Lue keskustelun säännöt.
Olen toiminut elämässäni niin oikein ettei kenelläkään ole ollut mitään valittamista!
04.10.2007 |
Peruskoulun kävin tunnollisesti. Sen jälkeen menin lukioon ja olin siellä ahkera. Peruskoulu- ja lukioaikoina harrastin liikuntaa ja soittotunteja.
Lukion jälkeen menin korkeakouluun. Korkeakoulun päätettyäni olin töissä muutamassa eri paikassa ennen vakityön löytymistä. Vakityön löydyttyä löytyi myös rakas ja kunnollinen mies rinnalleni.
Menimme naimisiin useamman vuoden yhteiselon jäkeen ja esikoinen syntyi häiden jälkeen. 1v10kk esikoisen syntymästä syntyi kuopus. Nyt meillä on sekä poika että tyttö.
Hoidan lapseni kotona kunnes kuopus on 3-vuotias. Sen jälkeen lapset menevät samaan päiväkotiin ja palaan itse vakityöpaikkaani.
Tuntuu hyvältä kun on mistä voi olla ylpeä.
Ainoa asia mikä vaivaa, on se että itse olisin aina kaivannut jotain muuta mutta tein kuten oletettiin olevan hyväksi. Jos nyt saisin elää uudestaan niin eläisin enemmän oman pääni mukaan vaikka herättäisinkin paheksuntaa.
Kommentit (3)
Olisin varmaan nykyistä onnellisempi käytännön duunariammatissa, olisin voinut rellestää enemmän kun siihen oli vielä mahdollisuus (mutten tehnty sitä kun sen sanottiin olevan pahasta ja sitä paheksuttiin, uskon kuitenkin että olis tehnyt mulle hyvää), oisin voinut keskittyä enemmän ihmissuhteisiin ja harrastuksetkin olis voineet olla ihan toisenlaisia, taiteellisemman hulluja.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
surullista, että ihmiset tekevät niin kuin ympäristö haluaa. Pitäisi osata kuunnella sitä sisäistä ääntään.
sitten, että olet jäänyt paitsi kun olisit halunnut tehdä enemmän oman mielesi mukaan?