Kaikki muut on onnellisia.

Ei pidä paikkaansa.

Mutta lohduttaisiko sua muka se tieto, etteivät muutkaan ole onnellisia?

Suurin osa maailman ihmisistä on enemmän tai vähemmän onnettomia ja kärsii. Ikävä kyllä.

Kuitenkin kärsimys usein eristää ihmisiä ja onnellisuus yhdistää. Onnettomilla saattaa olla kokemus, että he ovat yksin, ainoita, muista erillään. Tämä varmaankin liittyy häpeän kokemukseen.

En rupea tässä pohdiskelemaan laajemmin, mutta otsikon väitteeseen vastaan, ettei se pidä paikkaansa.

Joo ei ole. Jos nyt yhtään lohduttaa, niin minä olen niin onneton, että mietin säännöllisesti kaiken lopettamista, mutta lasten takia jatkan elämistä. Juuri mikään ei tuota minulle iloa, ja sekin on vain hetkellistä. Sanoisin muutenkin, että murheensa kullakin, toisilla isommat, toisilla pienemmät. Kaikkien ihmisten elämään kuuluu ainakin ajoittain epäonnistumisen, surun, masennuksen ja vihan tunteita ja kärsimystä.

Mua on väsyttäny niin kauan, että siitä on tullu luonteenpiirre. En tiedä millanen on normaali olotila, mutta muiden ihmisten toiminnallisuuden perusteella tuskin tämä.

Yksi onneton täälläkin.

Vaimo sairasti aivohalvauksen kohta viisi vuotta sitten. Pistin nimeni omaishoitosopimukseen ja siihenpä se oma elämä hyvin pitkälti loppuikin. Päivät ensin töissä ja illat sekä viikonloput vahdin ja aina tarvittaessa auttelen puolisoa. Hän voi olla korkeintaan pari tuntia kerrallaan yksin. 3 pv/kk olisi lain mukaan oikeus pitää vapaata, mutta eipä tuo täysimääräisenä ole vielä yhtenäkään vuonna toteutunut. Jos akka ei halua mennä hoitoon ja hänen mielestään minulle riittää vähempikin vapaa, asia sitten vaan on niin, minun täytyy tähän alistua. Tänä jouluna aloin ensimmäistä kertaa vakavissani miettiä laukkujen pakkaamista ja omaishoidosta luopumista. Jos en kerran tässä avioliitossa saa levätä tarpeeksi, täytyy minun sitten lähteä johonkin muuhun osoitteeseen lepäämään.

Ja kaikki "olet itsekäs helppoa elämää haluava sika" -tyypit voi sitten pitää mölyt mahassaan. Kun viiden litran astiaan aletaan laittaa kuutta litraa vettä, tulee se aivan varmasti jossain vaiheessa yli äyräiden.

Onko se oikeasti noin 5?

Sulla on hirveän raskas tilanne ja olet varmasti kaikkesi tehnyt, ja enemmänkin. Mutta eihän se noin voi mennä, että puoliso nääntyy taakkansa alla?! Täytyyhän sinun ruveta ajattelemaan omaakin itseäsi?!!

Joku mainitsi lapset, en minäkään tässä olisi ilman heitä. Tosin kohta ovat aikuisia, mitähän sitten, en tiedä. En olisi ikinä uskonut, että joudun kuolemaan pystyyn avioliitossa ja vieläpä suht nuorena eli 30v ikäisestä ja siitä jo 10v.

Olen aivan rikki, antaisin toisen käteni toimivasta parisuhteesta kaikkine "iloineen", voi kunpa kroppakaan ei kys asioita muistaisi.

Ap