Jos kuolet ennen miestäsi

Vuosia

Vierailija kirjoitti:

Vuosia

Miksi noin luulet?

Puhuttiin tästä pari päivää sitten. Mies totesi, että palkattu kotiapu tulee halvemmaksi.

En tiedä, mutta toivon että pian, ja että nainen olisi fiksu ja rakastava. Mieheni on aivan liian ihana ollakseen yksin.

Vierailija kirjoitti:

Puhuttiin tästä pari päivää sitten. Mies totesi, että palkattu kotiapu tulee halvemmaksi.

Onko nainen miehellesi siis ensisijaisesti kodinhoitaja? Mites kumppanuus, läheisyys, rakkaus?

Itse en olisi imarreltu kommentista jossa vihjataan että minun paikkani olisi helppo täyttää jollain palvelijalla.

Vuosia. Joskus on miehen kanssa juteltu asiasta ja kumpikin oli 30 yhteisen vuoden jälkeen sitä mieltä ettei jaksaisi alkaa kouluttamaan uutta puolisoa. 

Ehkä kuukausi, pari. Vähintään viikko.

Hänelle olisi varmasti heti useampikin ottaja. Mutta toisaalta hän pärjää ja on aina pärjännyt hyvin myös yksinkin ilman minun tai kenenkään muun apua, joten ei hän varmaan ihan heti ketään haluaisi ottaa tilalleni.  

Olemme aina olleet hyvin tasa-arvoiset. Meillä ei ole paljoakaan sellaista jakoa, että joku askare tai työ kuuluisi vain toiselle, vaan enempi on aina tehty periaattella,että kummalta se käy vaivattomammin ja helpoiten ilman sen kummemepaa meteliä niistä pitämättä.  

Mies on aina kannustanut ja tukenut minua omissa jutuissani, on se sitten ollut ultramaratonille osallsitumista tai uraani liittyvää. Ei hän kuitenkaan mikään tossukka ole vaan osaa ottaa terveellä tavalla myös oman paikkansa ja huolehtia myös lähinnä "vain" hänellle itselle tärkeistä asioista.  

Tuskin odottaa, että ehdin kuolla. Jos nyt ei ole tapaturma..

Ei ole minun ongelmani siinä vaiheessa.

Ei ehtisi edes kukat haudalla kuihtumaan.

Toivon, ettei kauankaan. Enkä usko että meneekään. En ole ihan varma, rakastaako mies minua vai onko vaan tottunut minuun. Mutten usko kuolemani olevan hänelle kovakaan koettelemus.

Vierailija kirjoitti:

Toivon, ettei kauankaan. Enkä usko että meneekään. En ole ihan varma, rakastaako mies minua vai onko vaan tottunut minuun. Mutten usko kuolemani olevan hänelle kovakaan koettelemus.

Eikö se tottuminen ole rakkautta aidoimmillaan. Arkista sinnikästä rakkautta, mikä kestää myös ne huonot päivät.

Jaa enpä tiedä mitä ajatella? Yksi ex sanoi haluavansa kuolla ensin ettei jää suremaan. No en ole koskaan väittänyt että ymmärtäisin naisia. Mutta jestas kuinka niistä voi tykätä.  Valitettavasti niitä entisiä ei voi pitää kun ottaa uuden. Jos valkkaisi entisistä ne joista tykkään niin 5-6 naista olisi haaremissa. 

Se on lopulta aika vähän kun ajattelee kuinka monen kanssa on oltu alasti. Mä olen flirtti ja helppo, mainettakin panomiehenä. Se maine on muuten kätevä, moni haluaa testata onko siinä mitään perää. Sitten kun se syy selviää niin taas maine kasvaa.

Miinusta se että yksikään suhde ei tunnu kestävän.