Lapset ekaa kertaa isänsä luona eron jälkeen...

Siihen asti oli siis tarkoitus vetää tätä että näkevät kerran kaksi viikossa ja sitten pikku hiljaa siirtyä siihen viikko ja viikko malliin.

Soitin sinne lastenvalvojalle, että päästään puimaan asiaa. Miehelle kun vaan soitin niin oli niin vihaisen oloinen kun alan perumaan tätä asiaa.



Miehellä tosiaan oli suhde jo meidän avioliiton aikana jonkin aikaa... Siitä sitten kuin kauan en tiedä kuin miehen version.

kokemusta on....

Mutta tarkoitus on tässä siirtyä viikko ja viikko systeemiin. Kuinhan sitä ikinä voi olla lapsistaan viikon erossa. Aluksi tuntui maailman parhaimmalta idealta, nyt en enään tiedä mikä mielenhäiriö on ollut. Nythän pitäisi vaan keskittyä hoitamaan itseään, mutta en saa mitään aikaiseksi kuin istumaan sohvalla ja tuijottamaan telkkaria, tai sitten olemaan koneella.... En viitti enään edes soittaa, ovat nukkumassa jo:(

Mulla taas kävi toisin kuin edellisellä. Alku oli helppoa, silloin oli kaikki yh:n arjessa niin uutta että oli aina hirveästi tekemistä ja näkemistä ja kaikkea. Sitten kun oli puoli vuotta mennyt, niin ehti tulla poikaa jo kova ikävä, joka sittemmin kyllä meni taas ohi.



Aaltoliikettä on nuo tunteet. Nautihan omasta ajastasi vaikka kahvikupposen ja korvapuustin ääressä.

Jokos olet muuten lastenvalvojalla kirjoittanut sopimuksen tuosta viikko-viikko systeemistä? Tuli vaan mieleen, että jos et ole, niin älä ainakaan lopullista sopimusta kirjoita - tänä iltana viimeiksi täällä yksi sitä melkoisesti katuu. Jos haluatte viikko-viikko systeemin nyt, niin sopikaa vaikka ensin alkuunsa puoleksi vuodeksi määräaikainen sopimus ja katsokaa sitten jatkoa.



Tiedän että monet tykkäävät viikko-viikko-systeemistä, mutta minusta se ei ole läheskään kaikkien kanssa oikein loistava systeemi. On erittäin vaativa vanhemmille ja lapsillekin tietyssä iässä. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun ongelmia on tullut uusien puoliskojen ilmestyttyä tai silloin kun lähi on vaikka päättänyt vaihtaa asuinpaikkaa...

Kyllä ajattelen isänkin kannalta ja tiedän että hänelle se on yhtä kamala paikka kuin itsellenikin. Hänellä vain jo uusi nainen kuvioissa,niin varmaan on kuitenkin hieman erilaista.

Mies vain haluaa nähdä lapsia tasapuolisesti, luulen ettei hän yhtään vähempään tyytyisi.



Pitäisi vain olla onnellinen että mies haluaa olla lastensa kanssa noinkin paljon, eikä vain valittaa.

Tapaamisissa pitää olla kyllä tuohon viikko-viikko systeemiin ihan joku muu peruste kuin tasapuolisuus tai äidin ja isän halu. Lapsen parasta pitää ajatella ja ei kannata miettiä ihan lyhytnäköisestikään. Pieni lapsi ei välttämättä kestä edes viikon eroa äidistään. Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Oletteko keskustelleet jonkun ammattilaisen kanssa tuosta systeemistä?



Eroperhe net sivuilta löytyy hyviä aatoksia asiasta. Se voi olla toimiva systeemi, mutta keskimäärin siihen liittyy paljon enemmän mahdollisia ongelmia kuin perinteisempiin tapaamismalleihin. Itse olen halunnut poikani tapaamiset psykologien suositusten mukaan.

useammin kuin sinä. Kivat sulle.

riepotellaan vanhempien halusta viikoksi aina eri paikkaan. Juuri kun ehtii tottua toisen talon rytmiin, täytyy taas vaihtaa viikoksi " kotia" .

