Yksinäisyysketju

Nyt kun luin aloituksesi niin tuli mieleeni, että ei minulla ole oikeastaan naisystäviä. Onhan niitä, mutta ei sillä tavalla, että tavattaisiin usein. Olen aika perhekeskeinen ja en halua mitään hässäkkää.

Olen 61-vuotias ja elämä on edennyt näin. Mietityttää, että paras kaverini on tuo pappa ja mitä sitten minulle jää, jos hän häviää? Tai jos minä häviänkin ennen häntä. Olen ehkä väärä ihminen vastaamaan sinulle, koska olet niin nuori ja ja elämäsi voi muuttua paljonkin. Kaikkea hyvää sinulle.

Koulukiusattu olin minäkin. Vanhemmat erosivat ja 50-luvulla ja se ei ollut tavallista, että joku asui mummon ja papan kanssa. Minua kiusattiin sen takia, että mummo ja pappa tulivat koulun juhliin.