Rakkautta ensisilmäyksellä vs. vuosien tuttavuus

Niin tosielämässä kuin elokuvissakin näkee kummankinlaisia "vuosisadan rakkaustarinoita". Jotkut ovat tunteneet tai jopa olleet ystäviä vuosikausia tai esimerkiksi seurustelleet aiemmin ja sitten 10 vuotta myöhemmin tunteet syvenevät rakkaudeksi. Toiset taas rakastuvat ensisilmäyksellä ja tutustuminen alkaa vasta seurustelun alkaessa.

Kumpaa oma suhteesi edustaa? Tai oletko kokenut kummankinlaisia jo elämäsi aikana? Eroavatko nämä jotenkin mielestänne, esim. onko suhteella "paremmat" lähtökohdat kun toisen tuntee jo vaikka 10-20 vuoden takaa vai voiko elämä olla vaan niin ihmeellistä, että sen vain tietää ensi hetkestä ja sitten 10 vuotta myöhemmin kun toisen tuntee myöskin läpikotaisin, päivääkään ei ole katunut?

Toki väliin mahtuu myös esimerkiksi pidempiaikaista tapailua ja sitä myötä tunteiden syvenemistä. Mutta nämä kaksi vaihtoehtoa nyt kiinnostaa enemmän. Itse olen aiemmissa suhteissa ihastunut heti, tapaillut ja siitä tunteet syvenneet. Nykyinen suhde aviomieheeni taas oli sitä rakkautta ensisilmäyksellä -lajia. En siis osaa kuvitella aloittavani suhdetta jonkun miespuolisen tuttavan tai ystävän kanssa, vaikka ymmärrän kyllä että ajoituksellakin on suuri merkitys. Jotenkin vain uskon siihen että ne tunteet kyllä olisivat olleet siellä alusta saakka tai sitten sitä vain jotenkin luonnollisesti päätyy yhteen vaikka aikuisemmalla iällä kun ei enää ole niin romanttiset vaaleanpunaiset lasit silmien edessä sitä oikeaa odottamassa.