Mitä olette mieltä miehistä, jotka vihaavat toisia miehiä?

Ei sellaista miestä olekkaan. Mies on miehelle lojaali tai sitten se on homo.

Varmaan piilohomo

Enpä tosiaan oo sellasta miestä tavannu eläessäin.

Vierailija kirjoitti:

Enpä tosiaan oo sellasta miestä tavannu eläessäin.

Meitä ei ehkä tapaa kauhean usein, koska emme yleensä kuulu kenenkään kaveriporukkaan. Tosin en minä kaikkia maailman miehiä varsinaisesti vihaa, mutta välttelen kyllä useimpia. En ole koskaan sopeutunut miesten kaveriporukoihin, olin melkein koko peruskouluaikani koulukiusattu enimmäkseen poikien taholta, en ole yhtään kiinnostunut samoista asioista kuin muut miehet, ahdistun muiden miesten seurassa, en koe useimpia miehisiä rooliodotuksia omikseni enkä tykkää siitä että he yrittävät tehdä juttua kanssani.

Homo en ole.

No varmaan miettisin ja kysyisin, että miksi näin on. Ja sitten mieluusti keskustelisin aiheesta lisääkin.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan piilohomo

Eikai homot nyt miehiä vihaa? Eivätkö pikemminkin rakasta? No ehkä jotain rumia homovihaajamiehiä vihaavat, mutta noin muuten.

Epävarma tyyppi, joka haluaa kenties ottaa edut omasta sukupuolestaan luikertelemalla vastakkaisen sukupuolen porukoihin uniikkina lumihiutaleena, missä omat heikkoudet eivät tule esille suhteessa toisiin oman sukupuolen edustajiin. Käyttää tuota vaihtoehtona itsensä kehittämiselle. 

Jäin pohtimaan tätä. Ensin ajattelin, etten ole törmännyt tuollaiseen. Mutta sitten muistinkin, että yli 15 vuotta sitten tunsin mieshenkilön, joka "vihasi" miehiä. Hän opiskeli sukupuolentutkimusta yliopistossa, hänen ystävänsä taisivat olla enimmäkseen naisia ja hän inhosi avoimesti miesten machokulttuuria. Ei pitänyt itseään miehenä eikä identifioitunut mieheksi. Nykytermein hän olisi kai muunsukupuolinen. 

Kyseinen henkilö oli kiinnostunut ihmisoikeuksista, maailmanparantamisesta ja sensellaisesta, mutta mielestäni hänellä itsellään oli ikävä tapa tehdä yleistyksiä muista ja vähätellä muiden ongelmia. Muistan, että itseäni häiritsi myös hänen yleistävä ja stereotyyppinen suhtautumisensa miehiin: että mieheksi identifioituva olisi aina muka jonkinlainen juntti ja huonosti käyttäytyvä öykkäri. Muistan ihmetelleeni myös sitä, miten oudon stereotyyppisesti hän suhtautui sukupuolirooleihin - hän tuntui ajattelevan "olen pehmeämpi ja herkempi kuin muut miehet eli en siis voi olla mies" jne. 

Tuollaisia juttuja muistan silloin pohtineeni, vaikka silloin nuorena en välttämättä osannut pukea ajatuksia sanoiksi. En ole ollut tuon henkilön kanssa tekemisissä vuosikausiin. En osaa sanoa mitään erityistä syytä yhteydenpidon kariutumiselle, se vain jotenkin hiipui. Mielestäni jokainen saa olla sellainen kuin on, mutta kyseisen henkilön käytöksessä ja ilmaisussa oli paljon sellaista, mikä häiritsi minua. En varmaan jaksaisi sellaista nykyäänkään. 

Naisethan sensijaan pelkästään rakastavat kaikkia kanssasisariaan ja ymmärtävät joka ainoaa naista maailmassa ja kaikkia mahdollisia heidän vaikuttimiaan aina ja joka tilanteessa, kaikkialla   ?

Vierailija kirjoitti:

Jäin pohtimaan tätä. Ensin ajattelin, etten ole törmännyt tuollaiseen. Mutta sitten muistinkin, että yli 15 vuotta sitten tunsin mieshenkilön, joka "vihasi" miehiä. Hän opiskeli sukupuolentutkimusta yliopistossa, hänen ystävänsä taisivat olla enimmäkseen naisia ja hän inhosi avoimesti miesten machokulttuuria. Ei pitänyt itseään miehenä eikä identifioitunut mieheksi. Nykytermein hän olisi kai muunsukupuolinen. 

