Mikä on suhtautumisesi lapsen jättämisestä yksin kotiin ?

Olen itse joutunut itsenäistymään niin varhain ja esim. 11-vuotiaana toimimaan jo lapsenvahtina yön yli pienemmillekin että tuollaiset kaikki olen omalta lapselta halunnut pitää pois, eli nyt 16-vuotiaanakaan ei ole vielä ollut yötä yksin kotona, saatamme ilta-aikaan olla jossain (esim. pikkujoulut) mutta tulla kotiin viimeistään puolilta öin. Vielä pari vuotta sitten hankittiin aina lapsenvahti/seuralainen kyseisiä menoja varten.

Kun mies on ollut työmatkoilla, 7-vuotias oli 5-vuotiaan kanssa kahden kotona kun iltalenkitin koiran.

Muuten meidän lapset ei ole olleet yksin oikeastaan koskaan.

Nyt ovat 13 ja 15 enkä enää aina ole kotitoimistolla kun tulevat. Minut saa aina puhelimella kiinni.

He saavat nykyään liikkua koulun jälkeen vapaasti, esim lähteä kaupungille, mutta ilmoittaa pitää missä liikkuu. Illalla kotiintulo on normisti 21. Myöhemmästä sovitaan erikseen.

2 jatkaa että kerran kun olivat 10 ja 12, kövimme mökkikunnan iltatapahtumassa niin että olivat mökillä (talo) kahden muutaman tunnin. Puhelimella sai kiinni ja mökillä kaks koiraa turvana.

Me oltiin siskon kanssa koko viikko heitteillä kun äiti oli viikot toisella paikkakunnalla opiskelemassa. Viikonloppuna olin heitteillä yksin, koska äiti hengasi miesystävänsä kanssa ja siskoni viikonloput poikaystävänsä kanssa. Äiti jätti yleensä esim. 5 - 10 markkaa, että voidaan hakea keksejä ruoaksi.

8-vuotiasta ei pidä jättää yksin, varsinkaan lähteäkseen uudenvuodenaattona "toisaalle". On ihan liian pieni vielä. 

Minkä ikäinen tai kehitysvaiheinen lapsen tulee mielestäsi olla, että uskallat jättää hänet yksin kotiin:

a) päivällä ? Koululaiset ollaan jätetty ja kun lapsi on sanonut että ok.

b) koulunjälkeen, jolloin lapsen pitää itse suoriutua välipalasta ja mahdollisiin harrasteisiin menosta, läksyistä ?

Asumme maalla, joten harrasteisiin ei käytännössä pääse yksin, paitsi jos kaverin vanhempi hakee. Meillä tällaisia tilanteita on tullut vasta lapsen ollessa 7. luokalla.

c) illalla, kun itselläsi on menoa (olipa töihin, baariin tai mihin vaan meno) ?

Kuinka "illalla"? Alkuillan ovat olleet itsekseen pienimmän ollessa 3. luokalla. Eli ollaan tultu töistä/kahvilta esim. vasta klo 19.

Lapsen itsenäisesti liikkumisesta:

a) tiedätkö suunnilleen tai hyvinkin tarkasti missä ja kenen seurassa lapsesi aikaansa viettää ?

En koko ajan tiedä. Yleensä ovat samojen kavereiden kanssa samoissa paikoissa, mutta en tarkalleen tiedä. Jos lähtevät kauemmaksi, niin kerovat kyllä.

b) kuinka nopeasti huolestut, jos et tiedä, tai lapsi ei tule ajallaan kotiin ?

Eivät koskaa oleolleet pahasti myöhässä (max 30 min, tuolloin paha lumimyräkkä) Aika nopeasti alan lievästi huolestua, toki ajattelen yleensä että on vaan myöhässä. Vastaavat yleensä viesteihin lähes välittömästi.

c) käykö lapsesi vieraisilla, jopa yökylässä sellaisen kaverin luona, jonka vanhempia et tunne ja et edes tiedä missä tarkalleen asuvat ? Ei koskaan. Luokkakavereillaan vaan ovat yökyläilleet.

Lapset 10 ja 14 v

Meillä lapset osaavat olla kotona! Minusta se on ydinasia, joka näissä helposti unohtuu. Jos lapsi on päivähoidossa, illat harrastuksissa ja viikonloput mummolassa, niin koti ei ole paikka, jossa lapsi osaa itsenäisesti toimia. Jos lapsi on pääosin hoidettu kotona ja saanut harjoitella sitä yksinoloa koko ikänsä, niin pärjää siellä kyllä. Aika huolettomasti olen jättänyt jo 4v ikäisen yksin kotiin, kun olen ulkoiluttanut koiraa (seissyt portailla ja koira juossut pihassa, mutta olen ollut lapselta näkymättömissä), vaikka siitä joku voisi tehdä lasun.

Silloin kun tiedän lapsen olevan turvassa.

Ja silloin kun lapsi itsekkin kokee olevansa turvassa. Ja tiedän että hän niin kokee eikä vain esimerkiksi sano vanhempaansa miellyttääkseen tai jotain peitelläkseen.

Olin itse 7-vuotiaana ekaa kertaa yötä mökillä kahdestaan siskoni kanssa, joka oli silloin 10. Ensimmäisellä yrityksellä tuli äitiä ikävä ja soitettiin vanhemmat paikalle, mutta parin viikon päästä haluttiin yrittää uudestaan ja silloin se onnistui hyvin.

Vastustan kaikkia kiveen hakattuja ikärajoja. Niin paljon on lapsesta itsestään ja ympäristöstä kiinni. On ihan eri asia olla Helsingissä vilkasliikenteisellä nistien ja muun rupusakin suosimalla alueella, tai pikkukaupungissa rauhallisella ja luonnonläheisellä alueella jossa apu on kuitenkin lähellä, kaikki tuntee toisensa ja aikuiset katsoo vähän muidenkin lasten perään.