Meillä on kolme lasta nuorin 1v5kk ja vanhimmat 4v4kk(kaksoset siis). En tosiaan voi olla lapsista noin pitkään erossa ja ovathan he oikeesti tosi pieniä asumaan viikon siellä ja viikon täällä... Huh, täytyy ottaa nyt uudelleen puheeksi tämä koko homma. Mutta tiedän että mies heittäytyy sitten hankalaksi. Voihan itku!!

Äideillä ei tule olla mitään etuoikeuksia tässä asiassa.

Mutta äitinä en voisi tehdä sitä noin päin, sen takia tästä tuleekin vaikeaa jos mies ajattelee samoin.

On tosi sääli kuunnella esim. päivähoidossa kun lapsi ei tiedä missä HÄNEN kotinsa on, on vain äidin koti ja isän koti. Pahimmassa tapauksessa molemmissa on jopa omat vaatteet, joita ei voi kuljetella kodista toiseen vaan vaihto tehdään aina perjantaisin pk:ssa, vaatteita myöten. =/ Karua mutta valitettavan totta.

Me puhumme lapselle että hänen kotinsa on se mikä on hänen osoitteensa. Jonnekin se lapsen oma posti tulee.

T: Pk:n täti.

Vierailija:

Äideillä ei tule olla mitään etuoikeuksia tässä asiassa.

Silläkin on merkityksensä, kun puidaan, kummalle lapset pääsääntöisesti jäävät!

Oletkos ap ollut minkä verran kotosalla tuon 1v5kk vanhan kanssa? Entä mies? Minusta olisi oikeasti aika järkyttävää jos noin pieni pakkaisi aina kerran viikossa kassinsa ja vaihtaisi kotia vain sen takia, että isällä on oikeus olla saman verran lapsensa kanssa. Tämä tasa-arvokeskustelu on minusta ajanut asiaa niin, että lapsen etua ei enää ajatella aina ollenkaan. 1,5-vuotiaalle ei ole hyväksi vaihtaa kotia niin että ei näe välillä äitiään 7 vuorokauteen, eikä päinvastoinkaan. Psykologien suositusten mukaan tuon ikäiselle sopiva ero lähivanhemmasta on ennemmin luokkaa 2 vrk kuin viikko.



Suosittelisin teille kyllä ennemmin hyvin normaalia tapaamismallia. Sinuna soittaisin lastenvalvojalle ja keskustelisin hänen kanssaan. En usko, että kukaan lastenvalvojakaan suosittelee noin pienelle viikko-viikko-systeemiä.



Yksin- ja yhteishuoltajien liiton sivuilta löytyy muuten psykologien suosituksia tapaamisista. Itse olen niitä eron jälkeen käyttänyt lapseni kanssa ja minusta niissä on järkeä. Käytännössä meillä on ollut kesälomallakin vain yhtä monta vuorokautta etävanhemman luona kuin mitä on ikävuosia eli vasta viime kesänä oli kerralla 7 vuorokautta. 4-vuotiaalle voisi siis sopia jo pitkä viikonloppu teilläkin, jos niin halutaan eli vaikka pe-ma, 1v5kk voisi olla sitten vaikka vain la-su tai jos halutaan sama rytmi kaikille, niin sitten koko poppoo normaalit viikonlopputapaamiset pe-su.



No, mä nyt kirjoitin vain omia mielipiteitäni ja jokainen tekee niin kuin itse haluaa. Itse vaan muistan kun lapseni meni tuon ikäisenä päiväkotiin, niin tuon ikäiselle on vaikea pitää äidistä muistikuvaa edes päiväkotipäivän ajan, puhumattakaan sitten viikkoa.