Kyseinen henkilö oli kiinnostunut ihmisoikeuksista, maailmanparantamisesta ja sensellaisesta, mutta mielestäni hänellä itsellään oli ikävä tapa tehdä yleistyksiä muista ja vähätellä muiden ongelmia. Muistan, että itseäni häiritsi myös hänen yleistävä ja stereotyyppinen suhtautumisensa miehiin: että mieheksi identifioituva olisi aina muka jonkinlainen juntti ja huonosti käyttäytyvä öykkäri. Muistan ihmetelleeni myös sitä, miten oudon stereotyyppisesti hän suhtautui sukupuolirooleihin - hän tuntui ajattelevan "olen pehmeämpi ja herkempi kuin muut miehet eli en siis voi olla mies" jne. 

Tuollaisia juttuja muistan silloin pohtineeni, vaikka silloin nuorena en välttämättä osannut pukea ajatuksia sanoiksi. En ole ollut tuon henkilön kanssa tekemisissä vuosikausiin. En osaa sanoa mitään erityistä syytä yhteydenpidon kariutumiselle, se vain jotenkin hiipui. Mielestäni jokainen saa olla sellainen kuin on, mutta kyseisen henkilön käytöksessä ja ilmaisussa oli paljon sellaista, mikä häiritsi minua. En varmaan jaksaisi sellaista nykyäänkään. 

Kirjoitin tuon 5/10-viestin, mutta täytyy huomauttaa, etten kuitenkaan ole mitenkään kovin feminiininenkään mies, kyllä minä sinällään itseni identifioin mieheksi, en vihaa machokulttuuria vaikken kaikilta osin sitä koekaan omakseni. Minulla ei ole myöskään ollut koskaan naispuolisia ystäviä, ja varmasti sopisin naisporukan jäseneksi vieläkin huonommin kuin miesporukan.

Eniten minua häiritsee miehisissä kaveriporukoissa se jatkuva kilvoittelu, esittäminen, keskinäinen vittuilu, päänaukominen, vallankäyttö, sekä puuttuvat aidot lojaalit, lämpimät ja läheiset ystävyyssuhteet. Lisäksi useimmat miehet nyt vaan ovat juntteja, joita kiinnostaa lähinnä junttien jutut. Peruskouluiässä minua ahdisti, etten kykene sopeutumaan normaaliin miehiseen sosiaaliseen elämään, mutta myöhemmin olen lakannut edes yrittämästä.

Uskoisin kuitenkin, että paras vaihtoehto minulle kaveriksi olisi kuitenkin toinen mies. Vaadin kuitenkin mahdollisilta kavereiltani paljon, ja hänen pitäisi luultavasti poiketa suunnilleen yhtä paljon keskiverto miehen roolimallista kuin minä itsekin, jotta todella voisin viihtyä hänen seurassaan.

Veikkaisin, että sellainen mies on jotenkin traumatisoitunut. On esim. hyväksikäytetty, koulukiusattu, isänsä hakkaama, alkoholistiperheestä tms. Tai kokemukset on muuten vain negatiivisen puolella. Tai sitten on aivopesty radikaalifeministi. Veikkaisin, että syyt ovat samankaltaisia kuin miehiä vihaavilla ja pelkäävillä naisilla.

Mutta enhän mä tiedä. Olen mies, joka ei ole kovin pelottava edes miehiä pelkäävien naisten mielestä. Voisin toimia jonain terapiakaverina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin pohtimaan tätä. Ensin ajattelin, etten ole törmännyt tuollaiseen. Mutta sitten muistinkin, että yli 15 vuotta sitten tunsin mieshenkilön, joka "vihasi" miehiä. Hän opiskeli sukupuolentutkimusta yliopistossa, hänen ystävänsä taisivat olla enimmäkseen naisia ja hän inhosi avoimesti miesten machokulttuuria. Ei pitänyt itseään miehenä eikä identifioitunut mieheksi. Nykytermein hän olisi kai muunsukupuolinen. 

Kyseinen henkilö oli kiinnostunut ihmisoikeuksista, maailmanparantamisesta ja sensellaisesta, mutta mielestäni hänellä itsellään oli ikävä tapa tehdä yleistyksiä muista ja vähätellä muiden ongelmia. Muistan, että itseäni häiritsi myös hänen yleistävä ja stereotyyppinen suhtautumisensa miehiin: että mieheksi identifioituva olisi aina muka jonkinlainen juntti ja huonosti käyttäytyvä öykkäri. Muistan ihmetelleeni myös sitä, miten oudon stereotyyppisesti hän suhtautui sukupuolirooleihin - hän tuntui ajattelevan "olen pehmeämpi ja herkempi kuin muut miehet eli en siis voi olla mies" jne. 

