Lue keskustelun säännöt.
Kyllä tämä yksinäisyys ja mitään tekemättömyys nyt korostuu. En voi edes kauppaan mennä...
22.12.2017 |
Yksin tässä oleskelen. Jouluaattona käyn sukulaisilla syömässä. Muuten onkin sitten yhtä möllöttämistä taas loppiaiseen saakka. Mitään tekemistä.
Koti 80 neliöö siivottu jo. Mitään ei tarvi ostaa, mitään ei ole tekemistä, ehkä käyn kävelyllä.
Mihinkään isompiin kaupppoihin ei edes voi mennä ostamaan yhdelle hengelle vihanneskeitto-aamiaisaineksia. Kaikki muut lappaa tavaraa kärryihin kuin viimeistä päivää. Siellä mun maitopurkki ja joku leipäpaketti näyttää säälittävältä vaan pelkästään.
Nainen, 56-vee, yksin.
Kommentit (11)
Tällaisiin tilanteisiin onkin hyvä hommata jokin epäterveellinen riippuvaisuus, kuten pelien pelaaminen. Siinä aika menee kuin siivillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin paitsi käyt sukulaisten luona jouluna... Aika kaukana se on yksin olemisesta.
No höh, kyllähän moni hakee myös viime hetken unohtuneita maitopurkkeja ja leipäpusseja kaupasta, älä huoli :)
Minun 1.5-vuotiaalla pojalla todettiin syöpä ja aloitettiin sytostaattihoidot. Automaattinen seuraus oli infektioriski eli totaalinen eristys.
Yli puoleen vuoteen ei päässyt kauppaan eikä mihinkään muuallekaan mutta tästä selvittiin.
Voin luvata että kaljua lasta tuijotetaan enemmän kuin ostoksia
Ap, täällä toinen. Olen 55v, työtön yksinelävä eukko. Jouluaattona iäkkään isäni luona syömme jouluaterian. Sitten taas samaa köyhäilyä ja möllöttämistä. Rahat eivät riitä mihinkään. Mutta en suostu häpeämään sitä, että kaupasta haen pelkkiä nuudeleita. Kirjastosta hain tänään kassillisen kirjoja. Töihin (palkattuihin sellaisiin) ei pääse, vaikka päällään seisoisi, tässä iässä. Olisipa mukava, jos me kaikki yksinäiset voisimme tavata jossain. Kaikesta huolimatta, toivotan hyvää joulua. Onneksi pian mennään kohti kevättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vakavasti sairaana. Kunpa voisin mennä kauppoihin ostelemaan, katselemaan, mitä vain. Sen sijaan kävin tänäänkin pelottavassa epämiellyttävässä tutkimuksessa. Joulun jälkeen kuulen tulokset.
Olen yksin. En jaksa edes täyttää tiskikonetta tai viedä roskia. Jos huomenna.
Ei ole mitään arvokkaampaa kuin terveys.
Ei mitään pahempaa kuin sen menetys.
käyt sukulaisten luona yhden päivän. Voitko kutsua heitä/heistä osan sun luokse joku päivä, teet esim. joulutorttuja tai muuta halpaa, jollei ole paljon rahaa...? Sitten tässä pyhien aikana on useimmilla paikkakunnilla esim. uuden vuoden ilotulitus (ilmainen). Pikkurahalla pääsee esim. elokuviin ja museoihin. Joka päivä voi ilmaiseksi käydä kävelyllä. Lue kirjoja, tv.stä tulee paljon hyviä elokuvia juuri pyhien aikaan. Ihan kaupoissa pörrääminen, vaikkei mitään osta, virkistää monia. Kauppakeskuksissa on usein ohjelmaa, esiintyjiä, joulukuoroja yms. ja ihmisvilinää, siellä voi viettää aikaa ihan muutamalla eurolla, ostaa jostain kahvilasta kahvin ja munkin ja sen kuin katselee ympärilleen, siinä saa virikkeitä. Kirkkokonsertteja on vielä välipäivinäkin. Tsemppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jo nyt on ettei muka kauppaan kehtaa mennä? Kertä sinun ostoksesi kiinnostavat, kuka niitä jaksaa/viitsii miettiä? Ja jos jotakuta, niin mitä se sinua liikuttaa?
Olen juuri lähdössä kauppaan, pari maitopurkkia, ehkä joku leipä ja muutama hedelmä. Siinä yksinasuvan jouluruokaostokset. Olen kyllä la-, su- ja ma-illat töissä, missä kustannan itselleni lämpimän ruoan.
Semmoista joulua. Ihan menee normiviikonlopusta, osa-aikaisena kun joutuu tekemään töitä silloin kun niitä on tarjolla, koskaan ei tiedä kuinka pieni seuraava tili onkaan.
Aloittajalla on asenneongelma. Tosiaan: mikset niitä sukulaisia voi kutsua omaan kotiin, kun kerran reilu 80 neliötä yhdellä ihmisellä käytössä. Ei kaikkia kerralla, vaan sen minkä jaksat kestitä. Yhdessäolo, rupattelu ja tapaaminen siinä on olennaista, ei tarjoomukset.
Tai vielä parempi, jos kutsut jonkun toisen yksinäisen, jonka tiedät asuvan lähistöllä.
Kaupassa ostan aina, mitä itse haluan, muista viis. En ole koskaan edes tullut ajatelleeksi, että joku katsoisi aäälien ostoksiani. Hassu ajatus. Ja jos katsoo, mitä se minuun vaikuttaisi, ei mitään.
Olen myös joulunpyhät ihan keskenäni kotona. Käyn kävelyillä, kuuntelen musiikkia, luen, ratkon sudokuja, katson telsua, viesteilen kaukana asuvien sukulaisten kanssa jne.
Pyhien aikaan saa varmasti juttu/viesteilyseuraa esim. deittisivustoilla. Siellä on paljon vähän kypsempää väkeä (miehiä ja naisia), jotka ovat etsineet omaa kultaa, mutta jääneet vielä toistaiseksi yksin. Esim. E-kontaktiin voi liittyä ja käyttää 3 pv ihan ilmaiseksi joulukuun loppuun asti. Sinne voi laittaa hakevansa ystävää, miehestä tai naisesta, jos sana "deittisivusto" pelottaa.
En tajua, miten kukaan yksinelävä terve ihminen, joka pystyy päättämään itse tekemisistään ja menemisistään, voi olla yksinäinen. Se on korvien välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aikuinen ihminen ei keksi mitään tekemistä, ongelma ei ole yksinäisyys, vaan tylsistyminen.
Ala virkata tossuja, neuloa paitaa, opetella uutta monimutkaista ruokalajia, lukea kirjaa, opetella uutta kieltä, joogaa, mene uimaan, hanki lemmikki, lähde ulkoilemaan, rupea vapaaehtoistyöhön...
ideoita riittää.
En usko että olisit yhtään tyytyväisempi kenenkään kanssa.
Jos olet masentunut, hae apua.
No mutta möllöttelyhän on ihan ok, jos vain olisi mukavaa juttuseuraa.
Pitkinä pyhinä yksinolo saattaa tuntua aika ikävältä, tiedän tunteen.
Lämpimät Jouluntoivotukset sinulle.
Mies, 50-vee, yksin.