Lue keskustelun säännöt.
Muita patologisia valehtelijoita?
14.12.2017 |
Asia tuli mieleen tuosta keskustelusta missä joku miettii, että miks mies valehteli sarjan katsomisesta.
Minä olen patologinen valehtelija. Valehtelu alkoi tarhaiässä huonojen kotiolosuhteiden peittelemiseksi. Siitä se jatkui pikkuhiljaa aina pikku valheiksi ja värikynällä värittämiseksi. "Ei kai se haittaa jos mainitsen käyneeni viikonloppuna elokuvissa, vaikka oikeasti olin vain kotona?" Koulussa pääsi helpommalla kun valehteli opettajille. Siitä tuli tapa ja valehtelu kävi yhtä luonnostaan kuin normaalikin puhuminen.
Nykyäänkin valehtelen... Ei ole ketään kenelle en olisi valehdellut. Tänäänkin olen valehdellut jo kerran ainakin. :/ En oikeastaan tiedä miten tästä pääsisi enää eroon. Samaan aikaan nautin ja vihaan valehtelua.
Kommentit (44)
Minulta lipsahtaa totuuden vastaisia pikkujuttuja koko ajan keskustelussa.
Pikkujutuilla tarkoitan, etten valehtele ns. isoissa linjoissa: missä olen töissä, missä lapseni opiskelevat jne.
Mutta voin sanoa olleeni viikonloppuna Turussa, vaikka olin Tampereella. Eli ei mitään järkeä.
Haen kai jotain jännistystä ja mielikuvitus on vilkas. En siis valehtele nostaakseni sosiaalista statusta, vaan se on kummallinen harrastus. Harmiton sinänsä, vaikka olenkin jäänyt kiinni ja ystävät ihmettelevät tarvetta.
Kotioloissa ei mitään erityistä moitittavaa ja vanhempani sekä sisarukset ovat ihan rehellisiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en valehtele, mutta en koe että olisin tilivelvollinen muille kun omalle perheelleni siitä, missä milläkin hetkellä olen tai en ole. Enemmän mua hämmästyttää, miksi se on jollekulle niin tärkeää, johon asia ei edes liity millään tavalla.. Todella hämmästyttää. Lisäksi kun ihminen tekee itse ihan samaa ja paljon räikeämmin.
Mulla on taas päinvastainen ongelma. Puhun rehellisesti kaiken yksityiskohtia myöten. Jos vahingossa sanon väärin jonkin pienen yksityiskohdan, mulle tulee siitä tosi ahdistava olo ja mun on pakko korjata se heti siinä puhuessa jo. Mä en kykene valehtelemaan lainkaan. Olisi aivan äärettömän noloa jäädä minkä tahansa tasoisesta valheesta kiinni. Se olisi pahin pelkoni. Kokisin silloin, että silloin ihmiset pitäisivät minua mitättömänä eivätkä enää olisi kavereitani ikinä, niin pahana asiana pidän valehtelua.
Itse en siis voi yhtään sietää valehtelua toisilta, ehkä siksi en voi itse valehdella missään asiassa. Esim. kerran myöhästyin kun lähdin liian myöhään kotoa (arvioin ajomatkaan kuluvan ajan väärin), niin sanoin rehellisesti hammaslääkärille, että myöhästyin 5 min siksi, koska arvioin ajomatkaan kuluvan ajan väärin.
Lisään vielä, että ihmettelen miten hän on näyttänyt asiat toteen.. Mistä hän on katsellut, olenko vaikka kotona. Puistattavaa kerrassaan. Nro 3
Sekin, mitä hän näillä tiedoilla tekee..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekin, mitä hän näillä tiedoilla tekee..
Hui. Kylläpä pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätini on tuollainen. Enpä ole enää pahemmin tekemisissä hänen kanssaan. Keksii aina todellusuutta parempia selityksiä ja usein lupailee kaikenlaista ihmisiä miellyttääkseen ja sitten keksii hyvän syyn miksi ei pitänyt lupaustaan. Todella rasittava ihminen.
Pinocchio kirjoitti:
En ole koskaan valehdellut.
Nyt olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin, mitä hän näillä tiedoilla tekee..
Hui. Kylläpä pelottaa.
Mua ei sentään pelota, mutta onhan tuo aika pimeää touhua tuollainen. Miksi mun pitäisi olla poissa kotoa..
