Hoitoalan ilkeät naiset

Tylsä työ, pieni palkka, epäviihtyisä laitosympäristö sairauksineen, kärsimyksineen hoidon tarpeineen ja aina vain pitäisi olla nöyrä! Omasta selkärahasta repimällä työskentely ja nyt pitäisi ottaa influenssarokotuksetkin joka vuosi,vaikka itse ei niitä tarvitsisikaan! Kaupan kassatkaan eivät ota rokotuksia, jos eivät tahdo! Huijatuksi tulemisen tunne, kun on opiskellut perinteistä naisalaa vain siksi, että muutkin ja kun on nainen ja kun koko yhteiskunta on ohjannut siihen, opo ja opettajat mukaan lukien. Hoitoala vaatii paljon ja antaa vähän.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee hoitajista ikäviä selkäänpuukottajia? Stressi, pätemisen tarve, nokkiminen? Jos tekee virheen, nauretaan selän takana ja mitätöidään koko ihminen. Huudetaan ja haetaan liittolaisia. Minkälaisia nämä ihmiset ovat potilaille? Ei oikein vakuuta.

En ihmettele, kun moni vaihtaa alaa.

Sama huomattu, onneksi ei tarvitse enää olla remmissä. Tällainen työpaikka vaatisi napakan osastonhoitajan, joka ei antaisi tällaisen jatkua. Kokemukseni mukaan alaisiaan myötäkarvaan silittelevä esimies mahdollistaa sen, että hiiret hyppii pöydällä... Kokemusta on keikkatöistä, jossa tuota esiintyy enemmänkin. No, eipä tartte katsella, töitä riittää muualla ainakin pääkaupunkiseudulla.

Paska esimies, joka suosii yhtä tai kahta työntekijää, koska nämä omaavat ruskean kielen. Meillä esim. kaksi työntekijää vuorotellen istuvat kansliassa vinkumassa, kuinka haluavat sitä ja tätä työvuorolistaan ja saavat aina kaikki periksi muiden kustannuksella.

Omakin joululista on niin perseestä, kuin olla ja voi juuri tällaisen takia. Kyseessä vielä niin maan perkeleen laiska ihminen, joka ei tee mitään, mutta osaa lirkuttelun ja kas, taas vaihdettiin muiden vuorot, että tällä ruskeakielisellä luuserilla on kiva joulu, mutta mahdollisimman paljon pyhätunteja.

Vaikuttaa todella paljon ilmapiiriin ja turhauttaa, koska meillä on hyviä työntekijöitä, jotka esimies ohittaa olankohautuksella. Mutta nämä kaksi lipittäjää voi istua kansliassa nuoleskelemassa vaikka koko päivän, kun muut tekee töitä ja heitä ylistetään ja sorvataan hyvää työvuorolistaa, että saavat joka kuukausi pari sataa euroa parempaa palkkaa pyhätöiden takia. 

Olen ollut hyvissä paikoissa, missä ei ollut selkään puukottamista, koska esimies oli jämäkkä ja puolueeton ja karskisti pisti ojennukseen tuollaiset omaneduntavoittelija luuserit.

Klikkiytyminen, juonittelu, nousukkuus. Tämä ainakin meidän työpaikallamme. Jos juoruat, olet hyvä, kun et puhu, olet paha. Empatiakyvyn puute, mollaus, syyllisen etsiminen. Kun on kerran saanut ikävän ihmisen stigman, oikean haetaan lisää materiaalia siihen. 

Hoitoalalla pitää olla kovapäinen, mutta sen vuoksi kun tämä yleinen ilmapiiri Suomessa on niin ahdistava.

Uskoisin, että jos hoitoalalla asenteet muuttuisivat niin kaikilla olis parempi olla.

Naisten keskuudessa kilpailu vielä kovaa (nokkimisjärjestys).

Puuttuu se hyvä johtaminen.

Olen eri alalla töissä ja monesti työpahoinvointi johtuu huonosta johtamisesta. Halutaan pomoksi, mutta ei osata johtaa.

No minä ainakin huomasin aikoinani, kun olin alalle kouluttautumaton sijainen, mitä silloin vielä sai olla, että suurin osa oli heti ovesta astuttuani käyttämään hyväksi. Kyselin asiakaslistaa, ja vastasivat ettei ole mitään sellaista, ja laittoivat kaikki paskimmat tapaukset mulle tehtäväksi.

