Jihaa! Tänään olen tasan sata kiloa kevyempi kuin 1.1.2005. Upea fiilis!
Kommentit (20)
Olen 160 cm pitkä, jotenkin BMI:ni on nyt 20,3.
Aikamoinen muutos entiseen minääni :-)
ap
Paljon onnea!!!
Kunpa joskus saisin itse hehkuttaa samaa. Miten pystyit siihen? Saitko ulkopuolista apua laihdutukseen?
T: BMI 59
Uskomaton suoritus, johon ei varmasti kaikista olisi =)
Saanko kysyä, onko iho jäänyt roikkumaan tai luuletko sen vielä vetäytyvän kasaan?
Vierailija:
Paljon onnea!!!Kunpa joskus saisin itse hehkuttaa samaa. Miten pystyit siihen? Saitko ulkopuolista apua laihdutukseen?
T: BMI 59
Alussa kävin puhumassa työterveyshoitajan kanssa viikoittain. Paino putosin alussa aika nopeasti. Sitten kun pääsin alle sadan kilon, vauhti hidastui. Ekat 50 kiloa putosi vuodessa, ja loppuja olen sitten laihdutellut reilut puolitoista vuotta. Kun pääsin alle 70 kilon, paino alkoi jumittua totaalisesti... Kävin taas hakemassa tsemppiä työterkkarilta.
Meni vaan hermo omaan olemukseen ja niiden läskien raahaamiseen. Oli paha olla, tunsin oloni vieraaksi omassa kropassani. En oikein ollut onnellinen koskaan, koko muistin läskini joka sekunti.
Nahka ei jäänyt roikkumaan ollenkaan, mikä on kyllä todellinen ihme. Tosin olen vasta 29-vuotias. Lisäksi olen viimeisen vuoden ajan harrastanut tosi paljon liikuntaa, kuntosalia ja lenkkeilyä.
ap
Hieno saavutus ja hitaalla tahdillahan tulokset on pysyviä, nauti uudesta olemuksesta! Onko terveys kohentunut olennaisesti vai vaan fiilis parantunut?
Vierailija:
Hieno saavutus ja hitaalla tahdillahan tulokset on pysyviä, nauti uudesta olemuksesta! Onko terveys kohentunut olennaisesti vai vaan fiilis parantunut?
Rakastin hyvää ruokaa jne. Loppujen lopuksi tuli kauhea kierre: kilot ahdisti - söin - ahdisti taas enemmän - söin taas lisää...
Mulle ei ehtinyt tulla pahempia terveysongelmia lihavuuden takia. Tietenkin hengästyin helposti jne ja olihan mulla verenpainekin hieman koholla.
Nyt kaikki arvot on ok.
ap
Minulla olisi tuollainen 30-50kg urakka edessä, mutta jotenkin en ole vaan jaksanut kun jotenkin sitä ajattelee, että kun on näin vanha jo ( 29 ) ja mies ja lapsetkin on niin ei tartte ketään viehättääkään, niin olkoon.
Vierailija:
Minulla olisi tuollainen 30-50kg urakka edessä, mutta jotenkin en ole vaan jaksanut kun jotenkin sitä ajattelee, että kun on näin vanha jo ( 29 ) ja mies ja lapsetkin on niin ei tartte ketään viehättääkään, niin olkoon.
Olet varmaan muuttunut niin paljon ettei vanhat tutut edes tunnista?
Upea elämänmuutos ja opittujen, automatisoituneiden ajattelumallien uudelleen rakentaminen...Sillä sitähän tuo vaatii!
Ap voi kyllä olla todella ylpeä itsestään, ja toivottavasti nauttii nyt kybällä uudesta habituksestaan ja olostaan. Hienoa myös, ettei nahkoja jäänyt roikkumaan ja harmittamaan; se on todella yksilöllistä ja ihotyypistä/geeneistä kiinni kuinka niitä jää.
20:lle sen verran, että en ymmärrä ajattelumalliasi ollenkaan, siis sitä kun sanot, että olet " jo" 29 ja että kun on jo mies niin ei ketään tarvitse miellyttää...Minä olen ainakin " vasta" 30 (tilastollisesti elämää vielä reippaasti yli kaksi kertaa yhtä kauan jäljellä kuin mitä sitä on eletty, aikuisiästä eletty vasta murto-osa) ja oma mies on juuri se ihminen, jota ulkonäöllisesti - ja muutenkin - haluan viehättää kaikista eniten...Siis miksi minä ketään muuta haluaisin edes viehättää? Kai sitä nyt viehättävä voi olla ja haluta olla ihan muuten vaan, itsensä ja miehensä iloksi...Ei vain miestä metsästääkseen!
Itsellä urakka vasta aluillaan- tavoitteena 30-40 kg pois.. pikkuhiljaa... Annahan jotain motivoivia - ja miksei ihan käytännönkin juttuja- vinkkejä tässä alkutaipaleella :)
ajattelin, että nyt on urakka tehty ja palasin tosi nopeasti vanhoihin ruokailutottumuksiin ja vanhaan painoon...mutta ole sinä viisaampi!!!
En mä usko että kukaan pystyy pitämään miehen menettämisen pelkoa minään kannustimena laihtumiseen.
Joskus teininä sitä jaksoikin itseään ihailla, mutta jotenkin siinä ei ole enää mitään järkeä. Miestäkään ei kiinnosta miellyttää kun muutenkin on vaikeaa pitää sitä loitolla. Niitä syitä ei oikeastaan laihduttamiseen ole muuta kuin terveydelliset ja terveyskään minua ei ole koskaan kiinnostanut tippaakaan. Mutta kuitenkin onnittelut ap:lle, että löysi sen asian elämäänsä jonka voimalla jaksaa saavuttaa asioita: )
20
Onnea siitä. Itsekin pitäisi urakka aloittaa mutta ei ihan noin paljoa mutta reilusti kuitenkin.
Kun vaan jaksaisi aloittaa.
Herran jestas - 100 kg pois matkasta! Vau, mikä suoritus :D! Mahtaa olla ihanan kevyt olla nyt.