Lapsi jäi kiinni herkkujen salaostelusta ja kyydillä kulkemisesta kouluun :(
Luulimme että kävelevät kouluun ystävänsä kanssa, matkaa yhteen suuntaa 3km että siinä saa hyvin liikuntaa mutta ovatkin päässeet kaverin isän kyydillä! Lisäksi selvisi, että tyttö on ostellut salaa herkkuja sillä löysin karkkipapereita patjan alta. Olo on pettynyt . Tavoite on viime keväästä asti ollut saada tytön painoa alemmas liikuntaa lisäämällä ja ruokavaliota muuttamalla, en osannut edes ajatella että lapsi huijaa! :( Kunhan mies tulee töistä iltapäivällä, käymme keskustelun siitä miten nyt sitten edetään.
Tyttö on siis kolmannella luokalla, pituutta noin 145 cm ja painoa aivan liikaa, 40kg. Tähän on puututtu sekä koululääkärin, että tytön astmaa hoitavan lääkärin taholta ja pistimmekin herkut kieltoon sekä otimme tytöltä bussikortin pois jotta kävelisi tai pyöräilisi, eikä menisi helpointa kautta!
Kommentit (27)
Ihan normipainoinen on ja kasvavassa iässä, tuolla touhulla aiheutatte lapselle syömishäiriön
Armollisuutta lasta kohtaan. Ja jos noilla keinoilla yrität saada lasta laihtumaan, niin tulet varmasti epäonnistumaan, saat aikaan vain lapselle syömishäiriön. Yhteistä tekemistä (liikuntaa + muutakin kivaa), terveellistä ruokaa, säännöllisesti. Riittävästi unta. Herkkujakin, mutta harvakseltaan. Ei täyskieltoa, se tekee herkuista vain houkuttelevampia.
Minkäs painoinen tytön mielestäsi pitäisi olla? En kyllä usko että lääkärit pakottaisivat noin nuoren tytön laihduttamaan, korkeintaan sanoneet että painoa kannattaa tarkkailla.
Kouluun kävely 3 km on aamulla aivan liian pitkä matka. Samoin koulun jälkeen väsyneenä kotiin,
ei varmaan innosta. Keksikää muita keinoja liikkumiseen. Juuri se yhdessä liikkuminen olisi parasta.
Miksi kolmosluokkalaisella on rahaa hallussaan niin että voi salaostella herkkuja?
Ette kai te nyt oikeasti luule AP:n olevan tosissaan? Äiti pitää normaalipainoista lastaan ylipainoisena, pakottaa astmaatikon liikkumaan aivan liian paljon pelkän ikätoverin valvonnassa, pahastuu kun lapsi menee tutun kyydillä, kohtelee lastaan niin että tämä joutuu piilottelemaan vähäistä herkkujen syöntiään... Tässä on melkein kaikki provon ainekset siistissä paketissa.
Lapsesi painoindeksi on 19,02. Täysin normaalipainoinen!
On tuo kolme kilsaa suuntaansa (kelillä kuin kelillä) vähän kohtuutonta jos muut saa mennä sen bussilla. Mietipä omalle kohdalle?
Mahtaakohan lastenkin laihdutuksessa päteä se, että tärkeintä on mitä syöt, koska pelkän liikunnan määrä pitäisi olla hurja jotta sillä voisi laihtua.
Kolme kilometriä kävelyä on oikein hyvä. Aamuinen vähintään puoli tuntia kestävä liikunta parantaa oppimistuloksia merkittävästi.
Lasta ei kannata yrittää laihduttaa. Koskaan. Jos lapsen vanhemmatkin ovat lihavia, niin silloin vanhempien tulee muuttaa oma elämänsä iin että laihtuvat, ja näin lapsi laihtuu samalla, kun aletaan yhdessä liikkumaan ja syömään terveellisesti, ja näyttämään sitä omaa esimerkkiä. Jos taas vanhemmat ovat normaalipainoisia, ei lasta aleta laihduttamaan, koska tällöin lapsen lihomisen taustalla ovat muut syyt, ja silloin pitää pureutua niihin syihin, eikä oireeseen, joka on lihavuus.
Millaista liikuntaa itse harrastatte? Joku ehdotti täällä jo, että ottakaa tyttö mukaan koulun jälkeen kävelylenkille tai uimaan.