Tuollaisia juttuja muistan silloin pohtineeni, vaikka silloin nuorena en välttämättä osannut pukea ajatuksia sanoiksi. En ole ollut tuon henkilön kanssa tekemisissä vuosikausiin. En osaa sanoa mitään erityistä syytä yhteydenpidon kariutumiselle, se vain jotenkin hiipui. Mielestäni jokainen saa olla sellainen kuin on, mutta kyseisen henkilön käytöksessä ja ilmaisussa oli paljon sellaista, mikä häiritsi minua. En varmaan jaksaisi sellaista nykyäänkään. 

Kirjoitin tuon 5/10-viestin, mutta täytyy huomauttaa, etten kuitenkaan ole mitenkään kovin feminiininenkään mies, kyllä minä sinällään itseni identifioin mieheksi, en vihaa machokulttuuria vaikken kaikilta osin sitä koekaan omakseni. Minulla ei ole myöskään ollut koskaan naispuolisia ystäviä, ja varmasti sopisin naisporukan jäseneksi vieläkin huonommin kuin miesporukan.

Eniten minua häiritsee miehisissä kaveriporukoissa se jatkuva kilvoittelu, esittäminen, keskinäinen vittuilu, päänaukominen, vallankäyttö, sekä puuttuvat aidot lojaalit, lämpimät ja läheiset ystävyyssuhteet. Lisäksi useimmat miehet nyt vaan ovat juntteja, joita kiinnostaa lähinnä junttien jutut. Peruskouluiässä minua ahdisti, etten kykene sopeutumaan normaaliin miehiseen sosiaaliseen elämään, mutta myöhemmin olen lakannut edes yrittämästä.

Uskoisin kuitenkin, että paras vaihtoehto minulle kaveriksi olisi kuitenkin toinen mies. Vaadin kuitenkin mahdollisilta kavereiltani paljon, ja hänen pitäisi luultavasti poiketa suunnilleen yhtä paljon keskiverto miehen roolimallista kuin minä itsekin, jotta todella voisin viihtyä hänen seurassaan.

Kiitos kommentistasi. Ymmärrän hyvin, että miesporukoiden kulttuuri ärsyttää, juuri tuo vallankäyttö ja riidanhaastaminen. Naisena voin sanoa, että itsellenikin tuollaisen käytöksen näkeminen on ahdistavaa. Peruskoulussa tuolla tavalla käyttäytyvät pojat saattavat dominoida koko luokkaa ja pilata ilmapiirin perusteellisesti. Nuo pojat kiusaavat paitsi hiljaisempia poikia, myös tyttöjä. Itsekin sain osani tuosta, koska olin melko hiljainen ja hyviä arvosanoja saava tyttö. 

Minulle tulee mieleen sekin, että joukosta vähänkin erottuvat joutuvat helposti kiusatuiksi. Itselläni oli nuorena kiinnostuksenkohteita, jotka olivat ehkä hiukan erilaisia kuin muilla. Puhuin ehkä vähän eri tavalla kuin muut nuoret ja käytin "liian hienoja" sanoja. Minua oudoksuttiin mm. siksi, koska en ollut kiinnostunut oikein mistään urheiluharrastuksesta tai urheilun seuraamisesta. 

Ehkä Suomessa ns. miehen malli on edelleenkin liian kapea ja ahdas. Toivon, että löydät kavereita!

- 10

Oma mieheni on tuollainen.

Mutta! Se ei siedä suomalaisia miehiä, sillä on kyllä esim. saksalaisia, sveitsiläisiä ja ruotsalaisia kavereita muista miehistä.

Sillä on ihan normaali isäsuhde yms. se ei vaan omien sanojensa mukaan siedä tuota suomalaisten miesten junttia ja homoeroottista sekoilua.

Itsekin tiedän opiskeluajoiltani todella paljon suomalaisia miesporukoita, jotka muka pitää jotain saunailtoja ja ne menee sitten suihinottoihin, sperman syömiseen yms.

Ap, evvk.

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on tuollainen.

Mutta! Se ei siedä suomalaisia miehiä, sillä on kyllä esim. saksalaisia, sveitsiläisiä ja ruotsalaisia kavereita muista miehistä.

Sillä on ihan normaali isäsuhde yms. se ei vaan omien sanojensa mukaan siedä tuota suomalaisten miesten junttia ja homoeroottista sekoilua.

