Miksi puoliso on mustasukkainen

Jutelkaa asiasta. Äläkä asetu puolustuskannalle.

Ehkä häntä häiritsee se, että et ole katkaissut napanuoraa?

Olen yrittänyt kysyä, mistä kenkä puristaa, mutta vastaukseksi saan epämääräisiä "ei mikään", "no eihän se ole normaalia" jne. Aika huonosti saa keskustelua aikaiseksi negatiivisia tunteita koskevista aiheista tuon kanssa. Positivisista tunteista sen sijaan puhuu oikein luontevasti ja vuolaasti.

Ap

No, mielestäni napanuora on katkaistu. Mitä se edes tarkoittaa? Ettei tietyn ikävuoden jälkeen saisi nauttia vanhempiensa kuulumisesta elämäänsä?

En pyri toimimaan elämässä sen mukaan, miten miellyttäisin äitiäni tai saisin hänen hyväksyntänsä päätöksilleni. Olemme monista asioista täysin erimieltä, eikä hyväksytä kaikkia toistemme valintoja. Eikä ole jatkuvaa tarvetta roikkua äidissä, voi olla että välillä menee viikkojakin ilman yhteydenpitoa. Sitten välillä yhteydenpito päivittäistä.

Satumme tulemaan toimeen toistemme kanssa ja viihdymme toistemme seurassa. Mitä pahaa siinä on?

Ap

Minä olen kanssa hyvin läheinen äitini kanssa enkä näe siinä mitään negatiivista. Tiiviit ja turvalliset ihmissuhteet on erittäin tärkeitä. Me ollaan äitini kanssa niin samanlaisia, että ollaan kuin parhaat ystävät - jutellaan/viestitellään päivittäin, käydään yhdessä ulkomailla, käydään teatterissa/shoppailemassa jne. Oman miehen mielestä tämä on vain hieno asia, on monesti sanonut että toivoisi yhtä hyviä välejä omiin vanhempiinsa, heille kun riittää se että soitellaan kerran kuussa ja nähdään jouluna.

Päivittäinen yhteydenpito kuulostaa aika paljolta. Tietysti on hyvä olla hyvissä väleissä ja tulla hyvin toimeen äitinsä kanssa. Eikä siinä olen mitään pahaa. Pikemminkin ehkä "ylihyvää". Ymmärrän kuitenkin puolison mustasukkaisuuden. Jääkö "kalenteriin tilaa" tehdä joku päivä mitään spontaania kun tiedossa on etukäteen että toinen on jossain vaiheessa päivää yhteydessä äitiinsä? Minua ärsyttää toisinaan jos puoliso menee sopimaan viikonlopulle jonkun tunnin parin tapaamisen jonkun kaverin kanssa. Haluaisin että koko viikonloppu on tyhjä jotta voidaan yhdessä sopia mitä voimme tehdä yhdessä ilman että joku ulkopuolinen henkilö ja tapaaminen vaikuttaa siihen meidän kahden yhteiseen elämään ja aikaan. Siksi olemme sopineet että viikonlopuille ei sovita mitään menoja ilman keskustelua. Varsinkin kesäisin voi ilmaantua vaikka koko viikonlopun kestävä yhteinen meno. Olisi tylsää jos joku tunnin tapaaminen jossain lauantain iltapäivässä romuttaisi koko viikonlopun. Tämä nyt vain esimerkkinä, mutta pointti oli se, että pidä nyt ihmeessä tyhjiä päiviä ja hetkiä myös puolisollesi, johon äitisi ei liity lainkaan, edes satunnaisella soitolla.

Jos AP on mies niin onhan tuossa vähän Norman Bates -vibat...

Jos sinulle jää reilusti kahdenkeskistäkin aikaa miehen kanssa niin ei tuo mun korvaan kauheen pahalta kuulosta. Kiva juttu että on hyvät välit vanhempiin. Itsekin useamman kerran viikossa viestittelen äitini kanssa ja vaihdetaan kuulumisia. Tosin hän asuu eri paikkakunnalla.

Oon kuullut sellaisestakin tapauksesta, jossa jo omilleen muuttanut parisuhteessa oleva nainen halusi tyyliin joka päivä käydä vanhempien luona katsomassa Salkkarit ja muutenkin :D siinä vaiheessa voi sanoa että napanuora ei ole katkennut ja semmoinen saattaa vähän jo puolisoakin nakertaa...

"Jääkö "kalenteriin tilaa" tehdä joku päivä mitään spontaania kun tiedossa on etukäteen että toinen on jossain vaiheessa päivää yhteydessä äitiinsä?"

