Mummo sitten osti lapselle paksummat syysvaatteet

Voisinko pyytää, tai laittaa miehen pyytämään. Että mummo postittaisi ne lapselle. Kehtaanko... vai pitäisikö ne lähteä hakemaan vaikka meillä ei yksinkertaisesti ole aikaa nyt siihen.



Tai, ok ollaan me viikonloppu ihan kotosalla. Mutta mies kotiutui viimeyönä reissusta ja nyt tahtoisi vain olla.



Mummo asuu siis sen verran kaukana ettei sinne ihan päiväseltään ajeta.



Ja seuraavatkin viikonloput ovat jo aika täynnä ohjelmaa. Veljeni synttärit, miehen työreissuja yms



Eli ei jaksaisi lähteä tänä ainoana viikonloppuna lähteä ajelemaan pitkää matkaa.



Mutta jotenkin tuntuu siltä että pitäisihän se puku lähteä nyt itse hakemaan. Hankalaa tämä... vai onko ongelma vain päässäni.





t: ap

siis tuskinpa ap:ta hävettää sananvarsinaisessa merkityksessä vaan ennemminkin niinkuin nolottaa koska anoppi on anoppi ja kun itse on tehnyt lapset niin itse ne " pitäis" vaatettaa...? Ymmärsinkö oikein :):)??



AP:na minä olisin oikeasti vain iloinen,meillä mun puolen vanhemmilla vielä itselläänkin asuntovelat yms,ne ei ostele ylimääräisiä enkä sitä odottaisikaan,mutta sensijaan anoppi istuu ns kirstunsa päällä,mutta joululahjaksikin antaa joka vuosi lapsellemme vain sen JYSKIN ilmaiskupongilla saatavan pehmolelun tmv... (Jyskin lapun vaan leikkaa pois)...

Ja kaikista muistakin vaatelahjoista kiitän, vaikka kaikessa kauheudessaan jäävät käyttämättä

Otan kiitollisuudella vastaan, vaikkei aina ihan omaa makua vastaakaan. Mutta näen selvästi miten hienoa hänestä on, kun nyt pystyy auttamaan meitä.

Hänellä on erinomainen maku ja jotenkin " haistaa" miten haluan lapsiani pukea. Mies ei ota kovin kantaa pukemisasiaan. Melkein joka kerta, kun käymme on ostanut kivat paidat tai housut molemmille- ovat keskihintaisia tai hintavia, kuten Marimekkoa tai Benettonia. Viimeksi poika sai Hilfigerin neuleen. Meinasin pyörtyä. Olen todella iloinen, mutta minäkään en uskalla vahingossakaan sanoa, että " pitäis ostaa jotakin" kun se on ihan varmasti seuraavalla kerralla hankittuna.

Kyllä nyt passaa tytön mennä pitkälti syksyyn ja alkutalvellakin noissa varuisteessa.



Sieltä on kuulema tulossa t. punaiset Lassien takki ja housut. Fleece (vai miten pirussa se nyt kirjoitetaankaan) vuorella olevat coretex kalvolla. Eli pitävät vettä ja tuulta.



Luulisi tarkenevan ja olevan hyvä liikkua noissa kamppeissa. Ja oli oikeaa kokoakin ostanut.



Mahtava juttu kyllä. Ja tummanpunainen menee sitten myöhemmin pikkuveljellekkin ;) Ainakin osittain.







t: ap

vain tyytyväinen. Monella vanhemmalla ihmisellä on enemmän käyttörahaa kuin nuorilla, asunnot maksettu jne, ja ihan mielellään auttavat. Ei minusta ole noloa kun et itse ole kerjännyt.

Se, että ne oli kalliit, vai että olivat Lassiet? Ei jaksanut kyllä kovin ajatuksella lukea tuota sun vuodatusta. Olisit tyytyväinen, että osti.

Hän ryntää heti kauppaan ja ostaa samantapaisen, mutta väärän tuotteen. Esimerkiksi laadusta meillä on aivan eri käsitys. Itse joudun kuitenkin menemään ostamaan sen mitä olin aikonutkin, ja se mummin ostama jää käyttämättä. Ja en siis ole pyytänyt mitään ostamaan meille, mutta hän menee ja touhottaa. Olen yrittänyt asiasta sanoa, mutta ei usko.

jos anopille mainitsen jostain, mitä lapsille pitäisi ostaa, niin kohta hän soittelee jostain kaupasta ja on ostamassa, vaikka ei hänen tarvitsisi.

Olen monta kertaa sanonut, ettei tarvitse ostaa, mutta kun hän aina haluaa ostaa.

Viimeksi osti huopakumisaappaat ja toiselle sukkahousuja.

Olenkin vähentänyt niitä sanomisia, kun aina sitten tulee jotenkin huono omatunto, että hän ostaa, eikä me.

Ja mummo tosiaan kysyi itse. En todellakaan pyytänyt.