Vierailija kirjoitti:
Armollisuutta lasta kohtaan. Ja jos noilla keinoilla yrität saada lasta laihtumaan, niin tulet varmasti epäonnistumaan, saat aikaan vain lapselle syömishäiriön. Yhteistä tekemistä (liikuntaa + muutakin kivaa), terveellistä ruokaa, säännöllisesti. Riittävästi unta. Herkkujakin, mutta harvakseltaan. Ei täyskieltoa, se tekee herkuista vain houkuttelevampia.
Harvakseltaan tarkoittaa usein :D
Noo, ole ap onnellinen ettei lapsesi ole vielä alkanut varastelemaan niitä herkkuja kaupasta. Eiköhän tämä asia hoidu rauhallisella ja avoimella keskustelulla lapsen ja vanhempien kesken. Ja älä ota puheeksi lapsen mahdollista ylipainoa, mieluummin yleiset terveelliset elämäntavat?
Lapsesi kokee nyt olevansa kovin yksin ja ahdistunut tämän asian kanssa. Kuten monet ovat jo täällä sanoneetkin, yhdessä perheen kanssa liikkuminen olisi kaiken a ja o. Koko perheen liikunnallinen elämäntapa ja terveellinen ruoka ovat keinoja saada paino pysymään kurissa, koska kysehän on kuitenkin vielä kasvavasta lapsesta. Mietipä itse: muut saisivat jotakin kivaa ja sinä olisit ainoa, joka jätettääisiin ulkopuolelle. Se tuntuisi sinusta rangaistukselta ja todella epäreilulta, ja näistä tunteista syntyisi ahdistuneisuutta, jota moni helposti "ruokkii ruualla". Olisin vanhempana enemmän huolissani siitä, että lapseni tekee salaa jotakin minulta. Sehän kertoo sen, että vuorovaikutus teidän vanhempien ja lapsen välillä ei tällä hetkellä toimi positiivisella tavalla. Tsemppiä ap! Nyt mietit tarkasti miehesi kanssa asiaa, koska tuolla tavoin lapsellasi on hyvin pian syömishäiriö ja sen tuomaa henkistä taakkaa hän kantaakin sitten tavalla tai toisella pitkälle aikuisuuteen, ellei lopun ikäänsä.
Lapsi paralla natsisadisti vanhemmat.
Ja yksi esimerkki siitä, kuinka vanhemmuus on täysin hukassa. Surullista, että kuka vain lisääntymiseen kykenevä saa niin tehdä. Sitten pilataan lapsen henkinen terveys.
Kolme kilometriä liian pitkä koulumatka täällä kommentoivien mielestä? Mitähän hittoa oikeasti? Täällä päin ei edes ole oikeutta linja-autoon koulukyytinä, mikäli koulumatka yhteen suuntaan on viisi kilometriä tai alle.
Itse kävelin kouluikäisenä 2-5 kilometriä kouluun, asuinpaikasta riippuen. Ai niin, minulla oli/on myös vaikea astma, hengissä selvisin.
Eivät ne lapset mene liikunnasta rikki.
Vierailija kirjoitti:
Kolme kilometriä liian pitkä koulumatka täällä kommentoivien mielestä? Mitähän hittoa oikeasti? Täällä päin ei edes ole oikeutta linja-autoon koulukyytinä, mikäli koulumatka yhteen suuntaan on viisi kilometriä tai alle.
Itse kävelin kouluikäisenä 2-5 kilometriä kouluun, asuinpaikasta riippuen. Ai niin, minulla oli/on myös vaikea astma, hengissä selvisin.
Eivät ne lapset mene liikunnasta rikki.
Aikuinen ainakin menee rikki yli puolen kilometrin kävelystä. Pitempiä matkoja en ole suostunut kävelemään sen jälkeen kun kortin sain. Jos johonkin ei pääse autolla niin sitten en mene sinne. Muutenkin automaation korkein päämäärä on ettei ikinä tarvitse liikkua mihinkään jos ei halua. Kaikki kotiinkuljetettuna mieluusti siihen sohvan viereen.
Rennon elämän olen suunnitellut kustantavani kehittelemällä imunaattorin. Se on sitten mun keksintö eikä ollenkaan muiden. Töitä tekemällä ei tienaa läheskään tarpeeksi että niitä viitsisi edes ajatella.
Ei kai ystävä viitsi kävellä jos hän kyydilläkin pääsee ja yksin käveleminen kun toiset vetää autolla ohi on "tosi kivaa". Mitäs jos liikkuttaisitte lasta koulun jälkeen, vanhempi mukaan lenkille tai uimaan?