Älkää menkö parisuhteeseen, kun erootte kumminkin

Miten elämä sinkkuna olisi helpompaa kuin (lyhyessä) suhteessa mukavan tyypin kanssa?

Ai no voi ei, kun minä oon jo ehtinyt olla parisuhteessa yli kolme vuotta! Kannattaisiko erota heti ihan varulta, kun jos se kumminkin tulee?

Eipä kyllä vielä olla erottu vaikka on itkut ja huudot käyty yhdessä läpi. Miksi hyvää vaihtaisi? Sanomme aina toisillemme, että tärkeintä on että olemme yhdessä. Tärkeintä olemme me, toisillemme. Vastoinkäymiset on tehty voitettaviksi ja me olemme voittaneet tähän mennessä eteen tulleet.

Mutta saahan sitä välttää parisuhteita jos haluaa. Kyllä sinuakin vielä onnistaa, sisua vaan peliin!

Niin no, kyllä kai se kuolema ainakin loppupeleissä sitten erottaa.

T. 22 v. naimisissa

Suhteista en vielä noin sanoisi, mutta avioliitolle kyllä. Naurettavaa pelleilyä.

Älä pyykkää vaatteitasi, ne likaantuu kuitenkin.

Älä petaa sänkyä, illalla menet kuitenkin sinne nukkumaan.

Miksi turhaan käydä pesulla, kohta olet kuitenkin taas hikinen.

Miksipä edes nousta aamulla, illalla väsyttää kuitenkin uudelleen.

Kannattiko syntyä, kun kuitenkin joku päivä kuolee?

Täh? Älä mene töihin, kun jäät kuitenkin eläkkeelle. Älä hanki lapsia, kun ne kasvavat kuitenkin aikuisiksi. Älä ystävysty kenenkään kanssa, kun he kuitenkin kuolevat. 

Jos ei koskaan harjoittele ajamaan pyörällä, ei opi ajamaan. Sama pätee myös parisuhteessa. Pitää uskaltaa heittäytyä parisuhteeseen. Se on samalla myös omaa kasvamista ja opettelua elää yhdessä, sekä ottaa huomioon kumppanin tarpeet. Se on oppimista ja kehittymistä, yhteen kasvamista ja toisen huomioimista. Uskaltakaa rakastaa, parisuhteessa täytyy joskus tehdä myös kompromisseja.

Aatteles, jos joskus tekee jotain, vaikka virheitä, voi sitten kuolinvuoteellaan muistella, että on kuitenkin elänyt.