Miten onnistuit lopettamaan tupakoinnin?

Aika köpelösti muotoiltu lause, siis olin "kännipolttaja", en tupakoinut yli kahteen vuoteen selvinpäin.

Tahdonvoimalla, ns kylmä kalkkuna. 3-4 vkoo teki tiukkaa, sitten helpotti. Poltin 26 vuotta, nyt 5+ v polttamatta.

Mä yritin monta kertaa ja onnistuin lopulta, kun olin aivan umpikyllästynyt tupakointiin ja ainaiseen tupakointimahdollisuuksien kärkkymiseen (missä voi polttaa, riittääkö röökit).

Ensimmäiset pari kuukautta olivat yllä varsin synkkää aikaa, mä kun lopetin ilman korvaustuotteita, niin tavan lisäksi piti pärjätä vielä vieroitusoireiden kanssa. Pahimmat toki menevät ohi nopeasti, mutta tuota mainittua synkkyyttä kesti ja kesti.

Mua auttoi se, että luin asiatietoa siitä, mitä kehossa tapahtuu, kun on lopettanut polttamisen. Siis mitä nikotiini tekee, ja mitä sen saannin lopettaminen. Yhtään ainutta tupakkaa en ole sen koommin polttanut, ja pakko sanoa, että en halua edes kokeilla. Tuntuu, että jos yhdenkin vetää, sitä on koukussa taas.

Lopetin lopulta aika seinään. Oli vaan karseen kylmä talvi ja päätin että nyt en mee enää tonne ulos vaan röökin takia värjöttelemään. Sit päätin et en polta myöskään samalla kun oon jo muutenkin ulkona, esim kauppaan tai töihin kävellessä tai myöskään kännissä (itsekuria!!). Olin aina ajatellut et kaikki mehevimmät juorut ja kiinnostavimat tyypit tapaa röökillä ja menetän jotain kun en käy röökipaikalla, etenkin baarissa, mut nykyään tajuun että en tosiaan menetä mitään ja vähintään yhtä hyvät tyypit pysyttelee siellä sisällä. ;) 

Mulla oli sama tilanne kun sulla, polttanut 16-24v. Nyt on törkeen hyvä fiilis muutama vuos ilman röökiä, ei tee edes kännissä mieli, ja mietin vaan miten oon edes voinut polttaa noin kauan... 

Oon kuullut hyvää Stumppaa tähän-kirjasta. Tsemppiä, pystyt siihen!

Löpetin sähköröökin avulla yli 10v kestäneen tavan. En polttanut normiröökiä edes humalassa, vaan vapetin ja kärvistelin. Lopulta tuli höyryteltyä vahemmän ja vähemmän, sillä sähkörööki ei mielestäni maistu tai tunnu yhtä hyvälle kuin tavallinen. Sitten tuli talvi, ja huomasin etten viitsinyt edes humalassa lähteä pihalle pakkaseen höyryttelemään. Niin se sitten jäi, vähän kuin itsekseen. Nyt 2v ilman tupakkaa ja 1,5v täysin nikotiinittomana.

En onnistunut lopettamaan.

Kerralla lopetin. Koko ajan oli tupakkaa saatavilla. Itse tekee päätöksen ettei enää polta. Vaatii vain tahdonlujuutta.

Poltin 18 vuotta ja nyt olen ollut 5-6 vuotta polttamatta. En kaipaa tupakkaa, enkä tarvitse sitä enää mihinkään. Aika monta kertaa lopettamista yritin ennen onnistumista. Kaikki keinot on kokeiltu. Mulla auttoi Stumppaa tähän- kirja, olin vuoden polttamatta luettuani sen ja sain silloin todellisen "valaistumisen". Valitettavasti en silloin vielä osannut varoa tupakkaa riittävästi ja sorruin uudelleen juurikin kännitupakoinnista alkaneesta polttamisesta. Aina luin uudelleen Stumppaa tähän, kun yritin lopettamista ja lopulta onnistuin kirjan ja nikotiinipurkan avulla. Luovuttaa ei kannata, mua pahempaa (ex-) nikotiiniriippuvaista tuskin on olemassakaan.

Tuli vaan vahva tunne, että enköhän ole oman osani jo polttanut ja lopetin. Yllättävän helposti meni. En enää polta edes juodessa. Mitään suurempia vaikeuksia ei ollut, kun ajatus oli kohdillaan. En kyllä ole koskaan tuntenutkaan mitään vahvaa fyysistä riippuvuutta. Mies kun lopetti oli välillä ihan raivohullu. Ihmiset on erilaisia.

En kyllä tajua mitä nää kännipolttajat saa siitä röökistä? Crohnin tauti on hyvä motivaattori, koska tupakka lisää kipuja ja vähentäminen luonnollisesti vähentää.

En polttanut paljoa enkä pitkän aikaa joten lopettaminen oli varmaan helpompaa kuin useimmille muille. Ei se silti helppoa ollut. Tupakka on yksi eniten koukuttavista aineista. Imeskelin nikotiinipastilleja ja toisella yrittämällä pääsin irti. Tupakanhimo voi palata hetkittäin kuukausienkin päästä, varsinkin jos juo kahvia tai alkoholia. Tai ottaa opioidipohjaista kipulääkettä, se saa mun kokemuksen mukaan eniten tekemään tupakkaa mieli. Mun näkemys on että tupakan suhteen pitää vaan pysyä lujana,  parempi ottaa reilummin nikotiinivalmisteita kuin sortua polttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 25-vuotias ja tupakoinut 16-vuotiaasta saakka. Lopetin viimeksi vuoden 2014 syksyllä sähköröökin avulla ja aloitin uudestaan viime keväänä. Kuitenkin tuon lopettamisen aikana poltin alkoholin juonnin yhteydessä ja ehkä se oli osasyy siihen, miksi aloitin uudestaan.

Tämä on kolmas päivä ilman tupakkaa, tuntuu pahalta. Ihan kuin olisi menettänyt ystävän, naurettavaa tiedän. Oon kuitenkin polttanut niin kauan, että oon tavallaan "kasvanut" tupakointiin. Työpaikallani tosi moni polttaa ja tunnen itseni hylkiöksi kun en menekkään röökille. Ehkä tähänkin tottuu.. en haluaisi enää aloittaa uudestaan, rahaa menee ja vaatteet haisee karseelle. Nyt mulla on käytössä vahvin nikotiinipurkka, olisikohan pastillit parempia. Entäs mites se stumppaa tähän-kirja, onko se ollut miten hyödyllinen?

Siihen ei ole mitään muuta keinoa kuin lopettaa tupakanpolttaminen. Eka pari kuukautta on pahimmat ja tavallaan myös helpoimmat. Kun tekee jatkuvasti mieli tupakkaa, olet ns. taisteluvalmiudessa koko ajan. parin kuukauden jälkeen jatkuva mieliteko menee ohi, ja sitten se tulee aina silloin tällöon mieleen, kuin "lekalla" päähän! Nämä ovat kaikkein vaarallisimpia hetkiä, koska olet ollut polttamatta jo monta viikkoa, ja selittelyä riittää tyyliin, kyllä minä yhden voin polttaa. Jos poltat, jatkat siitä hetkestä mihin se lopettaessa jäi. Jos kuitenkin repsahdus sattuu, kaikki tahdonlujuus peliin, äläkä vaan vedä toista, äläkä hae askia. Toinen tupakka antaa jo luvan lopettaa koko touhun, ja luovuttaminen on 99% varmaa.

