskausaika oli yhtä hormoonimyrskyä. Itketti, kaikki, ihan kaikki. Oli herkistynyt mieli, loukkaannuin kaikesta, väsymyt ja jumalaton ärtymys päällä läpi raskauden. Paljon tuli sanottua, mikä kaduttaa vieläkin. Paljon pidin sisälläkin. Täytyy sanoa, että olin itselleni ihan vieras, en todellakaan reagoi asioihin noin kuten raskausaikana reagoin. Palasin "ennalleni" todella nopeasti ja yllättäin vuorokauden sisällä paria viikkoa ennen äitiysloman alkua.
Helpottavaa kuulla että tuo saattaa johtua raskaudesta, toki ei tuo sitä ystävyyssuhdetta enää takaisin minkä menetin. Silloinen hyvä ystävä muuttui täysin toiseksi ihmiseksi ollessaan raskaana. Saattoi sopia tapaamisia vain saadakseen perua (ja joskus sanoikin jälkikäteen näin tehneensä), kaikkeen ns. avuntarjontaan sanoi kohtuuttoman röyhkeästi (”juu, en mä nyt varmaan sun apua tartte”), teki hyvin selväksi ettei kukaan ole tervetullut katsomaan vauvaa ensimmäiseen kuukauteen kun ”me ollaan ihan vain keskenämme ja ei tarvita ketään ylimääräistä siellä”.
En mä edes muista mitä kaikkea, hyvä varmaan niin..
Vauvan syntyessä olin sit tosi hämilläni että mitä helvettiä nyt kun yllättäen kutsu katsomaan vauvaa tulikin jo viikon tai parin päästä, kertoi vapaaehtoisesti synnytyksestä ja vauvasta (loppuraskaudesta kun ei suostunut enää vastaamaan oloaan koskeviin kysymyksiin koska se oli vain kuulemma ärsyttävää ja ei sit kuulunutkaan kellekään yhtäkkiä).
Muuttui aika pitkälti vanhaksi itsekseen kun vauva syntyi, toki sellainen epävarma tuntui olevan ja sitä kompensoi ylimielisyydellä.
Ei meidän ystävyys siitä sit ikinä selvinnyt. Kun sanoi odottavansa toista niin aloin ottaa vielä entisestään etäisyyttä, ei oikein voinut kuvitella että antaisi kenenkään kohdella enää toista kertaa niin minkään syyn takia.
Vierailija kirjoitti:
Mm Charlotte Bronte kuoli raskausajan pahoinvointiin. Moni nykyään joutuu sairaalahoitoon. Minusta on tyhmää hokea sitä, miten helpolla itse on päässyt, kun puhutaan joillekin oikeasti vakavista asioista.
Minusta poistettiin keväällä luomi. Pikkujuttu, ei edes sattunut, eikä mitään jälkiseuraamuksia tullut. Mitä ihmettä ne syöpäpotilaat valittavat?
Älä liioittele, kuolinsyy oli keuhkokuume. Oli kylläkin raskaana kuollessaan ja kärsi pahoinvoinnista ja sen aiheuttamasta kuivumisesta, mitkä epäilemättä heikensivät tilaa.
Joskus voi käydä myös niin, että ensimmäinen raskaus ja myöhemmät raskaudet eivät olekaan helppousasteeltaan samanlaisia. Siskoni jaksoi ensimmäisen raskautensa aikana harrastaa liikuntaa ja touhuta ihan loppuun asti, toinen raskaus aiheutti sellaisia selkäkipuja että vauhti hidastui kummasti, ja kolmannen raskausajan hän viettikin puolittain sairaalassa että vauva ylipäätään pysyi sisällä täysiaikaiseksi asti.
Alue: Aihe vapaa
Eikö sinulle tullut mitään puutostiloja tuollaisella ruokavaliolla? Oliko vauva täysin terve? Vaikuttaa siltä, että raskautesi ei ollut toivottu ja yritit vahingoittaa vauvaa alitajuisesti.