Poikaystävä ei osaa olla luontevasti kehitysvammaisen siskoni läsnäollessa
Pikkusiskoni 14v on downin syndrooma. Sisko on vähän ihastunut poikaystävääni ja tämä saa poikaystävän olon usein vaivaantuneeksi. Sisko mm. piirtää poikaystävälle kortteja ja kirjoittaa lyhyitä kirjeitä.
Poikaystävä ei osaa oikein muuta kun sanoa kiitos ja menee hämilleen. Sisko on myös vihoitellut minulle että miksi minä olen pojan kanssa eikä hän. Itse olen 17. Pääsen muuttamaan kotoa luultavasi vasta 2,5 vuoden päästä eli joku järkevä ratkaisu tilanteeseen olisi keksittävä. Asialliset neuvot otetaan vastaan.
Kommentit (20)
Oletko valistanut poikaystävääsi siitä, millaisia kehitysvammaiset Down-ihmiset ovat, ja miksi ei tarvitse vaivautua heidän käytöksestään?
Kohta sun siskos on housut nilkoissa poikaystäväsi edessä masturboimassa. Varo vaan.
Poikaystäväsi voisi kirjoittaa takaisin jotakin tyyliin "kiitos piirroksista ja kirjeistä, olet mukava mutta muista että seurustelen *Minnan (sinun nimesi) kanssa.
Ymmärrän poikaystäväsi vaivautuneisuuden eikä siihen välttämättä liity siskosi kehitysvammaisuus mitenkään. Jos siskosi näyttää ihastuksensa selvästi (niin kuin oletan) niin onhan se vaikea käyttäytyä jotenkin luontevasti tilanteessa, kun ei halua olla liian ystävällinen ettei yllytä ihastusta, mutta olisi töykeää olla kun ei kyseistä ihmistä huomaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko valistanut poikaystävääsi siitä, millaisia kehitysvammaiset Down-ihmiset ovat, ja miksi ei tarvitse vaivautua heidän käytöksestään?
Kyllä sellaisesta saa vaivautua. Ihan varmasti poikaystäväkin ymmärtää tilanteen.
Downithan on niin ihania ja aurikoisia, että poikkis taitaa olla rakastunut. Sun sisko vie sun poikkiksen :) <3
Olen lukenut täältä täsmälleen samankaltaisen aloituksen ennenkin, plääh.
Itse varmaan ahdistuisin niin paljon että läppäisisin monkkua,
Vierailija kirjoitti:
Downithan on niin ihania ja aurikoisia, että poikkis taitaa olla rakastunut. Sun sisko vie sun poikkiksen :) <3
Voi jestas, tuo kuullostaa kyllä epänormaalilta. Vaikka olisi kuinka aurinkoisia ja ihania, niin ei terve ihminen ihastu kehitysvammaiseen.
Poikaystävälläsi on kinky tarve päästä tuuppaamaan siskoasi. Ei vaan uskalla kysyä sulta lupaa. Tokihan Sinä et ole itsekäs, vaan ajattelet siskosi orastavan hankalaa seksuaalisuutta?
Tule toki siskoasi rakkauden teolla vastaan, unohda itsekkyys ja jää rakkautesi?
Muista että poikaystäväsi vaivaantuminen ei välttämättä johdu siitä että siskosi on vammainen. Itse hämmentyisin ja olisin vaivaantunut jos miehelläni olisi veli joka näyttäisi kiinnostuksen merkkejä ja antaisi kortteja ja valittaisi miksi minä olen mieheni kanssa enkä veljen.
Eikö esimerkiksi äitisi voi sanoa siskollesi, että poikaystäväsi on sinun kanssasi ja silloin ei ole soveliasta lähetellä kirjeitä ja vihoitella. Ymmärrän hyvin, että tilanne saa poikaystäväsi hämilleen. Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Luulen, että ajan kanssa poikaystäväsi oppii olemaan luontevasti kehitysvammaisen kanssa. Hänellä ei varmaan ole aiempaa kokemusta ja siksi hän ei tiedä, miten olla. Teettekö kolmistaan mitään koskaan? Keksikää jotain kivaa tekemistä kolmestaan. Menkää jonnekin yhdessä, pelatkaa jotain tai menkää tekemään ulos jotain. Siinä samalla tutustuu paremmin ja oppii tuntemaan ja olemaan luontevasti.
Oli siskolla Down tai ei, niin kyllähän kasvavalle ihmiselle pitää kertoa ja opastaa, milloin ihastumisen tunteiden osoittaminen menee liian pitkälle. Tässä tapauksessa se on vanhempiesi tehtävä.
Miten sisko si kehitysvammaisuus liittyy siihen että hän on ihastunut poikaystävääsi? Olisiko tilanne toisin jos olisi normaali sisko kyseessä? Kyllä itsekin olisin vaivaantunut jos esim mun miehen veli olisi ihastunut muhun, oli kehitysvamma tai ei.
Kummallisesti tuot kehityavammakortin esiin, teetkö sitä useastikin?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän poikaystäväsi vaivautuneisuuden eikä siihen välttämättä liity siskosi kehitysvammaisuus mitenkään. Jos siskosi näyttää ihastuksensa selvästi (niin kuin oletan) niin onhan se vaikea käyttäytyä jotenkin luontevasti tilanteessa, kun ei halua olla liian ystävällinen ettei yllytä ihastusta, mutta olisi töykeää olla kun ei kyseistä ihmistä huomaisikaan.
Poikaystävälläsi on oma elämä ja oma identiteetti. Eikä hänkään vielä vanha ole, joten kokemuspiiriin ei ole välttämättä ennen kuulunut ketään muuta kehitysvammaista tai sellaista ihmistä, joka avoimesti näyttää ihastumistaan tuolla tavalla. Minullakaan ei 19-vuotiaana ollut paljon kehitysvammaisista kokemusta ja kävin kerhonohjaajakoulutusta, johon kuului että pidimme erityiskerhoa kehitysvammaisille. Yksi downpoika tulla pussasi kerran aivan varoittamatta keskelle suuta. Olihan se hieman hämmentävää. Tuon pusun lisäksi minua ovat pussanneet vain muinainen poikaystäväni ja nykyinen puolisoni, joten tuo jäi sellaiseksi "varastetuksi pusuksi" näiden muiden rinnalle.
Anna poikaystävällesi tilaa olla tässä asiassa ujo ja hiljainen ja vähän hämmentynyt itsensä. Hän oppii koko ajan lisää itsestään ja muista lisäessään kokemuspiiriinsä ja elämänkokemuksiinsa myös tämän asian.
Kehitysvammaiset ovat kiusallisia.
Niin mitä? Poikaystäväsi kyllä toimii ihan oikein. Kiittää, mutta ei anna liikaa huomiota. Siskosi on kehitysvammainen, joten hän ei varmastikaan ymmärrä asioita ihan niin selkeästi, joten mielestäni tilanteessa ei ole mitään ihmeellistä.