Keksiskö joku jonkun oikeini kieron tavan tsempata mua!
Kun mikään ei huvita.. Ei oikein iske nämä " olet masentunut hanki apua" - jututkaan. Olen tilannut ajan tsykologille, joo. Mutta kun ongelma on mielestäni paljon käytännönläheisempi. Nääs kun aina sanotaan että ihmisen pitää miettiä mitä OIKEASTI haluaa ja blaa blaa toimia sen mukaan. No meitsi on tehnyt niin nyt - lasketaas - kolme kertaa. Oiken kunnon elämänmuutoksiakin olen tehnyt ja joka kerta olen joutunut ojasta allikkoon niin, että nyt tuntuu ettei tästä ole enää ulospääsyä mihinkään. Tyyliin kouluttauduin toiveikkaana uuteen ammattiin, sain hyvän työpaikan eikä pää sitten kestänytkään sitä. Ja jouduin henkeni pitimiksi duunaamaan jotain kurppaisia pätkätöitä eli ojasta allikkoon uuden työni kanssa. Nykyään teen ihan kaikki jutut muitten ihmisten takia. Mitä mies ajattelee jos en saa aikaiseksi töitä. Mitä anoppi ajatettelee jos en siivoa. Mitä päivähoitaja ajattelee jos lapsella ei ole siistit vaatteet. Ja niin edelleen. Mua itseäni ei huvita enää mikään.
Eikä etiopian nälkäänäkevienkään ajattelu auta, että sekin on jo menettänyt tehoaan. Mitenköhän tähän elämään saisi vielä makua?
Kommentit (5)
Ja mä mietin että miten se positiivinen ajattelu oikein onnistuu!! Istun alas ja koetan oikein tosissani miettiä asiat positiiviselta kannalta. Mietin tilanteen hyvät puolet, miten huonoja puolia saisi korjattua. Teen toimintasuunnitelman, toimin sen mukaan.
Mietin, että missä kohtaa tässä on tarkoitus lakata tuntumasta pahalta?! Jos saan jonkun jutun tehtyä suunnitelmien mukaan, siitä seuraava tyytyväisyys, jos sitä edes on, kestää noin 5 min, eikä se ole edes kovin aitoa. 99 % ajasta on paha olla silti. Minusta se nyt ei vaan oikein ole sen arvoista, joten en millään jaksaisi ponnistella MINKÄÄN asian hyväksi.
kertoa miten ajatellaan positiivisesti OIKEIN! Vaadinko vaan liikaa? Olen kuvitellut että jos ajattelee positiivisesti, ei ole paha olo, mutta olenko väärässä?
Ja ehkä, siis todellakin EHKÄ siksi olen niin tyytymätön ja onneton. Noh, mietin vain että jos saisinkin tuon hukassa olevan unelman toteutettua, sitä tyytyväisyyttä tuskin kestäisi kovinkaan pitkään. Aina haluaa vain enemmän ja enemmän, kukapa huonovointinen ei haluaisi voida mielummin hyvin.
Turhaudun helposti, tarkkailen omaa käytöstäni, sekä muiden. Vaadin itseltäni paljon, odotan myös muilta paljon.
Diagnosoin oman " ongelmani" ; olen perfektionisti.
Olen muuttanut 18 kertaa koska tunnen oloni onnettomaksi ja vihaan jokaista asuntoa vaikka aina muuttaessa olen NIIN onnellinen. En viihdy missään, en jaksa mitään koska olen tyytymätön itseeni ja elämääni. Sitten huomaankin vain pakolla miellyttäväni muita. EIkä kukaan näe minun oloani.
Noh, tämä ei liene sama kuin sinulla, mutta päätinpäs purkautua.