Erään tutun mielestä se ei edes ole valehtelua jos asia olisi voinut tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on taas päinvastainen ongelma. Puhun rehellisesti kaiken yksityiskohtia myöten. Jos vahingossa sanon väärin jonkin pienen yksityiskohdan, mulle tulee siitä tosi ahdistava olo ja mun on pakko korjata se heti siinä puhuessa jo. Mä en kykene valehtelemaan lainkaan. Olisi aivan äärettömän noloa jäädä minkä tahansa tasoisesta valheesta kiinni. Se olisi pahin pelkoni. Kokisin silloin, että silloin ihmiset pitäisivät minua mitättömänä eivätkä enää olisi kavereitani ikinä, niin pahana asiana pidän valehtelua.
Itse en siis voi yhtään sietää valehtelua toisilta, ehkä siksi en voi itse valehdella missään asiassa. Esim. kerran myöhästyin kun lähdin liian myöhään kotoa (arvioin ajomatkaan kuluvan ajan väärin), niin sanoin rehellisesti hammaslääkärille, että myöhästyin 5 min siksi, koska arvioin ajomatkaan kuluvan ajan väärin.
En siis koskaan voisi sanoa olleeni Turussa, jos olin Tampereella. Ei tulis mieleenkään! Samoin sellainen juttu, että eihän niitä valheita voi muistaa, koska niitä ei ole tapahtunu, ne ei ole totta. Eli niistä väistämättähän jää jossain vaiheessa kiinni ja se olisi niin noloa ja häpeällistä, etten varmaan koskaan kehtaisi nähdä ko. tyyppiä. Miellän tuon tasoisen valehtelun pahaksi mielenterveysongelmaksi. Totuuden muistaa aina. Ei tarvitse pinnistellä ja muistella minkä version sanoi kellekkin. Myös jos minulle ollaan jääty kiinni valheesta, se yleensä tietää välien viilenemistä ja lopulta yhteydenpidon loppua.
Vierailija kirjoitti:
Pinocchio kirjoitti:
En ole koskaan valehdellut.
Nyt olet.
Pinocchiothan ei valehtele koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jätän usein asioita kertomatta tai saatan joskus tarkoituksella laittaa vähän Lapin lisää jos asia vaatii perinpohjaista huomiota. Työkaverit kertoilee kaikenmaailman uimahallireissutkin mutta itse en esim. sitä että olin viikonloppureissulla vieraalla paikkakunnalla.
Tämä on mielenkiintoinen aihe. Itse olen umpirehellinen mutta mulla on eräs riippuvuus ja sitä peittelen ja joudun valehtelemaan sen takia joitakin asioita. Muuten en puhu palturia jollei asiat liity tähän riippuvuuteen. Olen kuitenkin siis kykenevä valehtelemaan ja se hävettää! Toisaalta olen hyvin rehellinen. Ihme kaksijakoisuutta itseltäni :( Minulla on ystävä joka odottaa umpirehellisyyttä mutta pikkaisen on hänen omissa jutuissaan epätarkkuuksia eli kaikki ei ole aina niin justiinsa, ehkä sinnepäin. Toki se tekee henkilön hieman epäluotettavan oloiseksi ja tarkkailun alle. Ensimmäiseksi hän valehteli ikänsä ja jäi siitä kyllä heti kiinni.
"etten varmaan koskaan kehtaisi nähdä ko. tyyppiä."
Tämä voi olla myös itsetarkoitus, kun ei kehdata sanoa suoraankaan. Aivan niin kun Cheekkikin ajoi tyttöystävänsä pois käyttäytymällä tahallaan huonosti. Lapsellista ehkä, mutta minkäs teet. Aina ei vaan pysty.
Ex-mies oli tuollainen ns paskanpuhuja. Se oli ihan älyttömän rasittavaa ja ärsyttävää! Se valehtelu oli jatkuvaa ja ihan omituisista pienistäkin asioista.
Lopulta hän teki itsestään naurunalaisen ja karkoitti ihmisiä läheltään. Kyllähän tuollaisen ennen pitkää kaikki tajuavat. Minäkään en voinut luottaa häneen enää missään, en edes pikku asioissa. Se oli muuten yksi iso syy eroommekin.
Googlaa sosiaalinen valehtelu. Omia kipupisteitään ei esim tarvitse avata räävittäväksi, jos ei itse niin halua. Jokaisella on oikeus YKSITYISYYTEEN.
Mekin valehdeltiin exän kanssa minkä kerettiin, mutta hän (mies) sen aloitti. Minä lopetin suhteen, kun tajusin olevani pelkkä panopatja.
D. T.