Valehtelu työhakemuksessa, kannattaako?
Tuntuu, että kolmikymppisenä naisena on työmarkkinoiden jätettä. Nykyinen työ loppuu pian eikä edes haastatteluihin enää pääse. Houkutus rukata hakemusta hieman edullisempaan suuntaan (niiltä osin, joihin ei itse todellisuudessa voi vaikuttaa!) alkaa olla suuri.
Olisikohan hyvä veto mainostaa itseään näkyvästi esim. "suurperheen äitinä", jolla "lapsiluku on täynnä" (tässä totta toinen puoli) vai tylysti ilmoittaa olevansa mies ja mahdollisesti muokata etunimeä maskuliinisemmaksi/sukupuolineutraaliksi?
Oikeastaan en pidä tällaista edes valehteluna. Hakijan perhetilannehan ei saisi vaikuttaa valintaan, joten virallisesti sillä ei ole mitään väliä. Sukupuolikaan ei ole biologinen tosiasia vaan sosiaalinen konstruktio, joka perustuu henkilön omaan kokemukseen - jos minä sanon olevani mies, olen mies.
Kommentit (25)
Juu juu suurperheen ööö työkokemus
Valehtelu kertoo kovasta motivaatiosta; hakija on valmis riskeeraamaan uransa ja maineensa kyseisen työn takia. Se on näyttö rohkeudesta ja itseluottamuksesta. Mitä törkeämpi ja rikollisempi valhe (esim. väärennetyt todistukset tai henkilöllisyyspaperit), sitä enemmän kyseinen kandidaatti tosiaan haluaa juuri teille töihin. Itse rekrytoijana arvostaisin.
Suurperheen äiti = potentiaalinen megasaikutta. Juu, laita vaan .
Totuus sukupuolen muuttamisesta paljastuu viimeistään haastattelussa, joten se ei ole fiksua. Suurperheen äitikään ei kannata sanoa olevansa, koska silloin työnantaja pelkää lukuisia lasten sairasteluja.
Toki kaikki parhaat puolet kannattaa kertoa työhakemuksessa ja jättää huonot puolet mainitsematta. Valehtelusta jää kiinni jossain vaiheessa ja silloin peli menetetään viimeistään.
Vierailija kirjoitti:
Valehtelu kertoo kovasta motivaatiosta; hakija on valmis riskeeraamaan uransa ja maineensa kyseisen työn takia. Se on näyttö rohkeudesta ja itseluottamuksesta. Mitä törkeämpi ja rikollisempi valhe (esim. väärennetyt todistukset tai henkilöllisyyspaperit), sitä enemmän kyseinen kandidaatti tosiaan haluaa juuri teille töihin. Itse rekrytoijana arvostaisin.
Toisaalta, voihan sen näinkin ajatella. Porskuttihan valelääkärikin aika pitkään arvostetussa ammatissa ja asemassa.
Vierailija kirjoitti:
Totuus sukupuolen muuttamisesta paljastuu viimeistään haastattelussa, joten se ei ole fiksua. Suurperheen äitikään ei kannata sanoa olevansa, koska silloin työnantaja pelkää lukuisia lasten sairasteluja.
Sinulla taitaa olla aika suppea käsitys sukupuolista ja niiden ilmiselvyydestä. Suurperheessä voi olla 3 kouluikäistä lasta. Joilla on isäkin... ap
Kokeile. Kerro, pääsetkö paremmin haastatteluihin. Miehenä suuri perhe ei vaikuta saikutuksiin eikä työkokemuksiin, joten hyvä ajatus.
Aiot siis tehdä lisää lapsia? Miksi sitten haet töitä? Olisit voinut aloittaa yrittämisen ennen työsopimuksen loppumista, jolloin olisit voinut jäädä suoraan mammalomalle.
Mieheksi kannattaa tekeytyä. Toi on hyvä. Mutta muita valheita en kannata.
Mä olen pitkäaikaistyötön, joka ei pääse edes haastatteluihin. Nyt valehtelin olevani töissä, ja heti tuli pyyntö haastatteluun (muuten hakemus oli täysin sama kuin niillä kymmenillä aikaisemmilla hakukerroilla). Tätä aion käyttää jatkossakin, jos nyt ei tärppää.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile. Kerro, pääsetkö paremmin haastatteluihin. Miehenä suuri perhe ei vaikuta saikutuksiin eikä työkokemuksiin, joten hyvä ajatus.
Tosiaan, ideaalihakijahan on perheellinen mies. Taidan laittaa tämän roolin harkintaan. ap
Vierailija kirjoitti:
Aiot siis tehdä lisää lapsia? Miksi sitten haet töitä? Olisit voinut aloittaa yrittämisen ennen työsopimuksen loppumista, jolloin olisit voinut jäädä suoraan mammalomalle.
Käsitit väärin. ap
Minua taas työnteko ei voisi vähempää kiinnostaa ja olenkin ehkä jopa tarpeettoman rehellinen työhakemuksissa.
Kerran kun sain TE-toimiston tädiltä "käskyn" hakea erääseen raksafirmaan rakennesapumieheksi, niin hakemukseni oli ehkä viiden virkkeen mittainen ja neljä virkettä selostin toistuvista terveysvaivoistani ja yhdellä virkkeellä sitten näin parhaaksi myös kehua itseäni (ettei työkkärin täti kilahda), joten kehuin rehellisyyttäni, eli että toivottavasti en vie kenenkään paremman hakijan edestä kyseistä työtä, sillä saikkupäiviä olisi hyvin suurella todennäköisyydellä tiedossa.
Keinot on monet. Saikuttamisella selviää kaikista kyykytyksistä, eikä tarvitse kuin esimerkiksi esittää surullista ja masennus-saikkua pukkaa.
Minä, 55vuotias, työtön nainen, olen päässyt haastatteluun valehdeltuani ikäni. Totuus paljastui haastattelussa. Ainoa kerta 2:n vuoden työttömyysajalta, kun pääsin haastatteluun.
Vierailija kirjoitti:
Minä, 55vuotias, työtön nainen, olen päässyt haastatteluun valehdeltuani ikäni. Totuus paljastui haastattelussa. Ainoa kerta 2:n vuoden työttömyysajalta, kun pääsin haastatteluun.
Minkä ikäisenä esiinnyit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, 55vuotias, työtön nainen, olen päässyt haastatteluun valehdeltuani ikäni. Totuus paljastui haastattelussa. Ainoa kerta 2:n vuoden työttömyysajalta, kun pääsin haastatteluun.
Minkä ikäisenä esiinnyit?
Kerroin olevani 40vuotias. Tein sen ikärasismin vuoksi. Terveydenhoitoala kyseessä.
Mikään näistä ei kiinnosta minua, mutta noin vaivaista ihmistä _en_ palkkaisi. Omana itsenäsi voisit päästä töihin, jos vain on motivaatio kohdallaan.
Sinkkumies
Mulle ne työhakemukset on yksi lysti (3 wiskiä juotu ja olen rehellinen)
Minä katson sitä ihmistä ja puhumalla niitä näitä et todellakaan saisi sitä työpaikkaa. Omana itsenäsi voisit saada.
Sinkkumies
Kannattaa ilmoittaa olevansa muunsukupuolinen ja lisätä hakemukseen uhkaus, että jos ei työpaikkaa tule, niin edessä on kantelu tasa-arvovaltuutetulle ja rekrytoija löytää itsensä pian oikeussalista.
Mielipiteitä? Kokemuksia? Omasta mielestäni tämä on ihan järkeenkäypä idea. ap