terapeutti puhuu omista asioista

Mikä terapeutti?

Vierailija kirjoitti:

Mikä terapeutti?

Psykoterapeutti.

Hieman outoa kyllä. Mä olen käynyt keskustelemassa psyk.hoitajan kanssa ja on jotenkin outoa, etten tiedä hänestä mitään vaikka hän tietää kaiken minusta (juu, se kai onkin tarkoitus...) Mutta mietin silti, onkohan ok kysyä häneltä jotain henkilökohtaista vai onko se ”kiellettyä”?

Vierailija kirjoitti:

Hieman outoa kyllä. Mä olen käynyt keskustelemassa psyk.hoitajan kanssa ja on jotenkin outoa, etten tiedä hänestä mitään vaikka hän tietää kaiken minusta (juu, se kai onkin tarkoitus...) Mutta mietin silti, onkohan ok kysyä häneltä jotain henkilökohtaista vai onko se ”kiellettyä”?

Mitä kysyisit?

Heh, oma psykoterapeuttini tekee samaa. Jos esim. valitan miehestäni, hän saattaa kertoa jonkun muka-hauskan-jutun omasta miehestään, toki lempeään sävyyn ja saattaapa loppukaneetiksi laukaista vielä jonkin "miesten kanssa ei voi elää, mutta emme osaa elää ilmankaan"-itsestäänselvyyden. Muutenkin hän puhuu omistakin asioistaan. Kuuluuko se sitten jotenkin psykoterapian tyyliin, että terapeutti yrittää saada keinotekoisesti tehtyä terapiatuokiosta ihan kuin ystävysten välisen rennon keskusteluhetken, jossa potilas muka tuntisi olonsa paremmaksi, kun terapeuttikin kertoo omista asioistaan? Mistään oikeasti kipeistä jutuistahan terapeutti ei ainakaan minulle todellakaan kerro, vaan ihan normaaleista arkisista jutuista. Sellaista turhaa lätinää, jolla mielestäni ainoastaan varastetaan minun kallisarvoista terapia-aikaani, jossa pitäisi pohtia MINUN asioitani, ei kuluttaa istuntoaikaa jauhamalla terapeutin elämästä!

Vierailija kirjoitti:

Heh, oma psykoterapeuttini tekee samaa. Jos esim. valitan miehestäni, hän saattaa kertoa jonkun muka-hauskan-jutun omasta miehestään, toki lempeään sävyyn ja saattaapa loppukaneetiksi laukaista vielä jonkin "miesten kanssa ei voi elää, mutta emme osaa elää ilmankaan"-itsestäänselvyyden. Muutenkin hän puhuu omistakin asioistaan. Kuuluuko se sitten jotenkin psykoterapian tyyliin, että terapeutti yrittää saada keinotekoisesti tehtyä terapiatuokiosta ihan kuin ystävysten välisen rennon keskusteluhetken, jossa potilas muka tuntisi olonsa paremmaksi, kun terapeuttikin kertoo omista asioistaan? Mistään oikeasti kipeistä jutuistahan terapeutti ei ainakaan minulle todellakaan kerro, vaan ihan normaaleista arkisista jutuista. Sellaista turhaa lätinää, jolla mielestäni ainoastaan varastetaan minun kallisarvoista terapia-aikaani, jossa pitäisi pohtia MINUN asioitani, ei kuluttaa istuntoaikaa jauhamalla terapeutin elämästä!

Käyt varmaan samalla terapeutilla kuin minä.

Ryhtyi kerran selittämään miksi ei halua tiettyä lääketieteellistä toimenpidettä.

Mitä se mulle kuuluu??

Jakakaa lasku. Sinä maksat hänen antamansa laskun ja hän maksaa sinulle.

Kätevää, ilmaista psykoterapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Jakakaa lasku. Sinä maksat hänen antamansa laskun ja hän maksaa sinulle.

Kätevää, ilmaista psykoterapiaa.

