Lue keskustelun säännöt.
nelosluokkalaisella jatkuvasti kokeita. Melkein joka viikko
22.11.2017 |
joku sanakoe tai muu koe. En muista, että itselläni olisi ollut 80-90-luvulla näin usein kokeita peruskoulussa. Tässähän joutuu jäämään kotiäidiksi, että ehtii tukea lasta kokeisiin lukemisessa. Ymmärtäisin jos olisi yläasteella mutta vasta nelosluokkalainen. Onko tämä nykyisin normaalia?
Kommentit (17)
No pitäähän niille kilteille ja tunnolliselle naisipettajille antaa mahdollisuus saada sisältöä elämään. Eihän ne muuten voi tulla tänne valittamaan työnsä rankkuutta. Ja nyt kun joululomakin häämöttää kuukauden päästä, niin pitää varastoida tarpeeksi, jotta voi taas hehkuttaa, kuinka joulupäivä meni useiden satojen esseesivujen tarkistamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanakokeita oli muistaakseni 90-luvullakin joka viikko. Meillä 4.-luokkalaisella on toisesta kielestä sanakoe joka viikko, toisesta pitää sanat opetella kanssa, mutta opettaja kysyy ne suullisesti ei kirjallisesti. Varsinaisia kokeita on sitten vaihtelevasti noin 3x/kk, joskus on pari koetta samana viikkona ja joinain viikkoina ei mitään kokeita.
Lapselle kannattaa opettaa hyvät opiskelutavat nyt. Kun tekee läksyt, opettelee sanat kunnolla sekä lukee ajatuksella lukuläksyt niin kokeisiin lukeminen on vaan kertausta. Meillä koetta edeltävänä perjantaina katson lapsen kanssa mitä kokeeseen tulee ja suunnitellaan yhdessä miten HÄN (en siis minä) valmistautuu. Esimerkiksi lukee ihan vähän lauantaina ja sunnuntaina ja kertaa nopeasti koetta edellisenä iltana. Toisen kielen sanat kyselen edellisenä iltana ja jos jokin meni väärin niin opettelee sen, sitten jos muistan kysyn aamulla nopsaan uudelleen vaikeimmat. Toisesta kielestä taas lapsi tekee viikonloppuna itselleen sanakortit ja niiden avulla opettelee sanat viikonloppuna, edellisenä iltana tai aamulla kysyn lapselta sitten ne sanat. Kokeen tullen osaa kaikki sanat jo, joten lukeminen ei ole kovin aikaa vievää.
On normaalia. Nelosella saattaa tulla uusia oppiaineita ja lisäksi sisällöt ovat jo paljon vaativampia kuin kolmosella.
Olen opettaja ja pidän kokeita silloin, kun koen, että asia on hyvä kerrata vielä kirjallisesti kokeen avulla (koe on myös oppimistilanne). Kokeisiin myös aina kerrataan koulussa, jotta kertaus ei jää vain kotihommaksi.
Sanakokeita on runsaasti. Tämä johtuu siitä, että yhden englannin kirjan kappaleen opetteluun on noin kolme oppituntia. Sanakoe aina, kun kappale käyty läpi, eli noin joka neljäs tunti. Mielestäni on parempi opetella sanat pienissä erissä, kuin löysäillä jakson aikana ja koittaa opetella kaikki sanat kerralla isoon kokeeseen. Samaa mieltä olivat huoltajat, kun heidän mielipidettään kysyin.
Jos jakso on mennyt hyvin, en välttämättä pidä koetta, vaan teen itse pienen testin tms. Minulla on myös kollegoita, jotka pitävät ison kokeen ihan kaikesta, koska koe nyt vain on pidettävä.
Mitä väliä? Elämähän on yhtä koetta joka päivä. Ei siinä aikuisen tukea tarvita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia. Se sen sijaan ei ole normaala että lapsi ei selviä yksin ollenkaan.
Meillä on nelosluokkalaisella ollut nyt 17 koetta tän syksyn aikana, noista kaksi sanakoetta. Vielä ennen joulua tulossa vähintään kaksi lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä kun numero ei kuitenkaan näy tokarissa?
Toisekseen ope voi testata miten kukin oikeasti oppii ja muuttaa opettamistaan sen mukaan.
Meillä 4-luokkalaisella on kaksi vierasta kieltä ja molemmista on sanakoe jokaisen kappaleen jälkeen eli lähes joka viikko. Lisäksi tulee muista aineista erilaisia testejä ja kokeita. Olen huomannut, että koe motivoi lapseni opiskelemaan kunnolla.
