Mitä töitä suhteen eteen pitää tehdä?

Ei mitään, jos kumppani on valittu oikein. Jos on paljon vastakkain hiertäviä särmiä, niitä pitää silottaa, mutta helpommalla pääsee, kun ottaa valmiiksi sopivan.

Teidän suhteellenne se hauskanpito on ollut sitä "työtä". Se on toiminut liimana teidän välillänne. Ehkä olette välttyneet erinäisiltä kriiseiltä, kasvaneet samaan suuntaan (ihminen kun koko ajan kuitenkin henkisesti kasvaa ja kehittyy)? Ehkä luonteenne ovat helpot, kiltit ja sovittelevat?

Meillä suhde on vaatinut ylläpitotöitä esikoisen syntymän jälkeen. 24/7 sylitettävä lapsi sai molemmat hulluuden partaalle ja sen väsymyksen ja pahanolon sylki kumppaninsa päälle. Ehkä olette välttyneet vauvalta, jonka allergiakirjo alkoi selvitä vasta yli kaksivuotiaana ja joka siihen asti huusi öisin parin tunnin välein. Nyt kun on alkanut nukkumaan vaihtelevasti kokonaisia öitä, on meidän vanhempienkin suhde parantanut. Meillä on aikaa ja jaksamista myös toisillemme. Moni olisi voinut tilanteessamme erota, moni olisi voinut hoitaa homman alunalkaenkin paremmin.

Jatkan vielä, meille se ylläpitotyö oli alkuun vähän väkinäistä yhdessäoloa, "pakotettua" hellyyttä ja läheisyyttä. Ostettiin Netflix/HBO ja hierottiin toistemme lihasjumeja ja kipeitä paikkoja samalla kun yhdessä naurettiin jollekin pölvälle ohjelmalle. Otimme lapselle hoitajan, jotta saisimme käydä treffeillä ihan kaksin. Pukea päälle muutakin kuin pieruverkkarit tai tuulipuvun.

Eli siis se työ oli sitä samaa mitä teimme suhteemme alkuaikoina, vasta ihastuneina ja rakastuneina. Tuo sama tunne piti kaivaa väsymyksen alta esiin. Rakkaushan kuihtuu jos sitä ei hoida.

Minulla on takana pitkä ja antoisa suhde, jossa ei tarvinnut tehdä töitä eikä kompromisseja. Oltiin vaan luonteiltamme tosi yhteensopivat. Nyt pelottaa, etten saa enää yhtä hyvää suhdetta. En oikeasti jaksaisi tehdä parisuhteesta mitään projektia. Mieluummin sitten luovun vaikka yhdessä asumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Teidän suhteellenne se hauskanpito on ollut sitä "työtä". Se on toiminut liimana teidän välillänne. Ehkä olette välttyneet erinäisiltä kriiseiltä, kasvaneet samaan suuntaan (ihminen kun koko ajan kuitenkin henkisesti kasvaa ja kehittyy)? Ehkä luonteenne ovat helpot, kiltit ja sovittelevat?

Meillä suhde on vaatinut ylläpitotöitä esikoisen syntymän jälkeen. 24/7 sylitettävä lapsi sai molemmat hulluuden partaalle ja sen väsymyksen ja pahanolon sylki kumppaninsa päälle. Ehkä olette välttyneet vauvalta, jonka allergiakirjo alkoi selvitä vasta yli kaksivuotiaana ja joka siihen asti huusi öisin parin tunnin välein. Nyt kun on alkanut nukkumaan vaihtelevasti kokonaisia öitä, on meidän vanhempienkin suhde parantanut. Meillä on aikaa ja jaksamista myös toisillemme. Moni olisi voinut tilanteessamme erota, moni olisi voinut hoitaa homman alunalkaenkin paremmin.

Kiva kuulla, että hauskanpito voi olla työtä. Pitääkin ottaa esimiehen kanssa puheeksi seuraavassa arvioinnissa.

Ollaan kyllä leppoisia luonteita molemmat. Kumpikin on sitä mieltä, että äksyjää pingottajia ei jaksaisi katsella.

Kriisejä ei ole kyllä sen kummemmin ollut. Syöpä toki vähän pysäytti, mutta ei se mikään parisuhdeongelma ollut.

up

Viimeksi tein lumitöitä.

Meidän "työlistalla" on seuraavaksi tulossa pitkä viikonloppu Pariisissa.

Katselemme yhdessä karttaa ja pohdimme, mitä reittejä kävelemme ja mitä haluamme kaupungissa nähdä.

Koska olen suunnattoman laiska ihminen, asumismuotomme on rivitalo, jossa on pieni piha ja näin ollen emme voi sen suuremmin yhdessä sitoutua vaikkapa vanhan omakotitalon remontointiin. (Edellisessä suhteessa elettiin remontissa ja siihen päälle muut omakotitalon työt, never again jos vaihtoehtoja on.)

Ollaan myös reaktioajoiltamme samanlaisia, tämä aiheutti kovasti törmäyksiä edellisessä suhteessani, jossa miehen reaktioaika oli millisekunti ja itsellä meni aina hetken aikaa tuumatessa. Se johti lopulta siihen, että jos vastausta ei kuulunut samantien, niin mies räjähti että aina mä esitän kuuroa ja minä aloin pelätä miehen kanssa puhumista.

Tämä nykyinen ymmärtää, että ihan tavallinen "lähdetäänkö käymään kaupassa" (tms) kysymys ei välttämättä ole sellainen, että siihen voisi vastata kyllä tai ei. Voi olla, että pyykkikoneessa on vielä puoli tuntia pesuaikaa jäljellä tai jos lähdetään käymään kaupassa niin auto pitää tankata menomatkalla.

Eli edellinen perustelee sitä, että kun löytää semmoisen sopivan, niin se helpottaa kovin sitä parisuhteen rakentamista. Ja sitä, että taidan olla vähän jaarittelija luonteeltani, mutta nykyisen korvat kestää paremmin sitäkin.

Ei tarvitse tehdä töitä. Riittää kun rakastaa ja haluaa, että puolisolla on hyvä olla.

Itse olen vasta eronnut ja siitä syystä, että mies lopetti kaiken mikä olisi tehnyt minulle hyvää. Ei ollut munaa sanoa ettei rakasta. Yksinkertaisesti vain kieltäytyi asioista, joita halusin esim treffit ravintolaan, kävelylenkit, koskettaminen. Itsellä on periaate suhteessa se ettei rakkaalle sanota ei. Itse kuulin tuon ein lähes päivittäin.

AP kirjoitti:

Kiva kuulla, että hauskanpito voi olla työtä. Pitääkin ottaa esimiehen kanssa puheeksi seuraavassa arvioinnissa.

En tiedä. Harvemmin hauskanpito on työtä. Mutta työnteko voi olla hauskaa.

Taidat tykätä sanojen vääntelystä.

Puusepäntöitä ja lehdenjakoa.