Saimme vauvan, nyt minua kiukuttaa

Mieti, onko muiden ihmisten, kuten esim. miehesi, pakko sietää kiukutteluasi? Oletko mielestäsi niin ylimaallisen ihana, että voit pitää muita ihmisiä kynnysmattoinasi?

Minusta tuo on ongelma, joka pahentaa omaasi ja muiden hyvinvointia jatkuessaan. Kysy vaikka neuvolasta/lääkäriltä löytyykö apua. Voi olla synnytyksen jälkeistä masennusoiretta, mutta kun itse tajuat tilanteen, tee sille jotain, ennen kuin menee vaikeammaksi.

Toivottavasti mies tajuaa lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Mieti, onko muiden ihmisten, kuten esim. miehesi, pakko sietää kiukutteluasi? Oletko mielestäsi niin ylimaallisen ihana, että voit pitää muita ihmisiä kynnysmattoinasi?

Minusta tuo on ongelma, joka pahentaa omaasi ja muiden hyvinvointia jatkuessaan. Kysy vaikka neuvolasta/lääkäriltä löytyykö apua. Voi olla synnytyksen jälkeistä masennusoiretta, mutta kun itse tajuat tilanteen, tee sille jotain, ennen kuin menee vaikeammaksi.

Outo oletus tuossa ensimmäisessä kappaleessa. Huonotuulisuus tuskin on kenenkään oma valinta. Mieti itse omaa asennettasi, jos luulet, että on.

Toinen kappale on järkevä ja sisältää hyvän ohjeen.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti mies tajuaa lähteä.

ehdottomasti. Mieluummin ero kuin, riitelevä perhe!

Mieshän on jo hommansa tehnyt. Pistä pihalle ärsyttämästä. Ei se siitä paremmaksi muutu.

Mieti mikä miehessäsi ärsyttää, onko jotain mikä raskausajasta tai synnytyksestä jäi vaivaamaan. Itse jouduin miettimään näitä, sanoin miehelleni mieltä painavat asiat, opeti miettimään asioita muidenkin näkökentästä. Osasi muuttaa käytöstä. En ole minäkään täydellinen, molemmat pyytävät anteeksi tarvittaessa. Yleensä syy toisen laiminlyönnille on väsymys ja sitä vauvaperheissä riittää.

Sinä olet väsynyt ja koet ettei mies auta tarpeeksi. Mies on uudessa tilanteessa hämmentynyt eikä tiedä miten voisi auttaa. Pyydä apua mieheltä suoraan, hän ei osaa lukea ajatuksiasi.

Mikä tarkalleen kiukuttaa?

Neljä vuotta nuorimman lapsen syntymän jälkeen olen käynyt koko ajan vihaisemmaksi omalle miehelleni. Vauva-aikojen "yövuorot" jäivät vain ja ainoastaan minun huolekseni ja siitä alkoi univelkakierre, jota en ole vieläkään saanut kuntoon. Muutenkin kaikki aivotoiminta tässä taloudessa on minun kontollani. On raskasta olla kaikesta vastuussa, kun äijänperkele on vain eräänlainen turisti tässä "hotellissa".

Myös vauva-ajan alkuvaiheesta muistan, että mies olisi jotenkin ärsyttänyt, vaikka en keksinyt syytä. Ehkä hormonien tarkoitus on suojella jälkeläistä kaikelta, myös urokselta??

Itse olen ollut aivan kamala synnytyksien  jälkeen. Pää ihan hormoonihöyryissä ja käy kierroksilla. Esikoisen kanssa kaikki oli uutta, oma kroppa tuntui vieraalta, univelka ja kamalat ylikierrokset.  Mies tuntui vain ja ainoastaan ärsyttävältä. Puhu miehellesi, mikä ärsyttää tai se että et tiedä mikä ärsyttää. Muista että olette samalla puolella, tiimi. Mieskin on ihan pihalla uudesta tilanteesta.