Itsekin tiedän opiskeluajoiltani todella paljon suomalaisia miesporukoita, jotka muka pitää jotain saunailtoja ja ne menee sitten suihinottoihin, sperman syömiseen yms.

Mikähän tuollaisessa heteromiesten homoeroottisessa kännisekoilussa on taustalla? Ilmeisesti noissa porukoissa kaikki tapahtuu muka "kännissä ja läpällä, eihän tässä mitään homoja sentään olla, hehheh". Onko se jotain vitsiksi naamioitua biseksuaalisuutta tai jotain miesten omituista bondingia, kun eivät osaa ilmaista tunteitaan muuten? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on tuollainen.

Mutta! Se ei siedä suomalaisia miehiä, sillä on kyllä esim. saksalaisia, sveitsiläisiä ja ruotsalaisia kavereita muista miehistä.

Sillä on ihan normaali isäsuhde yms. se ei vaan omien sanojensa mukaan siedä tuota suomalaisten miesten junttia ja homoeroottista sekoilua.

Itsekin tiedän opiskeluajoiltani todella paljon suomalaisia miesporukoita, jotka muka pitää jotain saunailtoja ja ne menee sitten suihinottoihin, sperman syömiseen yms.

Mikähän tuollaisessa heteromiesten homoeroottisessa kännisekoilussa on taustalla? Ilmeisesti noissa porukoissa kaikki tapahtuu muka "kännissä ja läpällä, eihän tässä mitään homoja sentään olla, hehheh". Onko se jotain vitsiksi naamioitua biseksuaalisuutta tai jotain miesten omituista bondingia, kun eivät osaa ilmaista tunteitaan muuten? 

Se on ihan vain homoutta, tosi syvällä kaapissa olevaa.

Noilla samoilla tyypeillä on tosi paljon väkivaltaisuutta, ne käy maksullisissa (yleensä kimppakivaa, jotta saa taas koskea toiseen mieheen) jne. se kaappihomous purkautuu tuolla tavalla, kaipaa vain toista miestä, mutta sitä saa vain "saunailloissa", siksi ne "miesten illat" on myös niin tärkeitä tuolle miestyypille.

Siihen liittyy yleensä tosi voimakas naisviha myös, ei varmaan vaikeaa arvata miksi. Silti pitää saada se perhe, vaimo ja lapset, jotta näyttäisi normaalilta yhteiskunnan silmissä ja sitten salaa imutetaan sitä perttijorman uloketta muka vitsinä saunailloissa.

Nainen ei ole mikään 'vihaamaan kykynemätön' sukupuoli sen enempää kuin mieskään.

Vihan tällainen  sukupuolijako on siis turha.

Kilpailu vallasta ja voimasta sensijaan  on se ,mikä on se paha.

Vihahan  on vain seurausilmiö sille.

Turha olisi väittääkään etteikö erityisesti tämä yleinen, maailmassa vallan saanut länsimainen kulttuurimme ja yhteiskuntamme sen piirissä kaikkialla olisi, paitsi kannustanut, myös suorastaan uhatenkin vaatinut ja usein jopa pakottanut miehiksi syntyneitä jäseniään osallistumaan kilpailuun ja taisteluun mahdista ja vallasta yli muiden.

Olemaan 'paras kaikista' (tai mahdollisimman lähelle tuota  sen kilpailun ainoaa ihannetta) ja  osoittamaan sillä omalla paremmuudellaan muista ne muut 'surkeiksi luusereiksi', 'kehnoiksi vätyksiksi' ym. 'epämiehekkäiksi nollamiehiksi '.

"No eikö tuo nyt ole jo vähän liioittelua, missä tuollaista täällä kaikin puolin huippuluokkaa olevassa nyky-Suomessamme muka tapahtuu ?" , saattaisi joku nyt kysyä.

Vastaus siihen: sitä tapahtuu aivan joka ainoa päivä ja jopa ympärivuorokautisestikin, melkein jokaisen paikkakunnan läheisyydessä, tai jos ei aivan lähellä ole, niin voidaan 'alokkaaksi' määrätä kauempanakin sijaitsevaan varuskuntaan asevelvollisuuttaan suorittamaan ja 'isänmaataan palvelemaan'.

SIELLÄ opitaan sana 'vihollinen' ja siellä opitaan paljon muutakin sellaista minkä avulla opettaja Arno Koton mukaan" kaadetaan kaikki siihen asti saatu tasa-arvokoulutus peruskoulussa likaviemäriin pytystä alas. "

Vierailija kirjoitti:

Varmaan piilohomo

Tämä. Tuntevat vetoa toiseen mieheen ja ovat homofoobikkoja, joten peilaavat itseinhonsa muihin miehiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tosiaan oo sellasta miestä tavannu eläessäin.