Pitäis katsoa kellosta kauanko sen höpötys kestää. Vaikea uskoa että sillä on terapiakoulutus vai onkohan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman outoa kyllä. Mä olen käynyt keskustelemassa psyk.hoitajan kanssa ja on jotenkin outoa, etten tiedä hänestä mitään vaikka hän tietää kaiken minusta (juu, se kai onkin tarkoitus...) Mutta mietin silti, onkohan ok kysyä häneltä jotain henkilökohtaista vai onko se ”kiellettyä”?

Mitä kysyisit?

Ei mulla mitään tiettyä kysymystä mielessä ole, ajattelin vain niin kuin yleisesti. No, mutta esimerkiksi jos hän kysyy minulta mitä teen jouluna, niin onko asiatonta kysyä mitä hän aikoo tehdä lomallaan?

Minulla on samanlaisia kokemuksia psykiatrisesta sairaanhoitajasta työterveydessä. Tunsin hänen perheensä niiden istuntojen jälkeen erittäinkin hyvin 😊

Sen sijaan psykoterapeutti piti omat asiansa visusti piilossa, mikä oli mielestäni oikein hyvä asia.

Sinun juttusi ovat niin tylsiä. Kerro kiinnostavampia juttuja. Opettele ulkoa vaikkapa joitakin palstan provoja ja kertoilet niitä sitten terapeutillesi. Varmasti pysyy mielenkiinto paremmin yllä kuin omilla tarinoillasi. Kerro vaikkapa tuo 120-glögijuhlijan saapuminen nurmikollesi ensi kerralla ja sitten voit kertoa siitä kuinka anoppisi pakotti lapsellenne nimeksi Linda Anniina, vaikket halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jakakaa lasku. Sinä maksat hänen antamansa laskun ja hän maksaa sinulle.

Kätevää, ilmaista psykoterapiaa.

Pitäis katsoa kellosta kauanko sen höpötys kestää. Vaikea uskoa että sillä on terapiakoulutus vai onkohan?

Tuli mieleen, että ovatkohan nämä itsestään höpöttelevät psykoterapeutit sairaanhoitajataustaisia? Psykoterapeutiksihan voi kouluttautua monenlaisilla taustoilla.

Mun tapaamista psykologeista kukaan ei ole puhunut omia asioitaan tapaamisten aikana. Sen sijaan sairaanhoitajat (eivät siis olleet psykoterapeutteja, ihan sh:n roolissa kun heitä tapasin) ovat kertoneet juttuja yksityiselämästään juuri tyyliin "minä löysin miehen tanssitunneilta, kyllä sinullakin on vielä toivoa, heh heh". Terapeutti (siis oikeassa terapiassa) ei kai oikeastaan "saisi" puhua hirveästi itsestään prosessin aikana.

Öö.. Olen terapeutti. Omia asioita ei jaeta kuin poikkeustapauksessa, harkitusti ja pinnallisesti. Hyvin merkilliseltä kuulostaa kokemuksenne siis.

Vierailija kirjoitti:

Jakakaa lasku. Sinä maksat hänen antamansa laskun ja hän maksaa sinulle.

Kätevää, ilmaista psykoterapiaa.

Haha  :D Aika paha, olisipa tullut silloin joskus itsellekin mieleen.

Olen teininä ja vähän päälle parikymppisenä käynyt useilla psyk.sairaanhoitajilla ja psykologeilla. Tosi yleistä tuo, että ammattiauttaja jaarittelee omista asioistaan käynnit läpeensä. Ehkä jotkut meinaavat, että se luo asiakkaalle turvallisuudentunnetta tai jotain, jos kertoilee omista asioistaan välillä. Toisaalta aika moni mt-alan ihminen vaikuttaa olevan vanhoillinen näkemyksiltään ja esim. mun olisi pitänyt heti piristyä, kun psykologi alkoi lässyttää lapsenlapsistaan. Usein tuntui, että en ole lainkaan yksilöllinen potilas vaan jokin myyttinen "nuori nainen".