Mitä? :DD

Ei enää tarvitse istua lankapuhelimen vieressä ja odottaa, että Marjukka kävelee iltaviiden lypsyn jälkeen naapuriin soittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Puolison mielestä olen äitini kanssa tekemisissä häiritsevän paljon. Olemme kyllä päivittäin tekemisissä, asumme melko lähellä toisiamme, mutta lähinnä yhteydenpito tapahtuu puhelimen välityksellä. Kerran viikossa-kahdessa saatamme käydä äidin kanssa kahdestaan ostoksilla. Olemme äitini kanssa läheisiä, tulemme hyvin toimeen ja käymme mielellämme kuulumisia läpi ajoittain pidemmän kaavan kautta. Puolison läsnäollessa harvemmin puhun puhelimessa äitini kanssa, mutta saatan viestitellä, lähettelemme kuvaviestejä usein. En ymmärrä, miksi yhteydenpitoni äidin kanssa on niin häiritsevää. Miksi olla mustasukkainen? Miten äitini voi olla uhka parisuhteellemme?

Oletan että olet mies. 

Ja kyllä, se kiinni tiukasti oleva napanuora tulee maksamaan sun suhteesi.

Minä soitan päivittäin äidilleni. Puheluun menee noin 5-10min. Olemme hyvissä väleissä äitini kanssa ja meistä molemmista on mukava kuulla toisesta, ihan päivittäin. Vaihtaa kuulumiset, kysellä toisen työpäivästä, kuulla uusimmat juorut sukulaisista. Ihan harmitonta mukavaa höpöttelyä. Tämän lisäksi näemme ehkä muutaman kerran kuussa (asun toisella paikkakunnalla). 

Eipä ole tullut mieleen, että tämä olisi jotenkin epänormaalia ja vähempi yhteydenpito olisi suotavaa ihan jo parisuhteenkin kannalta. Aviomieheni on onneksi ihan tervepäinen eikä ole koskaan asiassa ongelmaa nähnyt.

Tässä huomaa kuinka surkeita suhteita ihmisillä on vanhempiinsa kun tämä asia on aloittajan ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Tässä huomaa kuinka surkeita suhteita ihmisillä on vanhempiinsa kun tämä asia on aloittajan ongelma.

sitä voi olla hirmuiset hyvät suhteet vanhempiin ilman että pitää joka välissä olla heihin yhteydessä. Minulle moinen roikkuminen äidin tai isän hihassa kertoo enemmän siitä, ettei aikuinen ihminen ole vielä uskaltanut itsenäistyä vaan pitää etsiä yhteyttä heihin jatkuvalla syötöllä. 

Jos ei päivää pysty olemaan ilman viestittelyä, niin onhan siinä jo jotain vikaa. 

Poislukien jos vanhempi on esim. niin paljon vanhempi että kohta kuolee pois ja pitää olla siksi yhteydessä että varmistaa hänellä olevan vielä henki tallella ja kaikki hyvin.

Jos nauraa ja on rento vanhempansa kanssa ja tekee kivoka juttuja ja kumppanin kanssa on tylsemmät systeemit, toki tyhmempikin yksilö alkaa tajuta, ettei suhde ole oikein kestävällä pohjalla.

Vierailija kirjoitti:

"Jääkö "kalenteriin tilaa" tehdä joku päivä mitään spontaania kun tiedossa on etukäteen että toinen on jossain vaiheessa päivää yhteydessä äitiinsä?"

Mitä? :DD

Ei enää tarvitse istua lankapuhelimen vieressä ja odottaa, että Marjukka kävelee iltaviiden lypsyn jälkeen naapuriin soittamaan.

Niinpä, mitä ihmettä 😂😂😂😂

Tällä pettämättömällä logiikallahan voi ajatella myös niin, että ei sitä spontaania aikaa voi koskaan olla, kun aina on se riski, että joku muu sukulainen tai ystävä sattuu soittamaan - ja huh, ihan yllättäen vielä 😵

Puhun äitini kanssa pitkiä puheluita, kun puoliso ei ole kotona. Esim. Samalla kun siivoan tai käyn koiran kanssa pidemmällä lenkillä. Eli yhteydenpito ei mielestäni millään tapaa vaikuta puolisoni saamaan huomioon.

Olen nainen.

Ap

Kommentoit nyt vaan määrää. Entäpä laatu?

Ai puolison saaman huomion laatu? Siinä ei pitäisi olla valittamista. Tyytyväinen tuo on oloonsa.

Ap