Älä käytä mitään nikotiinivalmisteita! Nikotiininhimo loppuu vain sillä että saan nikotiinireseptorit uinumaan! Ne eivät uinu, jos saat edes pieniäkään määriä nikotiinia verenkiertoosi. Kerran kuin olet polttanut ja nikotiinireseptorit ovat sinulle tulleet, ne eivät ikinä katoa, ne vain uinuvat ja ovat valmiina heräämään, heti kun saavat yhdenkään tupakan nikotiinin itseensä. Tästä syystä polttaminen jatkuu AINA siitä päivästä mihin sen aikanaan lopetit, vaikka olisit ollut 20 vuotta polttamatta. Olet loppuelämäsi tupakoitsija, joka ei vain polta, yhtään tupakkaa et voi ikinä polttaa. Tämän takia monet repsahtavat 25 savuttoman vuoden jälkeen kun 50 täyttävät, ja se sikari pitää saada juhlan kunniaksi. Reseptorit heräävät heti, ja tupakointi jatkuu siitä hetkestä mihin 25 vuotta sitten se loppui. 

Vasta kun olet ollut vuoden polttamatta voit sanoa että EHKÄ onnistuit! Mainitsemani "lekalla" päähän ilmiö saattaa tulla vielä 1.5 vuoden kuluttua lopettamisesta, ja tämä on todella vaikea hetki, kun mieli ei usko, että yksikin tupakka lähettä välittömästi takaisin lähtöruutuun! Vaikeina hetkinä katso kuvia keuhkosyövästä, keuhkoahtaumasta ja muista tupakoinnin aiheuttamista sairauksista! Mutta lopulta siinä ei auta mikään muu kuin hullunrohkea taistelutahto, ja kynnet verillä raahautuminen maaliviivan yli. Yksi vaikeimpia juttuja mitä tulet koskaan tekemään, mutta vaivan arvoista. Tupakkatehtaat lisäävät tupakkaan niin paljon nikotiinia ja kemikaaleja, että ihmiset jäävät aivan helv*tilliseen koukkuun tupakkaan. Lopuksi vielä, muista että sinä et ole tupakkalakossa, sinä olet LOPETTANUT TUPAKOINNIN LOPPUELÄMÄKSI! Jollet tätä päätöstä tee, sinä et kestä alkua pidemmälle. Nyt vain "räkää" käteen ja lopetat tupakka kerrallaan!!!

Sähkötupakalla lopetin, nikotiinia käyttäen. (Poltin 25 vuotta). Aluksi vahvempaa 12 mg/ml ja nyt hieman heikompaa nikotiinipitoisuutta 4 mg/ml suhteella. Sähkiksestä en aiokaan luopua, en näe siihen mitään syytä. Hengitys on parantunut huikeasti sen avulla. Parhaiten sen huomaa rankassa liikunnassa, kun nyt pystyn hengittämään paljon paremmin.

Minulla menee niin nykyisin, että jos kokeilen tavallista tupakkaa, niin verrattuna sähköröökiin, valitsen paljon mieluummin sähköröökin, kun niiden savua ja höyryä vertaa keskenään, kumpiko tuntuu ja maistuu mielekkäämmältä suussa. Sitten jos poltan vaikka viisi päivää putkeen tavallista röökiä (niinkuin olen pari kertaa tehnyt kolmen vuoden aikana), niin sen ajan jälkeen valitsen jo mieluummin tavallisen röökin savun, sähköröökin höyryyn verrattuna. Mutta siitä kun vaihtaa taas sähkikseen, niin siihen totun kahdessa kolmessa päivässä, eikä paluuta ole tavalliseen röökiin.

Tumppasin sen viimeisen tupakan. Pari päivää oli vaikeaa. Poltin 25 vuotta - nyt kolme vuotta savuitta.

Tumppasin sen viimeisen tupakan. Pari päivää oli vaikeaa. Poltin 25 vuotta - nyt kolme vuotta savuitta.

20 vuoden jälkeen laastareilla. Vaihdoin laastarin aina illalla eli täsmälleen päinvastoin kuin ohje sanoi (pitoisuus veressä oli tällöin suurimmillaan aamuniksojen aikaan). Laastareita käytin 10 viikkoa. Ylihuomenna 5 savutonta vuotta täynnä. Tupakka on nykyään kun alkoholi, täysin yhdentekevää.