Omani ei tarvitse vanhemman apua kokeisiin lukemisessa, mutta osallistun urakkaan kuulustelemalla koealueen yhteen kertaan. Sitä ennen lapsi on omatoimisesti opetellut kaikki koealueeseen kuuluvat asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin ala-asteella 90-luvulla ja ylä-asteella 2000-luvulla, muistan että sanakokeita oli melkein joka viikko. Joskus jopa pari koetta samalla viikolla. Kemiassa, matikassa, biologiassa ja fysiikassa oli myös joskus viikottaisia mini-kokeita (yksipuolinen paperi, 3-5 kysymystä, tyyliin selitä mitä kuvassa tapahtuu, yhdistä sanat ja numerot jne). Muistaakseni ideana oli, että oppilaat oikeasti sisäistäisivät edellisen viikon opit ja loppukoetta ei ollut, tai jos oli, se oli hyvin lyhyt/helppo. Oli vaikeampi reputtaa jos opettaja tiesi millä tasolla oppilaat opiskelivat, kuka tarvitsee apua millä osa-alueella ja mitä oli hyvä kerrata tunneilla.
Hki/Vantaa
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä kun numero ei kuitenkaan näy tokarissa?
Toisekseen ope voi testata miten kukin oikeasti oppii ja muuttaa opettamistaan sen mukaan.
Ja mitä väliä vaikka näkyisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin normaalia. Vai haluatko, että koealueet pidentyy esim puolella? Mieluummin usein kokeita pienellä luku-urakalla kuin jättikokeita kerran syksyssä.
T. Nelosluokkalaisen äiti, jonka pojalla joka viikko joku koe
Vierailija kirjoitti:
Meillä 4-luokkalaisella on kaksi vierasta kieltä ja molemmista on sanakoe jokaisen kappaleen jälkeen eli lähes joka viikko. Lisäksi tulee muista aineista erilaisia testejä ja kokeita. Olen huomannut, että koe motivoi lapseni opiskelemaan kunnolla.
Omani ei tarvitse vanhemman apua kokeisiin lukemisessa, mutta osallistun urakkaan kuulustelemalla koealueen yhteen kertaan. Sitä ennen lapsi on omatoimisesti opetellut kaikki koealueeseen kuuluvat asiat.
Mihin neljäsluokkalainen tarvitsee kaksi vierasta kieltä? Sitten tulee vielä pakkoruotsi päälle parin vuoden päästä. Eikö pelkkä englanti riittäisi tuossa vaiheessa, opettelee sitten myöhemmin jos siltä tuntuu esim. lukiossa tai korkeakoulussa kieliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne kokeet ole maailmanlopun asia. Jos on tunnilla kuunnellut ja läksyjä tehnyt, ei niihin tarvitse älyttömästi päntätä. Opettaja yrittänee opettaa esimerkiksi sitä, että koko ajan opiskellaan. Muuten moni uinailee koko syksyn ja sitten kuvittelee yhtenä iltana ennen isoa koetta oppivansa kaiken.
Itse kun muistelee kouluaikaa niin eihä noihin kokeisin paljon tarvinut lukea kun oli tarkana tunila.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne kokeet ole maailmanlopun asia. Jos on tunnilla kuunnellut ja läksyjä tehnyt, ei niihin tarvitse älyttömästi päntätä. Opettaja yrittänee opettaa esimerkiksi sitä, että koko ajan opiskellaan. Muuten moni uinailee koko syksyn ja sitten kuvittelee yhtenä iltana ennen isoa koetta oppivansa kaiken.
Tämä. Pitäisi ymmärtää ettei ole tarkoitus opiskella sitä koetta varten vaan itseään varten ja kun asian osaa niin kokeet ei ole sen kummempi asia kuin yksittäinen tuntitehtävä.
Sellaista opiskelutekniikkaa näkee ihan korkeakouluopiskelijoilla asti, että ensin ei tehdä kolmeen kuukauteen juuri mitään ja sitten muutamaa päivää ennen tenttiä aletaan tankkaamaan niitä asioita.
Tentti voi mennä ihan hyvin tuollakin tekniikalla, mutta ongelma siinä on ettei kertausta tule yhtään kurssin loputtua ja asiat unohtuu yhtä nopeasti kun ne tuli opeteltua. Tavoitteena olisi kuitenkin oppia ne asiat oikeasti ja sitähän sillä kokeella olisi tarkoitus mitata, eikä sitä, miten paljon pystyy ulkoa muistamaan edellisestä illasta.
Kun oikeasti omaksutaan ne asiat ja opitaan kunnolla, ne todennäköisemmin pysyy mielessä paljon paremmin ja kokeita voi pitää milloin vain, kun asiat osaa, ei niihin tarvitse erikseen valmistautua.
Minusta kokeiden ajankohtia ei tarvitsisi ilmoitella ollenkaan, silloin tulokset olisivat oikean osaamistason mukaisia.
Tuntuu vaihtelevan todella paljon,koulusta ja opesta riippuen. Omalla samanikäisellä ollut enkun saniksia, pari isoa koetta ja pari matikan koetta koko syksynä. Kaverin lapsella kuten ap teillä.