Lue keskustelun säännöt.
Rasittava isoäiti
Pomotukseen väsynyt
26.12.2017 |
Anoppini on pyytämättä neuvomassa ja arvostelemassaä minua ja poikaansa aivan jatkuvasti lasten kasvattamisessa vedoten pitkään ammattikokemukseensa. Olemme sanoneet, että pyydämme neuvoja tarvittaessa, mutta mikään ei auta, päällepäsmäröinti jatkuu silti (kun hän vain joka kerran tällöin muistuttaa työkokemuksensa takia osaavansa enemmän kuin vanhemmat). Ja koska rakastaa niin lapsenlapsia ja siksi heistä huolehtii...
Hoitoapu on toki mukava juttu, mutta omat voimat alkavat olla tämän motkotuksen kuunteluun loppu. Jatkuvasti ei jaksaisi toisen ikävältä tuntuvaa
käytöstä ymmärtää ja yrittää katsoa läpi sormien. Jouluna tilanne kärjistyi taas hiukan. Ensimmäistä kertaa avioliittomme aikana aloinkin silloin miettiä sitä, miten iso helpotus avioero olisi siinä mielessä, että silloin ei puolison äitiä tarvitsisi enää tavata.
Mies kokee äitinsä käytöksen myös ongelmallisena ja on luvannut lähiaikoina keskustella hänen kanssaan kahden kesken tästä tilanteesta. Mies suhtautuu silti epäilevästi siihen, että äidin käytös oikein millään konstilla merkittävästi muuttuisi. Onko tässä oikeastaan mitään muuta vaihtoehtoa kuin olla appivanhempien kanssa tekemisissä harvakseltaan?
Kommentit (10)
Toimii aikansa, muttei loputtomiin. Tapaamiset eivät tunnu mukavilta, vaan olo on niiden jälkeen tosi kuormittunut.
- Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna esimerkki anopin toiminnasta. Sinun mielestäsi 3v on liian nuori pottailemaan ja anoppi kertoo lapselle, että vessassa olisi käyttökelpoinen ulostusastia?
Pomotukseen väsynyt kirjoitti:
Toimii aikansa, muttei loputtomiin. Tapaamiset eivät tunnu mukavilta, vaan olo on niiden jälkeen tosi kuormittunut.
- Ap.
Jos haluatte kuitenkin sitä hoitoapua, niin onhan sitten pärjättävä, harjoittele mielenhallintaa, siitä voi jopa oppia nauttimaan, kun näkee miten hullu joku on, ja oppii tosiaan olemaan välittämättä, sanoo neuvoihin että joojoo ja kiitos, ja tekee sitten niinkuin itse haluaa.
. Aika erikoista olisi sen takia avioeroa ottaa, kai nyt parempi on erota anopista.
Tuosta ongelmasta olisi päässyt eroon sillä, että ei edes aloita mitään yhteydenpitoa miehen sukulaisiin. Jos menee naimisiin, niin siinä tilaisuudessa voi tavata ja ristiäisissä seuraavan kerran, mutta muuten ei pidä mitään yhteyttä. Silloin ei tule neuvoja eikä motkotusta. Joulunkin voi laittaa ihan itse ja nauttia siitä juuri sellaisena kuin haluaa. Lastenhoitoapua saa ympäri vuorokauden noin 38 e/h, joten ei sekään ole mikään tekosyy olla anopista riippuvainen.
Harvennatte näkemisiänne nykyisestä. Muutaman kerran vuodessa ehkä jaksaa kuunnella ja antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mistä asiasta erityisesti olette eri mieltä anopin kanssa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja anoppi on lastenhoitaja, lastentarhanopettaja, alakoulun opettaja vai vain suuren lapsikatraan äiti, joka katsoo kokemuksen aateloineen hänet suvereeniksi kasvattajaksi. Häntähän ei koske se, että monet kasvatusmenetelmät ovat ehtineet muuttua siitä, kun hänen tenavansa olivat pieniä. Yritä kestää! Miehelle propsit siitä, että ei ole kiinni äitinsä essunliepeessä, vaan tukee sinua.
Juu mahdollisimman vähän vain tekemisissä, ja jos ihmettelee miksi niin vähän, niin kertoo syyn. Juuri tuntikausia anopin saarnoja kuunneltu muutaman kuukauden tarpeiksi... ei kertakaikkiaan voi uskoa, että aikuiset ihmiset osaavat omat hommansa hoitaa, vaan pitää puuttua kaikkeen ja tietää paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu mahdollisimman vähän vain tekemisissä, ja jos ihmettelee miksi niin vähän, niin kertoo syyn. Juuri tuntikausia anopin saarnoja kuunneltu muutaman kuukauden tarpeiksi... ei kertakaikkiaan voi uskoa, että aikuiset ihmiset osaavat omat hommansa hoitaa, vaan pitää puuttua kaikkeen ja tietää paremmin.
Juuri tällaista se on meilläkin! Mikään yksittäinen asia ei sinällään rasita, vaan se, että aina pitää olla suuna päänä neuvomassa. Palpatus ei taukoa hetkeksikään ja aina muistetaan mainita miten tämä tai tuo on ollut hänen neuvoistaan niin kiitollinen.
Johtotähti anopin ohjeistuksessa tuntuu olevan se, että vanhemmat voisivat hänen ohjeidensa avulla aina parantaa kasvatusmenetelmiään... mutta emme tosiaan ole kasvattamassa lapsiamme anoppia varten.
Haluamme elää lasten kanssa vain ihan tavallista elämää. Tätä lapsiperhearkea pitäisi kuitenkin jaksaa vielä vuosia, joten jatkuvasti ulkopuolelta anopin suunnasta tulevat kohtuuttomat paineet sen tai tämän asian suhteen (=kaiken) eivät tee vanhemmille hyvää. Jäkätyksen kuuntelu rasittaa parisuhdettakin, kun kumpikin on väsynyt ottamaan jatkuvasti kaikenlaisia, välillä aika hassujakin, neuvoja vastaan.
-Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ja anoppi on lastenhoitaja, lastentarhanopettaja, alakoulun opettaja vai vain suuren lapsikatraan äiti, joka katsoo kokemuksen aateloineen hänet suvereeniksi kasvattajaksi. Häntähän ei koske se, että monet kasvatusmenetelmät ovat ehtineet muuttua siitä, kun hänen tenavansa olivat pieniä. Yritä kestää! Miehelle propsit siitä, että ei ole kiinni äitinsä essunliepeessä, vaan tukee sinua.
Bingo! Anoppi on kyllä osaava ja perehtynyt kaikenlaisiin uusiinkiin juttuihin alallaan. Tärkein asia on silti unohtunut: nämä eivät ole anopin lapsia, vaan kasvatuksen hoitavat pääosin lasten vanhemmat. Isovanhemman roolina on olla halutessaan perheen tukena, ei holhota perhettä.
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos