PETTÄMINEN - tekisitkö, teetkö ja miksi?

Mun periaatteeni nro 1: älä tee toiselle sitä, mitä et kestäisi tehtävän itsellesi.

Eli en petä.

Peritaate nro 2:

elämä on aina vapaata, kun ei tarvitse pelätä kiinnijäämistä milloinkaan.

Eli en petä. Silloin ei mitään käryn vaaraakaan ole.

Periaate nro 3:

Haluan aloittaa aamuni aina niin, että peiliin katsoessa ei hävetä omat touhut.

Eli en petä.

Oli ja ei sen arvoista. Ei suhde toipunut joskin luulen että pettäminen ei tilannetta suuntaan tai toiseen muuttanut, suhde olisi loppunut joka tapauksessa. Toisen suhteesta en ole ihan varma, käsittääkseni ovat edelleen yhdessä tai ainakin jonkin aikaa olivat.

Petän. Vielä ei ole tapahtunut mitään seksipuheita ja yhteisen loman suunnittelua enempää, mutta minä lasken tämän pettämiseksi. En ole ylpeä itsestäni, mutta eipä ainakaan tässä vaiheessa kaduta. Saa nähdä onko se sen arvoista. Olen onnettomassa avioliitossa, jota olen yksin yrittänyt huoltaa häistä lähtien, särkenyt sydämeni ja masentunut. Tunteet viileni ja ihastuin toiseen mieheen, joka sai minut näkemään ettei ero ole kuin kuolema, ja että maailmassa on vielä rakkautta minullekin. Salasuhde pitää minut henkisesti elossa, motivoituneena sillä välin kun kerään voimia hakea avioeroa ja järjestää elämä uusiksi. En ole siis eroamassa toisen miehen vuoksi, sillä en halua enää parisuhdetta tämän jälkeen.

Alapeukut ja haukut on ok. Olin muuten ennen äärimmäisen pettämisvastainen - rinnastin teon esim. tappoon - ja vaikka vieläkin pidän sitä äärimmäisenä loukkauksena partneria kohtaan, en luultavasti ole enää niin ankara muille, kun olen itse kokenut miten outoa elämä voi olla ja millaisiin tilanteisiin se voi kuljettaa. Jos rakastatte partnerianne, älkää pettäkö.

Pettäisin koska pidän toisesta. Koska hän ei pidä minusta en petä. Olenko uskollinen siis väärästä syystä? Muutoin en ole pettänyt koskaan

Petät jo, AP. Henkisesti melko paljon, ja lisäksi fyysisesti kiehnäät ja flirttailet ja hyväksyt sen että joku toinen mies hiplailee.

Ei kukaan terve ja itseäänkunnioittava mies tuollaista katsoisi sekuntiakaan.

Petin edellisessä suhteessa. Tiesin koko ajan ettei tuo suhde tule ikuisesti jatkumaan. Mies oli jossain määrin narsistinen luonne ja olin melko onneton jatkuvasti. Erota yritin monta kertaa mutta ei onnistunut koska mies ei ottanut todesta, ei keskustellut asiasta vaikka yritin. Yhteinen asunto oli joten eroaminen todella vaikeaa nuorena ilman vuorovaikutusta. Ehkä siis osittain toivoin että jäisin kiinni, vaikka tietoisesti en halunnut, koska en olisi halunnut että toiseen sattuu.

Mutta itse asiaan... Välillä jos tulikin hyviä hetkiä ja ajatteli että olisi ehkä sittenkin hyvä olla yhdessä niin siinä kohti tuli olo ettei tätä voi jatkaa tuon valheellisen pohjan päällä. Itse pettämisen jälkeen ei siis ollut morkkista ja mitä useammin sitä teki niin sitä helpompi siihen oli ryhtyä ja vaikea lopettaa.

Nykyisen mieheni kanssa, jonka kanssa alusta asti on ollut hyvä olla ja ajatus että tulemme aina olemaan yhdessä ei tulisi mieleenkään pettää. Kyllä siinä ainakin itsellä menee jotain rikki suhteessa vaikka ei kiinni jäisikään. Neuvoisin että ei kannattaisi edes hakeutua tilanteeseen jossa moisia tunteita saattaa syntyä, silloin ei ainakaan satuta itseään tai toista. Nykyinen mieheni tuntee historiani hyvin tarkkaan ja onneksi siitä huolimatta minut halusi. En olisi halunnut että nämä asiat tulee esiin myöhemmin.

Pettäisin, jos yksi mies minut huolisi. En siis kenen tahansa kanssa, vaan tunnetta pitää olla. Ja tämän yhden kanssa olisi. Hänessä on sitä jotain.

Pettäisin siksi, koska oma mies petti ensin. Jatkamme yhdessä lasten takia mutta mitään tunnetason yhteyttä meillä ei enää ole. Ei ainakaan minun puoleltani. Eli mikään ei varsinaisesti menisi rikki.

Mitä pahaa siinä on, jos haluaa vaihtelua seksiin? Ihme tiukkapiponiuhotusta!

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa siinä on, jos haluaa vaihtelua seksiin? Ihme tiukkapiponiuhotusta!

Eiköhän se nyt kuitenkin parisuhteessa olevalla ihmisellä ole muut keinot tuoda vaihtelua seksiin kun pettää. Surullista se on jos pettäminen alkaa olla normi jos on tylsää. Kyllä se pääsääntöisesti kuitenkin satuttaa... Ei meillä ainakaan muistakaan asioista valehdella. Tai mistä sitä varmaksi tietää, mutta näin uskoisin

Avoimet suhteet ja parinvaihdot sitten eriasia jos kaikille osapuolille sopii.

En ole itse pettänyt ikinä. Kaveripiirissä on muutama, jotka pettänyt miestään ja se myös näkyy. Parilla kaverilla on hirveitä mielenheilautuksia ja vatsakipuja ja itkuisuutta sen takia. Surkeena kulkevat, kun eivät pääse omasta töppäilystään yli. Olen kysynyt mikä on johtanut pettämiseen.. Kaikilla on kotona puhumattomuus asioista ja miehen vkloppu juominen. En viitsinyt mitään alkaa moralisoimaan kavereille, mutta olis kai se helpompaa avata se suu, kun haarat. Pettämiseen lähteminen on jo niin iso kynnys, että siinä pitää todella kikkailla ja nähdä vaivaa ettei jää kiinni. Ja kun miettii, niin se puhuminen olisi silti helpompaa ja jos ei muutu, niin eroaa sitten. Itse en pystyisi sellaiseen, että olisin jossain toisen kanssa ja tulisin kotiin katsomaan miestäni. Tuhoaisin kaiken mikä ollaan yhdessä rakennettu 15 vuotta, niin johonkin ihastukseen josta todennäköisesti ei jää mitään muuta käteen, kun hirvee olo.

Olen pettänyt, enkä kauhean suuria tunnontuskia asiasta kärsinyt. Seksi ei ollut hääviä, mutta tulipa kokeiltua.

Ainahan sitä haaveilee uusista kumppaneista, mutta riski/pelko toisen ihastumisesta ja takertumisesta on kyllä suurempi, kuin omalle puolisolle paljastumisen pelko. Naimisissa olen, eikä (juuri nyt) ole tiedossa, että tilanteeseen haluaisin muutostakaan.

Usein töissä tapaa ihmisiä, joista ensin ajattelee hyvinkin potentiaalisina partnerina, mutta ajan kuluessa niistä kyllä paljastuu jotain epämiellyttäviä piirteitäkin. Tuon perusteella voisi baarilöydöt olla ihan kelvollisia leikkikaluja, mutta edelleen se toisen suhtautuminen asiaan hieman pelottaa.

Itse olen sitä mieltä, ettei järvi soutaen kulu. Jos minun ei tarvitse tietää puolison touhuista, voin elää ilmankin tietoa pettämisestä.

Petin koska olin onneton.

Löin koska olin vihainen.

Varastin koska olin tyytymätön.

Jne.

Näettekö kuvion?

 

En oikein osaa sanoa olenko pettänyt. Aiemmassa parisuhteessa ollessani olen suudellut toista, mutta en mennyt sen pidemmälle. En jäänyt kiinni.

Tuon jälkeen olen kasvanut ihmisenä ja päättänyt, että en koskaan petä. Ensinnäkin, jos oma kumppani kiinnostaa niin vähän, että tekee mieli pettää, on aika erota.

Toiseksi, en millään jaksaisi henkisesti sitä salailua ja säätöä, mitä pettäminen yleensä aiheuttaa.

Ja viimeiseksi, en haluaisi myöskään tulla petetyksi itse, joten en halua kohdella toisia siten.

En ole koskaan käsittänyt miten joku voi pettää. Se tuntuu ajatuksenakin ihan kauhealta. Miksi olla parisuhteessa jos ei puolisoa rakasta, vaan pystyy rakastelemaan jonkun toisen kanssa? Minulla meni eronkin jälkeen aika kauan kun sain itsestäni pois sen "varattu"-kyltin, tiesin järjellä että olen vapaa, mutta jotenkin oli henkinen tunne että varattu. Seksi on minulle erittäin tärkeää, tärkeä osa rakkaussuhdetta ja parisuhdetta, vieraita ihmisiä en halua kosketella, inhoan kättelyäkin. 

Olen pettänyt. Voi olla että aika kultaa muistot mutta ei morkkis erityisen paha ollut.

Tähän ikään (50+) mennessä olen jo oppinut, että vannomatta paras. Tällä hetkellä ajattelen kuitenkin, että en pettäisi. Todennäköisyys, että joku uusi ihminen veisi jalat alta, on alle promillen luokkaa, ja seksi taas on asia jota ilman pärjäsin sinkkunakin useita kuukausia, joten vaikea uskoa että lähtisin hakemaan sitä muualta kun sitä parisuhteessakin on tarjolla.

Ketju kertoo paljon naisten ajatusmaailmasta.

Mikä vain on sallittua jos se tuntuu hyvältä. Lupaukset ovat arvottomia, moraalia ei ole.

Varmaan sama periaate toimisi muussakin. Ei sitä lainaa tarvitse maksaa takaisin jos ei pidäkään tyypistä enää. Kaveria voi motata jos on paha mieli.

Jos on luvattu että ollaan uskollisia, ihminen joka ei ole pelkkää jätettä pitää lupauksensa. Jos ei haluta enää olla yhdessä, erotaan rehdisti.

Aloin lukemaan aikanaan tätä palstaa ja huomasin, miten petollisia naiset on ja oma pettämiseni alkoi siitä.

Petin kerran suhteen alkuaikoina miestäni, koska olin varma, että eroamme, kun olin ihastunut toiseen ja riitelimme päivittäin. Mussa ei niin nuorena ollut tarpeeksi sisua erota heti, kun siltä tuntui. Olin puhunut selkeästi aikeistani, mutta en varmistanut asiaa. Olin todella ihastunut tyyppiin, ja annoin vaan mennä.

En tuntenut huonoa omaatuntoa. Nyt vuosia myöhemmin, kun välimme ovat korjaantuneet ja kun tunnen mieheni paremmin, vasta nyt aidosti rakastan häntä. Saan epätodellisuuden kokemuksia, kun mietin tekojani. On sanomattakin selvää, että näin ei tehdä rakastetulle, ja se on totta, koska en ollut rakastunut vielä silloin kun petin. En siltikään koe pahaa mieltä asiasta, kun yritän aktiivisesti sitä unohtaa.

En kuitenkaan rehellisesti ymmärrä sitä, että miten joku voi pettää, vaikka rakastaa toista ja tämän hänelle myös sanoo. Mutta ymmärrän, mikä ajaa ihmisen pettämään. Aikuisten vaan tulisi osata ratkaista asia puhumalla. Ihan vain jo niinkin pieni juttu, kuin sukupuolitauti on peruste sille, ettei pettämiseen pitäisi sortua.

gggggggg kirjoitti:

Ketju kertoo paljon naisten ajatusmaailmasta.

Mikä vain on sallittua jos se tuntuu hyvältä. Lupaukset ovat arvottomia, moraalia ei ole.

Varmaan sama periaate toimisi muussakin. Ei sitä lainaa tarvitse maksaa takaisin jos ei pidäkään tyypistä enää. Kaveria voi motata jos on paha mieli.

Jos on luvattu että ollaan uskollisia, ihminen joka ei ole pelkkää jätettä pitää lupauksensa. Jos ei haluta enää olla yhdessä, erotaan rehdisti.

En ole luvannut kenellekään että olisin uskollinen. Lainatessa taas aina tehdään jonkunlainen suunnitelma takaisin maksusta tai palauttamisesta.