Lue keskustelun säännöt.
Tämänpäivän annos saksan ww2 aikaista musiikkia Lili Marleen
Kommentit (4)
Ja vielä pitää sanoa, että saksan kieli on aina kuulostanut korvissani niin kauniilta! Ja Saksa on minusta ollut aina hieno maa, ei niin hieno kuin Sveitsi mutta kuitenkin <3 <3 <3 Voiko tämä kaikki johtua siitä, että olen lapsena kuullut näitä saksalaisia lauluja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kotona tuo Lala Andersenin esittämänä. Sellainen pieni levy, 44 kierrosta vai mitä se se soittonopeus. Toisella puolella oli Am Kai bei den alten Laterne tai jotain siihen suuntaan.
Minä olen saanut toisen nimeni saksalaisen sotilasmarssin mukaan. Tai sen suomenkielisen käännöksen, jos tarkkoja ollaan. Isällä oli sotaveteraanien tapaaminen samana päivänä kun oli minun kastejuhla, oli aamulla varhain (äidin kauhuksi) karannut sinne ja jättänyt pöydälle lapun, että toiseksi nimeksi tulee Kaarina. Kun olin pieni tyttö, isä joskus lauloi tuota minulle: Kankahalla kasvoi kaunis kukkanen nimeltään Kaarina.
Hieno biisi! Kuuntelen sitä joskus aina kun muistelen isää.
Nyt vasta mietin, onko näiden sotilaslaulujen ansiota, että sain pienenä koululaisena päähäni, että haluan lukea pitkän saksan? Nyt jälkeenpäin tuntuu oudolta, että olin asiastani silloin niin varma. Ja mistä se tuli?
Mielenkiintoinen tarina. Tuo Erika oli varmaan ehkä kaikkein kuuluisin kipale.Saksalainen musiikki oli kyllä hienoa, vaikka ei heidän kaikkia arvomaailmoja jaakaan. Tässä
Florian Geyer
Mahtava biisi myös tuo Florian Geyer. En ole koskaan aiemmin kuullut, mutta jotenkin tykkään tosi paljon tästä sotilassoundista. Ja sitten tuo saksankieli <3 <3 ja tuo vähän baijerilaisittain pärähtelevä ärrä <3 <3 <3
Meillä oli kotona tuo Lala Andersenin esittämänä. Sellainen pieni levy, 44 kierrosta vai mitä se se soittonopeus. Toisella puolella oli Am Kai bei den alten Laterne tai jotain siihen suuntaan.
Minä olen saanut toisen nimeni saksalaisen sotilasmarssin mukaan. Tai sen suomenkielisen käännöksen, jos tarkkoja ollaan. Isällä oli sotaveteraanien tapaaminen samana päivänä kun oli minun kastejuhla, oli aamulla varhain (äidin kauhuksi) karannut sinne ja jättänyt pöydälle lapun, että toiseksi nimeksi tulee Kaarina. Kun olin pieni tyttö, isä joskus lauloi tuota minulle: Kankahalla kasvoi kaunis kukkanen nimeltään Kaarina.
Hieno biisi! Kuuntelen sitä joskus aina kun muistelen isää.
Nyt vasta mietin, onko näiden sotilaslaulujen ansiota, että sain pienenä koululaisena päähäni, että haluan lukea pitkän saksan? Nyt jälkeenpäin tuntuu oudolta, että olin asiastani silloin niin varma. Ja mistä se tuli?