Lue keskustelun säännöt.
Luulin, että olin jo masentunut, mutta nyt vasta tuntuukin siltä
diipadaapa
13.12.2017 |
Aamuisin en millään haluaisi nousta sängystä ylös. En jaksa tehdä mitään. Moni asia tuntuu aivan ylitsepääsemättömän vaikealta, joten on vaan helpompi maata sängyssä läppäri sylissä.
Olen kuitenkin väkisin vetänyt itseäni ulkoilemaan. Sanovat, että ulkona mieli piristyy, no ei mulla ainakaan. :(
Ahdistaa, kun olen perheelleni pelkkä taakka. Mies tajuaa, että olen masentunut, mutta silti koen olevani laiska paska ja sen takia makaan vaan.
Äsken raahauduin kauppaan ja sieltä tultua rojahdin sängylle itkemään. En vaan jakksa. Lapset toivoivat tortilloja, mutta en taida jaksaa alkaa kokkailemaan mitään, kaivelkoot kaapeista jotakin. Ikää lapsilla 9-14 v. niin osaavat jo itse, paitsi tuo vanhin on kamala teinihirviö ja käyttäytyy huonosti (on erityislapsi) ja sekin verottaa jaksamista. Kunpa kuolisin pois!
Kommentit (2)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee se ruoka, se on kuitenkin erittäin helppo tehdä, jatkossa jätä se ulkoilu ja tee edes se ruoka, se on tärkeämpää niille lapsille ja sullekin.
Oletan, että et ole saanut vielä aikaiseksi, että hakisit oloosi mitään apuja? Ymmärrän, mullakin se vei aikaa ihan liikaa. Nyt on omakin masennukseni pahentunut, ja kovaa taistoa käyn itseni kanssa. Toivottavasti huomenna jaksan ja viitsin hoitaa pari asiaa, en kylläkään usko...