Lue keskustelun säännöt.
Kuinkahan paljon psykiatrialla tapahtuu "valeparantumisia"?
25.11.2017 |
Ihminen saadaan painostettua johonkin kykyjään vastaamattomiin töihin/opiskeluun ja siten hän vain sopeutuu mielenterveysongelmaansa, ja tällä tavoin hänet saadaan pois jaloista ja "mukaparantumaan"? Henkilö saattaa itsekin uskoa että hän on parantunut vaikka näin ei ole.
Kommentit (16)
Onko aloittaja itse tässä tilanteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pienikin aktivoituminen työelämään voi olla askel parempaan suuntaan. Kukaan ei aloita suoraan huipulta.
Mutta jotkut saa suhteilla paikkoja ja etenevät näin. Oikeasti eivät ole paljoa itse tehneet etenemisensä eteen mitään.
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittaja itse tässä tilanteessa?
En ole. -ap
Eikö usein ihminen itse tiedä kykynsä ja rajansa? Kaikki toimi aktivoi eikä toisen puolesta voi oikein mennä määrittelemään kenenkään kykyjä tai kykenemättömyyttä.
Miten mt-ongelmat liittyvät suhteisiin ja niillä saataviin töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärtänyt. Millä tavalla se "mukaparantuminen" siis ilmenee? Aika hyvin kyllä saa tsempattua, jos pystyy olemaan siellä ikävässä työ- tai opiskelupaikassa vain "mukaparantuneena", kun vaikeaa voi olla, vaikka itse työ ja opiskelu olisi kiinnostavaakin.
Yritän nyt ymmärtää, kritisoitko sinä tässä sitä, että jollakin on töitä mt-ongelmasta huolimatta vai siitä syystä, että hän on saanut suhteiden kautta työtä. Toinen tärkeä pointti on, mistä voit tietää varmasti kenenkään terveydentilan tai työhistorian. Ehkä ainoastaan ihan lähiomainen voi vastata tuollaiseen kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pienikin aktivoituminen työelämään voi olla askel parempaan suuntaan. Kukaan ei aloita suoraan huipulta.
Mutta jotkut saa suhteilla paikkoja ja etenevät näin. Oikeasti eivät ole paljoa itse tehneet etenemisensä eteen mitään.
Totta että nykyään etenkin suhteilla saa helpommin töitä, mutta kyllä siihenkin on joutunut vaivaa näkemään. Monilla aloillahan oikein painotetaan verkostoitumista taitona jota pitää kehittää. Sosiaaliset taidot on yksi tärkeä kyky muiden rinnalla.
Monesti se parantuminen ei tapahdu hetkessä, vaan parantumisjakso on aaltoliikettä. Hyvä päivä-ok-päivä-pohjalla-hyvä päivä-okpäivä-pohjalla. Siis monessa sairaudessa, ei vain mielenterveysongelmien kohdalla.
Kyllä se aika hyvä vihje kuitenkin asiantilasta on, jos potilas kykenee pysymään työelämässä tai opiskeluelämässä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paraneminen, eheytyminen, erilaisista kriiseistä ylipääseminen on prosessi, ei sormennapautus. Se ei tapahdu eikä sen tarvitse tapahtua muusta elämästä irrallaan tai tyhjiössä, koska pointti kaikessa on omille jaloilleen takaisin pääseminen. Moni kriisin käynyt pystyy syvällisesti ymmärtämään ja auttamaan myöhemmin samanlaisessa tilanteissa olevia ihmisiä ja vaikka löytämään elämänkutsumuksen sillä tavalla.
En ymmärtänyt tuosta mitään. Jos ihminen ei ole työkykyinen, hän ei pärjää siellä työelämässä ja jää saikulle ennemmin tai myöhemmin. Eiköhän se psykiatrin kanssa yhdessä mietitä se työkyky. Toinen on sitten työn saaminen, jos on työtön. Eipä taida mt-historialla ihan helposti töitä saadakaan ja se haastattelija päättää ottaako riskin siinä asiassa. Jos joku taas on päässyt työelämään ja pärjää siellä, niin voi sanoa että on parantunut ei mitään "mukaparantunut". Eiköhän asiantuntijat, muut työntekijät, työnjohto ja asianomainen itse tiedä milloin on työkykyinen. Sinun ei tarvinne sillä päätäsi vaivata. Vai kateusko taas hiertää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se ole valeparantumista. Jos sopeutuu ongelmaan, eikä se enää häiritse, vaan pystyy työskentelemään normaalisti yms. niin siitenhän on oikeasti parantunut
Olen itsekin huomannut, että työ voi olla kateudenaihe, vaikka vain pieni ja vaatimaton työnsarka. Toinen asia, jonka olen huomannut, on tilanne, jos on käynyt paljon elämässä läpi ja kärsinyt ja nousee omille jaloilleen silti vahvana, aiheuttaa myös kateutta. Sille vahvuudelle ollaan kateellisia.
Kannattaa aina miettiä, kun muiden asioista puhuu, mikä oikeus siihen puhumiseen oikeasti on ja sen syyn juuri itsessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei psykiatriassa parantuminen ole itsetarkoitus vaan se, että ihminen pärjää edes jotenkin itsensä kanssa ja pystyy toimimaan mahdollisimman hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin huomannut, että työ voi olla kateudenaihe, vaikka vain pieni ja vaatimaton työnsarka. Toinen asia, jonka olen huomannut, on tilanne, jos on käynyt paljon elämässä läpi ja kärsinyt ja nousee omille jaloilleen silti vahvana, aiheuttaa myös kateutta. Sille vahvuudelle ollaan kateellisia.
Kannattaa aina miettiä, kun muiden asioista puhuu, mikä oikeus siihen puhumiseen oikeasti on ja sen syyn juuri itsessä.
Veit sanat suustani. ☺
Kyllä pienikin aktivoituminen työelämään voi olla askel parempaan suuntaan. Kukaan ei aloita suoraan huipulta.