Meitä ei ehkä tapaa kauhean usein, koska emme yleensä kuulu kenenkään kaveriporukkaan. Tosin en minä kaikkia maailman miehiä varsinaisesti vihaa, mutta välttelen kyllä useimpia. En ole koskaan sopeutunut miesten kaveriporukoihin, olin melkein koko peruskouluaikani koulukiusattu enimmäkseen poikien taholta, en ole yhtään kiinnostunut samoista asioista kuin muut miehet, ahdistun muiden miesten seurassa, en koe useimpia miehisiä rooliodotuksia omikseni enkä tykkää siitä että he yrittävät tehdä juttua kanssani.

Homo en ole.

Melkein sanasta sanaan voisin tämän toistaa. Minulla on kyllä muutamia löyhiä kaverisuhteita, mutta rehellisesti sanottuna ei mitään kunnioutusta heitä kohtaan. En yksinkeraisesti luota miehiin. Naisten kanssa olen aina tullut toimeen hyvin, mutta en kaveeraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan piilohomo

Tämä. Tuntevat vetoa toiseen mieheen ja ovat homofoobikkoja, joten peilaavat itseinhonsa muihin miehiin.

Eli  sama toiseen sukupuoleen 'kääntäen' olisi:

-" Naisia vihaavat naiset tuntevat vetoa toiseen naiseen, mutta koska ovat homofobeja, niin heijastavat oman itseinhonsa muihin naisiin" 

No eipä oikein loogiselta kuulostaisi tuollainen, jo itsensäkin kieltävä lausuma.

(vihaako siis ihminen yleensä sitä mihin tiedostaa tuntevansa voimakasta viettiä ja vetoa ?)

Hienon syväpsykologiselta kuulostava selitys ja analyysi, mutta en silti ole oikein taipuvainen uskomaan noihin tuollaisiin 'selityksiin'

Saattaahan ihminen näet (aivan tappamiseen asti) vihata jotain toista ihmistä ja aivan tämän seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta, mutta  jos esim. homo tappaa toisen homon,niin se saattaa johtua esim. pettämisestä tai uskottomuudesta, selän takana pahaa puhumisesta, koetusta loukkauksesta tai jostain nöyryytyksestä, petoksesta tai varkaudestakin, tms. syystä, eloi niistä samoista  joista miehet ja naiset keskenään eaim. seurustellessaan  tai parisuhteessa ollessaan  saattavat syyllistyä sen  toisen osapuolen  tappamiseen .

En kuitenkaan ole vielä edes lukenut mistään tapauksesta,  joissa esim. joku 'homojengi' olisi pahoinpidellyt kadulla kuoliaaksi jonkun miehen SEN takia, että olivat tienneet, saaneet jostain selville tai ehkä jopa  pelkästään vain epäilleet tuon miehen olleen homoseksuaali. Homoseksuaalit yleensä tiedostavat oman homoutensa hyvin varhain.

Prosessi voi joillain (esim. kasvuympäristönsä painostuksesta johtuen) olla hyvinkin pitkä ja vaikea, mutta siihen ei yleensä kenelläkään  kuulu muiden pahoinpiteleminen omien psyykkisten vaikeuksiensa takia. Homofobia on jo terminä sinänsä varsin kiistanalainen, ('samuuden, tai samanlaisuuden  pelko'??) ...mutta tässä homoihin kohdistuvan väkivallan tai tappamisen halun selitysmallina se on kertakaikkiaan kelvoton .

Miksei yhtä hyvin 'viha kaikkea erilaisuutta kohtaan ja  alhainen erilaisuuden sietokyky ympäristössään joka purkautuu tuon tuostakin joihinkin, (jollain tavalla) erilaisia kohtaan ja ehkä jopa  lainkaan jotain kohteeksi valitsemaansa tuntemattakin.

Noita kohteita saattaa tällä tavalla häiriytyneellä yksilöllä olla monenkin eri ryhmän edustajaa.

Yhteistä heille kaikille on ehkä vain se, etteivät he sopineet   tuon heidät  aggressioidensa purkamismaaleikseen ottaneen itselleen ihanteekseen ja elämänkatsomuksekseen omaksumaan  maailmankuvaan.

Olisihan näet  aika järjetöntä sanoa että esim. joku ulkomaalaisia (...aina tilaisuuden tullen) pahoinpitelemään pyrkivä tekisi näin siksi, koska sisimmässään ja hengessään pelkäisi itsekin olevansa ulkomaalainen.