Auttakaa. (Alkava salasuhde miehen kaveriin katkaistava!)

(Jatkuu.)

Seuraavana päivänä ajattelin että minun on pakko sanoa suoraan tälle miehelle että nyt leikitään vähän vaarallisilla vesillä, en ikimaailmassa pettäisi miestäni ja nyt kaikenlainen ystävällinenkin lähentely ja kehuminen hänen osaltaan sekottaa päätäni. Sanoin että en oikeasti luota itseeni täysin hänen seurassaan enkä ole ollut tällaisessa tilanteessa suhteemme aikana aiemmin. Tämä mieheni kaveri sanoi että ei ole itsekään voinut sille mitään että on tuntenut järjettömän suurta vetovoimaa kohtaani vaikka kokoajan onkin tiedostanut minun olevan hänen kaverinsa nainen johon ei ikinä saisi koskea. Puhuttiin asiasta ja pohdittiin että koska tunteille nyt ei mahda mitään, on pakko vaan hillitä itsemme. Molemmat tiesimme, että jos jotain tapahtuisi välillämme ja kukaan saisi tietää, se aiheuttaisi sellaisen sopan että oksat pois.

Näistä kaikista jutuista huolimatta hakeuduimme yhä viettämään aikaa yhdessä (tiedän, typerää), istuimme muiden kanssa eräässä huoneessa ja hän salaa silitteli reittäni siten ettei kukaan muu huomannut ja tämä seksuaalinen energia ja jännitys oli uskomatonta. Muut huoneessaolijat lähtivät käymään jossain, jäimme siis hetkeksi kaksin huoneeseen hieman humalanhuuruisissa tunnelmissa ja käännyimme katsomaan toisiamme, suudeltiin kiihkeästi samantien, keskeytettiin hetkeksi ja sanottiin että tämä on tosi väärin, mutta jatkettiin vielä hetki. Syntistä mutta niin ihanaa.

Vikana päivänä kävimme taas jossain välissä kahdestaan juttelemassa, kaikenlaisista asioista maan ja taivaan välillä, välillä vähän pussailtiin ja mietin vain miten ihanaa viettää aikaa noin keskustelutaitoisen miehen kanssa verrattuna tuppisuu-mieheeni. Mieheni kaveri sanoi silloin että on ihastunut minuun mutta ettei missään nimessä halua tulla minun ja mieheni väliin. Tämä on kamalaa. Minulla on perhosia vatsassa ihastuksesta ja pää sekoamassa ahdistuksesta, mietin vain näitä ihania hetkiä ja omaa parisuhdettani. En olisi koskaan uskonut että voisin tehdä miehelleni näin ja samalla käy häntä sääliksi.

Eihän tästä mitään voi tulla. Jos eroaisimmekin mieheni kanssa niin seuraavaksiko sitten hyppäisin miehen kaverin kainaloon. Voi huhhuh. Sovittiin että yritetään nyt vaan unohtaa mitä tuolla tapahtui ja ei olla missään yhteyksissä. Silti olemme jo päätyneet viestittelemään jotain pientä toisillemme. Täytyy antaa ajan kulua ja toivoa että nämä ajatukset lähtee pois, alkaisin nähdä taas oman mieheni ihanuudet ja voisin jatkaa elämääni.

Mieheni ei saa koskaan tietää tästä sillä se musertaisi hänet täysin ja sekoittaisi liian monta ihmissuhdetta. Tulin tänne kysymään neuvoja mutta tätä kirjoittaessani taisin sen jo keksiä. Selvästikin nollatoleranssi tämän miehen kaverin kanssa viestittelyyn ja nyt täysi keskittyminen omaan parisuhteeseen, ja täytyy laittaa se salaiseen tulikokeeseen. En halua tehdä hätiköityjä päätöksiä mutten myöskään haaskata aikaani väärän ihmisen kanssa. Kamalaa kyllä joutua salaamaan jotain tällaista mieheltäni, mutta omapa oli mokani, itse se on siis myös selvitettävä.

Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Jos, niin kauan kesti ihastumisen poishiipumisessa? Vai jääkö asia ja koetut tunteet kytemään jollain ajatuksen tasolla pitempään? Väkisinkin alkaa pohtia minkälainen elämä voisi olla ihmisen kanssa jonka kanssa kemiat kohtaavat noin hyvin.

Tee elämälläsi mitä haluat

Näinhän se usein alkaa. Olet oikeassa, nollatoleranssi on nyt oikea ratkaisu. Tunteillesi et mitään voi eikä fantasiointi ole väärin. Voit kuitenkin nyt vaikuttaa tuleviin tapahtumiin.

Usko pois, salasuhdetta ET halua.

Tiedän tunteen. Kävi vähän samansuuntaisesti, mutta laivalla. Kesti 4 viikkoa, että ajatukset ja tunteet jätti rauhaan. Nollatoleranssi yhteydenpidossa a ja o. Nähtiin tuosta 1,5 vuoden jälkeen taas laivalla ja kaikki tunteet ja järjetön halu olla toisen lähellä palasi heti. No, tuon jälkeen sain tunteet tapettua 1,5 viikossa. Edistystä! 😊

Elämässä tapahtuu kaikkea. On itsestä kiinni, miten tuon tilanteen hoitaa korrektisti.

Ehdotan seuraavaa: eroa nykyisestä. Suhde on tullut tiensä päähän kaikesta päätellen ja hukkaatte aikaanne. Tuo ei vaan toimi enää, eikä ole toiminut hirveän hyvin ehkä koskaan.

Kerro tuolle toiselle, että eroat ja tarvitset siihen aikaa ja rauhaa, mutta kun kaikki on ohi, otat yhteyttä.

Kun olet löytänyt uuden asunnon, muuttanut sinne ja käynyt läpi eroanne, joskus maaliskuussa, ota yhteyttä tuohon tapaamaasi mieheen. Sitten näet, tuleeko jutusta mitään. Jos ei tule, elämääsi saattaa tulla jotain muuta. Ei kannata hukata aikaa seksittömässä ongelmallisessa suhteessa nuorena, kun elämä on edessä.

Kasvakaa

Olit ihastunut tai et, niin eipä tuo suhteesi kovin kummoiselta vaikuta. Ei seksiä, ei luottamusta, sikamaista käytöstä... mitä menetettävää sinulla on? Ehkä tuo juttu kaverin kanssa oli vain hetken huumaa, mutta onko tuo nykyinenkään suhde sinulle hyväksi ja riittävä pitemmän päälle? Jos jo vuoden yhdessä asumisen jälkeen on seksielåmä kuollut, ei ennuste ole mielestäni hyvä missään tapauksessa.

Ota siis ero jos suhde on tuota kuin kuvailit. Sen jälkeen voit vaikka kokeilla tuota kaveria jos vielä huvittaa. Tai käydä treffeillä ihan muiden kanssa.

Tupakoivat ihmiset hyi, mutta tupakoikaa toki vielä enemmän, niin seksihalunne ja -kykynne hiipuvat luonnollisella tavalla, luonto karsii näin hiekompaa materiaalia.

Itsellä aikoinaan samoja fiiliksiä avoliitossa, mutta jäin ja menimme naimisiinkin. Katunut olen sillä miehen sikailut jatkuivat vuosien ajan salasuhteilla yms. Itse nyt viisaampana lähtisin pois vähänkin huonosta suhteesta ja tutustuisin kiinnostavaan ihmiseen, jossa kaikki natsaa.Tuskin se maailmanloppu avomiehellesi olisi vaikka alkaisit seurustelemaan hänen tuttavansa kanssa. Älä jää avoliittoon säälistä! Sinulla on oikeus myös 100 % onneen. Me naiset usein ajatellaan liikaa miltä jätetystä exästä tuntuisi.

Miksi yrität niin kovasti jäädä suhteeseesi? Vaikka unohtaisit tuon miehen kaverin, olisitko silti onnellinen?

Sun perusongelma on sun huono parisuhde. Työskennelkää se kuntoon tai erotkaa.