Oletko joskus nähnyt aikuisen, jolla liikkuvat huulet lukiessa?

Jotkut eivät pysty kirjoittamaan esim. helppoa harvinaista nimeä, vaikka se heille tavattaisiin jopa monta kertaa. Jotkut voivat antaa jopa periksi. Sellaista tyhmyyttä on vaikea ymmärtää. Tyyliin Ahlstedt.

Kyllä.

Minä joskus luen ääneen tai siis puoliksi ääneen. Ei siihen mitään syytä ole. Ajattelenkin joskus ääneen. Töissäkin tulee joskus ajateltua ääneen. Entisen työkaverin kanssa oltiin samanlaisia.

En ole ennen ajatellut tässä olevan mitään outoa.

Minun tekisi mieli liikuttaa huulia tai mutista puoliääneen, mutta en kehtaa kun mietin mitä muut ajatteleva. Huulia liikuttamalla helpompi keskittyä tekstiin, kun ympärillä on häiriöitä tai keskittyminen muuten vain takkuaa.

No tuo nyt on suht normaalia, mutta ihmetyttää ja ärsyttää ne joilla liikkuu huulet toisten puhetta kuunnellessa! Siis ihan kuin haluaisivat jotenkin täydentää tms. mitä toinen sanoo kun huulet jauhaa sitä mukaa kun puhuu :O

Vierailija kirjoitti:

No tuo nyt on suht normaalia, mutta ihmetyttää ja ärsyttää ne joilla liikkuu huulet toisten puhetta kuunnellessa! Siis ihan kuin haluaisivat jotenkin täydentää tms. mitä toinen sanoo kun huulet jauhaa sitä mukaa kun puhuu :O

Joo, oon aina kokenut tuon vähän dominoivana eleenä mutta ehkä se on vaan minä :D

Kyllä on idiootteja tässä maailmassa.

Minä olen sellainen. Etenkin jos luen vieraankielistä tekstiä, huulet liikkuvat herkästi mukana ja saatan myös lukea "ääneen" ihan hipihiljaa. Auttaa kai keskittymään ja sisäistämään tekstiä, etten vain anna silmien lipua sanojen yli samalla kun ajatukset ovat tosiasiassa muualla.

Itse en tätä huomaa tekeväni, mutta miehellä on hauskaa kun minua tarkkailee.

Se joku siellä toisessa ketjussa oli siis oikeassa. Täällä on ihmisiä, jotka lukevat palstaa huulet liikkuen. Ei voi olla totta.

Luen ääneen tai ainakin liikutan huulia kun kirjoitan tekstiä. Jotenkin teksti on parempaa ja aidontuntuisempaa kuin luen samalla sitä ääneen. En tietenkään missään julkisella paikalla :D

Ajattelen myös välillä ääneen ja se on kiusallista esimerkiksi kaupassa. Yleensä sitten yskäisen tms ja katson ympärille kuuliko kukaan. Ehkä tämä on jotain neurologista, en tiedä. Yhden yliopistotutkinnon olen suorittanut, joten eipä kummallisuuteni ole ajattelutyötä estänyt. Sama "vaiva" on periytynyt yhdelle lapselle, joten kaipa se on geeneissä.