Yksi kehui tauotta, kuinka on uran uurtaja ja ihan ensimmäinen hoitaja kunnassa y ja paikassa x ja toinen teki ristikoita sanomatta meikäläiselle edes päivää, puhumattakaan itsensä esittelystä kohdatessa ekaa kertaa. Ja olihan siellä toinenkin "mykkä".

Tyhmyyttäni halusin tehdä työni kunnolla, ja tarjouduin usein mukaan (oppiakseni), kun joku kyseli kaveriksi. Siitähän tietenkin seurasi se, että "Kun sä noin innokas olet, niin käypä siivoomassa A:n ja B:n huoneet ja ja ja....." Nämä olivat yleensä "kiertopalkintoja", kuten oksennusta, paskaa ja virtsaa yms.

Lisäksi oli pari täysin "kahelia" (pään takia poissa joka vuosi pitkiä aikoja ihan sallitusti) mutta saivat olla, kun tekivät työnsä hyvin. Toinen vei mun koodauslaitteen aivan nenän edestä, eikä antanut takaisin, vaikka siellä olivat päivän asiakastiedot. Näki katseesta jo, ettei ollut kaikki kohdillaan. Ja yksi vastavalmistunut kertoi ihastuneensa asiakkaaseen ja flirttailevansa tämän kanssa!:o No, koetin ainakin varoittaa...

Vein lahjoituksena erääseen toimipisteeseen vanhan nuken lapsivieraita varten, ja jopas heräsi eräs haahka kimppuuni, vaikkei hänkään sanaa muuten vaihtanut. Kärtti nukkea.

Tiedän kauheita tapauksia, mistä en nyt voi kertoa, mutta niin karmea kokemus oli kaikkineen, etten uskonut koskaan itseni kohdalle osuvan. Tein ison työn, että pääsin liukenemaan kauas pois ilman karenssia. Vieläkin puistattaa. Luin muistaakseni IS:sta, että joka 5. hoitolalla kärsii masennuksesta tai muusta mielen ongelmasta, ettei se uupumus suurin probleema ole...

Kaiken huipuksi haikeina valittivat, kuinka on niiiiin vaikeaa saada sijaisia!!!!!!!!

Tylsä työ. Enimmäkseen perushoitoa. Jaksaa muutaman vuoden, mutta sen jälkeen ei ole enää mitään uutta mitä hoitajan työ voisi tarjota.

Pätevä esimies on kaiken hyvän mahdollistaja. Ei ketään suosikkeja ja näkee  lipittelijän aikeet. On jämäkkä ja kohtelee kaikkia tasapuolisesti. Samassa työpaikassa tehdään samat työt vuoroa kohti, ei vapaamatkustajia. Toimii siten, että eripuraisten kanssa käydään yhdessä asiat läpi, ei kuulla vain toista osapuolta, kuten täällä tapahtuu.

Hyvä esimies pitää alaisiin tietyn etäisyyden arvovallan säilymiseksi, kaverit ovat vapaa-ajalla.

Huolehtii, että töissä ollaan tekemässä työtä, eikä vatvomassa joutavaa paskaa.

Luottaa alaisiinsa.

Esimies ei voi myötäillä joka suuntaan, vaan toimii organisaation ohjeistuksen mukaan.

Omainen oli yliopistosairaalan akuuttiosastolla, niin vierrailessa huomasi tämän. Siellä hoitajien huoneessa "nämä korpit" kyttäsi vierailijoita. Jos ovelle meni kyselemään omaisen vointia, tympeitä ja toisiaan mulkoilevia eukkoja iältään jotain 40-60v. Se huono työilmapiiri välittyi meille omaisille, eipä olisi kiva työskenellä tuolla jos vielä uutena menisi joukkoon.

Sijaisuudet olivat lähihoitajan (sallitut työt) kotiavustajan ja kodinhoitajan töitä. -7

Lepsu esimies on hoitoalalla huono homma. Hoitajat alkaa nousta pikkupomoiksi ja jyräävät muita. Jos esimiestä kuvataan sanoilla kiltti ja ihana, on jotain poskellaan.

Mataka äo.

Vierailija kirjoitti:

Lepsu esimies on hoitoalalla huono homma. Hoitajat alkaa nousta pikkupomoiksi ja jyräävät muita. Jos esimiestä kuvataan sanoilla kiltti ja ihana, on jotain poskellaan.

