Miksi päivähoito olisi parempi aloittaa 3-vuotiaana kuin 2-vuotiaana?

Se on mielestäni luonteesta kiinni enemmän kuin iästä.

- n. 3-vuotiaana lapsi pystyy pitämään vanhemman mielessään hoitopäivän ajan (tietää, että haetaan pois)eli hylkäämisen tunnetta ei niin enää tule

- lapsen kieli on kehittyneempää, hän osaa ilmaista tarpeitaan paremmin

- lapsi on omatoimisempi, pukee, syö jne. pääosin itse eli ei tarvitse odottaa apua

- lapsi hyötyy jo varmasti kavereista ja nauttii ryhmässä toimimisesta, 2-vuotias ei välttämättä vielä ryhmää tarvitse eikä siihen sopeudu



Tässä jotain, lisääkin hyviä syitä on

Sinun on turha kysyä 2-vuotiaalta, kuinka tarhapäivä on sujunut tai selvittää, miksi lapsi esim. pelkää mennä hoitoon tms. Olet täysin hoitajien tietojen varassa, eivätkä hoitajat usein ehdi huomata, mitkä asiat ovat juuri sinun lapsellesi niitä " isoja juttuja" . 3-vuotiaat osaavat yleensä jo käydä melko itsenäisesti vessassa, kun taas 2-vuotiaat ovat vielä hoitajien avun varassa. 3-vuotias osaa jo itse pukea ja riisua, juoda lasista, syödä siistimmin, leikkiä kavereiden kanssa (2-vuotias on lähinnä keskittynyt omien tavaroidensa puolustamiseen). jne. jne. 2-vuotias on vielä kaikinpuolin riippuvaisempi äidistään ja omasta ympärisöstään.

Jos laitat lapsen päiväkotiin, ensimmäinen vuosi on ns. pienten ryhmässä, jossa hoitajia 1 neljää lasta kohti ja pienempi ryhmäkoko.

Shokki on kovempi, jos aloitus isossa ryhmässä.

Päiväkodin sisällä ryhmästä toiseen siirtyminen melko helppoa lapselle (useille) ja tieto lapsen taidoista ja tavoista siirtyy mukana.

jakavani huomiotani kolmen muun samanikäisen kanssa! Tulisin hulluksi jo kolmen päivän jälkeen...Sisarukset ovat aivan eri asia. Ehkä hoitotädit selviävät kuitenkin jollain ihmeen laumamentaliteetilla...

Kaksivuotias ei vielä leiki sanan varsinaisessa mielessä. Hän leikkii rinnakkaisleikkejä muiden rinnalla, joten kaksivuotias ei oikeastaan hyödy tarharyhmässä olosta.



Kaksivuotiaan kiintymyssuhde primääriaikuiseen on yhä vasta kehittymässä, joten hän ei välttämättä kunnolla pysty ylläpitämään sitä suhdetta pitkien hoitopäivien aikana.



Kaksivuotias usein vielä potee toista vierastuskauttaan, on hyvin kiinni vanhemmissaan. Juu, näin on: vierastus tulee toisen kerran noin kaksivuotiaana ja kolmannen kerran, lievempänä kuusivuotiaana.



Ja tosiaan: kaksivuotiaan kyvyt ovat toisenlaiset kuin kolmivuotiaan.

Meidän pian 2-vuotias puhuu kuin 3-vuotiaat, pukee ja riisuu, käy potalla...

Hän on päivähoidossa aloittanut vasta. Hyvin on mennyt. Ei mitään syytä aloittaa 3-vuotiaana muuta kuin se, että hänet pitäisi kyllä ehdottomasti saada isompien ryhmään jo, kehityksensä takia. Nyt joutuu olemaan pienempien seurassa se vanhin ja pitkästyy ja ei pääse kehittymään omalla tasollaan yhtä nopeasti enää kuin kotona. Tietysti hoitopaikasta riippuu, millaiseen seuraan päätyy.

Meidän reilu 2 v on aivan intona toisista lapsista, ja kyllä leikkii heidän kanssaan melko vastavuoroisesti. Puhuu esim. perhekerhoon/kylään menosta jo päiviä aikaisemmin, ja vaatii että " nyt mennään kerhoon/sitä ja sitä kattomaan jne" . Nauttii siis niin paljon toisten lasten seurasta, että odottaa näitä hetkiä.



Puhuu ja selittää asioita erittäin hyvin. Tietää mitä tahtoo ja osaa sen myös ilmaista. On kokonaan ilman vaippoja.



Muistaa mummut ja papat, kummisedät, tädit, serkut, jne, vaikka ei ole heitä nähnyt esim. kuukausiin. Sattaa puhua näistä henkilöistä, vaikka ei ole pitkään pitkän aikaan heitä nähnyt. Pystyy siis pitämään ihmisiä siis todella pitkiä aikoja mielessään, ihan huuhaata että 2-v. unohtaisi vanhempansa esim. 8h aikana??? Huh huh.

Toinen hyvä ikä aloittaa päivähoidossa on 4-vuotiaana (se on loistava mutta harvalle mahdollista). 3v on aika paha. Siksikin että sen ikäiset menevät yleensä päiväkodin 3-5v ryhmään jossa ovat kaikkein pienimpiä ja puuhastelut ovat heille paljon vaikeampia kuin isommille ryhmäläisille. Meillä on 3-vuotiailla ollut myös ujostus/vanhempiinkiintymisvaihe. Aiemmin se on ollut noin 1,5 -vuotiaana (1v3kk-1v9kk suunnilleen). 2 vuotiaamme sen sijaan ovat pyrkineet irrottautumaan vanhemmista joten siinä mielessäkin 2v ikä on ollut helpompi.



En osaa varmaan kunnolla perustella mutta omasta kokemuksesta 2v:t sopeutuu helpommin kuin 3v:t.

että mitä eroa on 1- ja 2-vuotiaan hoitoon viemisessä. 2-3-vuotiaiden kohdalla erot ovat jo yksilöllisiä, 1-vuotiaat taas ovat kehityksen puolesta kotihoidettavia.



Ylipäänsä koko kotihoitovauhkoamiseen olisi hyvä ottaa se näkökulma, että paljon suurempi merkitys on sillä, meneekö lapsi alle 2-vuotiaana hoitoon kuin alle 3-vuotiaana.

että 2 vuotta on pahin hoitoonlaittoikä.



Lapset pärjäävät hyvin 3-vuotiaiksi kotona. Sitten alkaa yleensä kaverit olla jo tosi tärkeitä.

Sen alle harvemmin.

Yllättäen kakkonen olisi ollut selvästi valmiimpi aloittamaan päivähoidon 2-vuotiaana. Oli turhautunut kun esikoinen oli osa-aikaisesti kerhossa ja häneltä puuttui kaveri. Nyt kolmevuotiaana nuorempi oli aivan innoissaan kun pääsi vihdoin päiväkotiin.



Monesti kai useampi lapsisessa perheessä nuoremmatkin kehittyvät nopeammin isompia seuraamalla.