Toivotaan nyt että sieltä tulee sitten oikeaa kokoa. Viimeksi kun mummo halusi vuosi sitten ostaa lapselle synttärilahjaksi ulkopuvun niin pyysin, kun tarvetta oli 86cm kevätpuvulle. Lahjaksi tuli 92cm toppapuku. Noh, se on vuoden ollut tuolla kaapissa säilössä ja taitaa tänä talvena olla ihan hyvä käytössä sitten. Oikean kokoinen.





3. Ei merkillä ole väliä. Tarkoitin vain sitä että ovathan nuo ulkopuvut kalliita, Ei ihan muutamalla eurolla niitä uutena saa. Ja sitten mummo menee ostamaan sen. Jotenkin minusta vain tuntuu että itse pitäisi ostaa nuo kalliimmat kun itse ollaan lapsetkin hommattu.





Ja kiitollinen olenkin. En nyt sitä tarkoita. Iso kiitos mummolle puvusta. Ja jos ei ole oikeaa kokoa niin sitten menee kaappiin odottamaan. Eipä siinä ole mitään sen kummempaan.



Ihana se on että tahtoo itse ostaa.

Meillä on samantapainen tilanne: anoppi on tosi innokas ostamaan lapsille vaatteita. Yleensä kun kysyy tarvitsemmeko jotain, vastaan, että emme, mutta nyt taas heti viimeksi kun menin sanomaan, että yksi lapsista tarvitsisi talvitakin, ei mennyt kuin pari päivää, niin anoppi ilmestyi meille tosi hienon ja kalliin takin kanssa. Toki olin ilahtunut, mutta tosiaalta hävettää, kun tulee sellainen olo, että olen mennyt " tilaamaan" takin mainitsemalla, että sellaista tarvittaisiin.



Meillä on aika heikko rahatilanne nyt kun olen hoitovapaalla ja ehkä olen niin ylpeä ihminen, että se hävettää. Jotenkin tuntuu, että kun noita lapsia on mennyt aika monta hankkimaan, pitäisi pystyä itse hankkimaan niille edes kunnolliset vaatteet... Mutta anoppi tulee onnelliseksi, kun saa ostaa, joten se kai sallittakoon.

Kiva että täällä on muitakin jotka ymmärtävät. Että tulee sama fiilis. On kiitollinen mutta silti vähän hävettää kun toinen ostaa sen.

Minä en merkistä ja väristä niin välitä että sen puolesta ihan sama. Kunhan on hyvä käytössä



t: ap

Lahjoiksi kyllä.

Anoppi onneksi tekee villasukkia.

Mutta tyytyväinen olen näinkin.

Tiedän muuten yhden mummon, joka ei uskalla ostaa pojan lapselle vaatteita, koska miniä kelpuuttaa vain tiettyjä merkkejä ja erittäin kalliita vaatteita.

Hän peri jokin aikaa sitten äitinsä ja mieheni on ainoa lapsi. Anoppi elelee yksinään velattomassa asunnossa eikä hänellä ole mitään suurempia menoja. Nyt hän haluaa jakaa perintöä ainakin jossain määrin eteenpäin ja perintö/lahjaveroja välttääkseen on päättänyt maksaa suoraan lastenlasten harrastuskuluja.



Ihan kiva, kyllä tuo tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa on suuri helpotus ja mitä noita rahoja verottajallekaan antaa, mutta silti nolottaa antaa maksukuitteja anopille...

Joillakuilla mummot menevät ja ostavat vähän mitä sattuu ja sitten ihmetellään miksei esim. mummon ostamat talvikengät pääse käyttöön kun lapsella oli jo kahdet entuudestaan.



Jos kerran puvulle oli tarvetta, niin ole iloinen ja kiitä kauniisti. Lassie ei käsittääkseni ole kaupan kalleinta mallistoa, eli turha huolehtia että mummo menee vararikkoon.

Monet isovanhemmat haluaisivat kovasti auttaa, heillä tavallisesti on asunto maksettu ja hankinnat omiin tarpeisiin tehty, kun taas lapsiperheet ovat köyhin asukasryhmä mitä suomesta löytyy.

sinun ap tulisi olla vain kiitollinen.

minun anoppi on rutiköyhä eikä tasan osta mitää lapselleni.. enkä kyllä kehtaa pyytäkää. me tosin maksamme hänen menonsa.. + vielä käytämme ja kuljetamme joka paikassa.

Saa tyttö kyllä ihan itse soittaa mummolle ja kiittää. Ja tottakai kiitän minäkin.







t: ap

pelkää ettei ne miellytä minua. Haluan ostaa laadukasta vaatetta, mutta en koskaan sitä kaupan kalleinta. Olen sanonut, että kaikkia kyllä käytetään, jos mummo jotain lapselle haluaa ostaa niin ostakoon.



Kivahan se on antaa mummon ostaa, jos kerran haluaa ja vara on, mutta toivottvaasti mummot muistaa kaikkia lapsenlapsiaan tasaisesti ettei tule kateutta sisarusten välillä.