Täsmälleen! Olen nyt toisella alalla ja esimies on aivan ihana (työpaikkakiusatun taustat). Mutta kuinka ollakaan, hänet savustettiin juuri ulos :( Että ketuttaa!

Ja nuo lipittäjät ovat se ikuinen riesa! Töitä se muutama tunti ja nuolentaa loppupäivä. Ja sitten ollaan, että "Voi että, kun eihän mulla ole kuin pari pyhävuoroo" jne...kun on valkattu kk:n parhaat.

Ei ole tahtoa hoitaa muita, kun yhteiskunnan arvot ovat sellaiset, että vain harva huolehtii itsekin lähipiiristään! Omissa sukulaisissa riittää hoidettavaa! Työksi voi hyvin valita jotain muuta!

Ei muuten kannata hoitaa lapsiakaan työkseen! En tiedä typerämpää syytä jättää hankkimatta omia lapsia, elämättä omaa elämäänsä, kuin kuluttava työ esim päiväkodissa! Ei pitäisi olla ihmisryhmää, hoitajia, naisia, nöyriä, alisteisessa asemassa työskenteleviä, jopa lääkärien kokeman stressin purun kohteita, jotka mahdollistavat muille "tuottavan työn", työn joka tuo talouskasvua. Siis vain talouskasvua, ei muuta!

Pahin vaihtoehto on olla ainoa sairaanhoitaja yksikössä. Siinä alkaa korppilauma nakertaa elävältä ja haetaan virheitä. Heille se on sallittua, mutta ei sairaanhoitajalle. Vertaistukea ei saa mistään ja vaatii lujaa luonnetta selvitä hengissä. Kiitosta ei tule kuin potilailta ja omaisilta, mutta ne sitten ovatkin aitoa palautetta.

Oma olettamukseni on, että hoitoalalla sinnittelee kahdenlaista stressautujatyyppiä:  kykyä olisi muuhunkin työhön tai kyvyt riittää nippanappa hoitotyöhön.

Olen hoitoalalla itsekin ja nähnyt niin hyviä kuin huonoja työpaikkoja. Hyvissä on napakka johtaja, jota kunnioitetaan, huonoissa pikkujohtajat käyttää valtaa ja työyhteisö on helvetin esikartanoa. Juonitaan, haukutaan, lytätään, nautitaan toisten virheistä ja ei yritetäkään oikaista, jos alkaa mennä pieleen. Ihan sadistista meininkiä. Puhutaan pahaa myös hoidettavista ja omaisista. Vahvat jyräävät, kohdellaan eriarvoisesti, hyväveli-systeemi toimii.

Eli, osaavat esimiehet ovat tarpeen.

Hoitoalalla on paljon naisia, toki joukossa mulkkujakin, niinkuin muissakin naisissa.

Olen valmistunut 40v lähihoitajaksi, missään edellisessä työpaikassani, eikä millään alalla ole ollut mukavampaa työporukkaa.

Napakkaa toki, hoitajan työ ei ole hoitaa sellaisia asioita, joihin potilas pystyy itse, nykyisin ei ole tarkoitus maata sängyssä syötettävänä, vaan kuntoutua ja parhaiten se onnistuu itse tekemällä, eikä makaamalla kuukausia sängyssä.

Olin itse isossa leikkauksessa, etukäteen tiesin, että ylös sängystä kammetaan seuraavana päivänä, olin niin huonossa kunnossa, että ei siitä mitään tullut, minä hoitaja -potilaana yritän ja hoitaja kieltää, pystyt sängyssä kun et pysy pystyssä, mutta tiedän että täytyy, lopulta hoitaja kieltää napakasti, mielestäni ei mitenkään töykeästi. Viereisen sängyn potilas toteaa hoitajan mentyä, olipa kiukkuinen hoitaja, minusta hän oli hyvä ammattitaitoinen hoitaja.

Hoitajan työ ei ole pääsääntöisesti päänsilitystä, välillä toki sitäkin, ne, haluan tehdä työni hyvin, hoitajat ovat usein niitä ensin päänsilittäjiä ja ymmärtäjiä, avuttomaksi auttajia, joita potilaat rakastavat ja toiset hoitajat kiristelevät hampaita kun joutuvat hoitamaan heidän osansa työstä.

Aijaa.. olen ollut 27v hoitoalalla, enkä ole huomannut erityisemmin tuota kuvaamaasi ilmiötä.