Oletko maininnut terpalle asiasta? Jos et, niin sano ihmeessä asap, vaikka tyyliin "minulla on paljon omia ongelmia, haluaisin, että juttelisimme niistä nyt". Jos olet sanonut asiasta ja muutosta ei ole tapahtunut, niin terapeutti vaihtoon ja mahd. valitusta perään. Ei tuollainen omien juttujen vuodattaminen ole mitään terapiaa.

Tsemppiä! :)

Minullakin on kokemusta tuosta noin kymmenen vuoden takaa. Heti ensi tapaamisella kertoi kuinka on eronnut miehestään ja sama avautuminen jatkui terapian ajan. Sain kuulla tyttöjen kuukautisjuhlista, seurusteluista, vävypojan laiskuudesta, nuorison metelöinnistä jouluaikaan.

Aika ajoin muistutti kuinka on opiskellut yliopistossa erityistason terapeutiksi ja käynyt oman pitkän terapian läpi. Ei kyllä aina siltä kuulostanut.

Sitten loukkasi jalkansa ja siitäkin riitti päivittelyä moneksi kertaa. Olin liian nuori terapiaan ja terapeutti ei sopinut minulle ollenkaan. En osannut/uskaltanut sitä sanoa. Odotutti myös puolikin tuntia ulkona, kun toisella asiakkaalla meni pidempään. Aivan asiatonta kohtelua ja hänen avullaan olisi pitänyt purkaa traumoja. Kaiken huipuksi oli sairaalloisen ylipainoinen nainen. Väkisinkin tuli mieleen, ettei tuollakaan ole kaikki inkkarit kanootissa, kun on päästänyt itsensä lihomaan.

Joskus jos ei ole ammattimainen terapeutti tulee syyllinen tms. olo sieltä lähtiessä pois. Vähän niinkuin että anteeksi että olen olemassa fiilis.

Mun terapeutti sanoi usein tyyliin "ei varmaan pitäis eikä kuuluis mun sanoa, mutta kyllä mullekin on käynyt niin ja niin". Muutenkin hän puhui tosi vähän, oli hermostunut, sitten ainoat puheet olivat tuollaisia. Aivan kuin hän olisi lukenut koko ajan jostain ohjekirjasta mitä pitää tai ei pidä sanoa. Tuo ei herättänyt luottamusta.

Tiedän että terapeutin koulutus kestää monta vuotta, ja olisin toki mm. sen vuoksi halunnut kunnioittaa häntä. Vähän outo fiilis jäi parin vuoden psykoterapiasta.

Vierailija kirjoitti:

Heh, oma psykoterapeuttini tekee samaa. Jos esim. valitan miehestäni, hän saattaa kertoa jonkun muka-hauskan-jutun omasta miehestään, toki lempeään sävyyn ja saattaapa loppukaneetiksi laukaista vielä jonkin "miesten kanssa ei voi elää, mutta emme osaa elää ilmankaan"-itsestäänselvyyden. Muutenkin hän puhuu omistakin asioistaan. Kuuluuko se sitten jotenkin psykoterapian tyyliin, että terapeutti yrittää saada keinotekoisesti tehtyä terapiatuokiosta ihan kuin ystävysten välisen rennon keskusteluhetken, jossa potilas muka tuntisi olonsa paremmaksi, kun terapeuttikin kertoo omista asioistaan? Mistään oikeasti kipeistä jutuistahan terapeutti ei ainakaan minulle todellakaan kerro, vaan ihan normaaleista arkisista jutuista. Sellaista turhaa lätinää, jolla mielestäni ainoastaan varastetaan minun kallisarvoista terapia-aikaani, jossa pitäisi pohtia MINUN asioitani, ei kuluttaa istuntoaikaa jauhamalla terapeutin elämästä!

Terapeutti nimeltään Tiina Tylsimys.

Minunkin terapeutti käyttää minua terapeuttinaan :(

Täällä samaa. Terapeutti puhuu paljon omista asioista. Ei mistään ongelmista vaan ihan arkisia juttuja. Ihan kivaa se on, ei mua sinänsä haittaa, mutta liika on liikaa. Tuntuu oudolta. En tiedä miten suhtautua.