Sinkut, oletteko lopettaneet nettideittailun turhana touhuna?

Emme.

Ei se minusta turhaa ole. Vapaaehtoisesti lapsettomana on tietysti vaikea löytää ihmistä, jonka kanssa tavoitteet natsaisivat pitkällä aikavälillä, mutta läheisyys, seksi ja hyvät keskustelut kyllä kelpaavat.

En ole. Jos en olisi tinderissä, minä en tapaisi koskaan ketään missään. 

Kyllä.

En ole vielä aloittanutkaan. - Elämääni on toistaiseksi mahtunut muutakin kuin aktiivinen kumppanin metsästäminen ja hakeminen. Voisin kyllä harkita nettideittailua, koska siellä voi sentään (a) reilusti hakea seuraa (b) voi yrittää rajata hyvinkin tarkoin toivein, että mitä on hakemassa. Ja (c) Koska viihdyn itse melko huonosti baareissa ja yökerhoissa ja mitä näitä tavanomaisempia seuranhaun kannalta suotuisimpia (tavanomaisempia?) paikkoja on, niin olen jonkun kerran aatellut, että mitkä niiden asemasta olisi itselle yhtä tai lähes yhtä potenttiaalisia paikkoja. - Vaikka mistä sitä tietää kyllä se kumppani voi löytyä tai olla (taas) löytymättä vaikka sitten seuraavan kulman takaa.     

Lopetin silloin, kun olin sinkku. Ei mitään järkeä tavallisena naisena roikkua nettideiteissä. Elämänkumppani löytyi sitten live-elämästä ja hyvä löytyikin <3