Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En pidä mieheni perheestä
21.11.2017 |
En ole mikään kauhea miniä, joka tahtoo pahaa yhtään kenellekään. Mutta silti, en vain kestä miehen lapsuuden perhettä; vanhempia ja toista siskoaan (asuu lähellä vanhempiaan). Toisesta siskosta pidän kyllä, sillä hän vaikuttaa kuin adoptoidulta tähän perheeseen, ihan eri maata (kuten miehenikin). Haluaisin pitää miehen perheestä, mutta he eivät kertakaikkiaan ole yhtään samalla aallonpituudella kanssani ja tämä turhauttaa minua. Vanhemmat ovat kouluttamattomia eivätkä muutenkaan esim. lue lehtiä tai seuraa aikaa. Sitten heittävät jotain kommenttia asioista, joista eivät tiedä tuon taivaallista. Ei heidän kanssaan voi keskustella juuri mistään. Telkkari pauhaa heillä yötä päivää, sisko katsoo väkivaltaisia elokuvia välittämättä että omat ja meidän lapset ovat vieressä. Olen sanonut miehelleni, että voisi hyvin käydä heidän luonaan yksinkin, koska usein koko perheen on hankala majoittua heille tilanpuutteen vuoksi. Mies ei halua. Mutta pitääkö minun silti tehdä vierailuja vaikka ne ahdistavat jo etukäteen...? Olen kyllä mieheni kanssa puhunut asiasta, etten tarkoita todellakaan mitään pahaa, mies ymmärtää mutta sanoo silti että perhe on perhe. Mutta kun ei ole minun perheeni.
Kommentit (43)
Ei kaikista ihmisistä voikaan pitää. Riittää, että käyttäytyy asiallisesti silloin, kun on syystä tai toisesta välttämätöntä olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäydyn toki asiallisesti, mutta tekopyhyys turhauttaa ja koen sen raskaaksi.
Ap
Mulla ihan sama juttu. Eri syistä tosin, mutta todella ahdistavaa ja kuluttavaa olla koko ajan tekemisissä ihmisten kanssa joiden kanssa ei ole yhtään mitään yhteistä. Ja appivanhemmat haluavat vielä elää jotain "yhtä suurta onnellista perhettä" -elämää ja olla yhdessä juhlapyhät, kesälomat, talvilomat.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäydyn toki asiallisesti, mutta tekopyhyys turhauttaa ja koen sen raskaaksi.
Ap
voi vittu taas
No, kuinka usein te siellä käytte?
Ei kai kukaan selvin päin niitä kestä muutoinkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aa, luin ensteeks et "perseestä", mut hyvä noinki!
Sut pitäs adoptoida sinne. Saisit vähän lisää elämänkokemusta ja päässä rattaat alkaisivat nakuttamaan vähän vauhdikkaammin. Sitten sun ukko tulisi aina katsomaan, miten se yks täällä on taas kehittynyt. Onko tullut lisää järkeä päähän, vai ne vähätkin lähteneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en pidä mieheni vanhemmista enkä siskosta. Vanhempia tavataan koko perhe yhdessä varmaan kerran vuodessa, miehen siskoa ei koskaan. Lapset sitten käyvät mummolassa keskenään aina välillä. Tämä sopii meille, koska ei miehenikään halua nähdä vanhempiaan useammin eikä siskoaan lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan selvin päin niitä kestä muutoinkaan!
Joo, viina varmasti auttaisi, mutta mun appivanhemmat on mm. absolutisteja. Ja olettavat toki että kaikki muutkin ihmiset heidän ympärillään jakavat nämä arvot.
T.4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäydyn toki asiallisesti, mutta tekopyhyys turhauttaa ja koen sen raskaaksi.
Ap
No mutta sellaistahan se on työpaikoilla ja muuallakin, joissa joutuu olemaan tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joista ei pidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäydyn toki asiallisesti, mutta tekopyhyys turhauttaa ja koen sen raskaaksi.
Ap
voi vittu taas
No, kuinka usein te siellä käytte?
Nelisen kertaa vuodessa viikko kerrallaan. Se, että joutuu kestämään kokonaisen viikon ilman omaa rauhaa on kyllä paljon minulle. Olisi aivan eri asia, jos näkisimme vaikka useamminkin mutta pari tuntia kerrallaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäydyn toki asiallisesti, mutta tekopyhyys turhauttaa ja koen sen raskaaksi.
Ap
No mutta sellaistahan se on työpaikoilla ja muuallakin, joissa joutuu olemaan tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joista ei pidä.
Työpaikkaakin voi vaihtaa, sukua ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäydyn toki asiallisesti, mutta tekopyhyys turhauttaa ja koen sen raskaaksi.
Ap
voi vittu taas
No, kuinka usein te siellä käytte?Nelisen kertaa vuodessa viikko kerrallaan. Se, että joutuu kestämään kokonaisen viikon ilman omaa rauhaa on kyllä paljon minulle. Olisi aivan eri asia, jos näkisimme vaikka useamminkin mutta pari tuntia kerrallaan.
Ap
Oh, me nähdään vähintään parina viikonloppuna joka kuukausi. Minkä lisäksi anoppi soittaa miehelleni joka päivä/joka toinen päivä, jotta pysyy perillä mitä meille ja lapsille kuuluu, tyyliin aiheesta "onko kuopuksen vatsa vielä kovalla".
T.4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäydyn toki asiallisesti, mutta tekopyhyys turhauttaa ja koen sen raskaaksi.
Ap
No mutta sellaistahan se on työpaikoilla ja muuallakin, joissa joutuu olemaan tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joista ei pidä.
Tämä on eri asia. Työpaikalla ei tarvitse esittää mitään tai keksiä mitään väkinäistä keskustelua, työasiat toki keskustellaan ja ollaan tekemisissä työn tiimoilta.
Sii vietät joka vuosi KUUKAUDEN näiden ihmisten kanssa? No onpa taas lapasen touhua, sori.
Sama juttu minullakin. Ja ärsyttää tämä tilanne erityisesti siksi, että vaikka en olekaan sosiaalisimmasta päästä, harvemmin (jos koskaan) on tullut vastaan ihmisiä joiden kanssa kommunikointi on näin nolla. Ja siis koko perheen kanssa! He ovat minusta vähän outoa porukkaa... Kukaan ei edes yritä ottaa minua mukaan keskusteluun. Siskoista kumpikaan ei ole IKINÄ puhunut suoraa minulle.
Näin yksinäiseltä ei ole ennen tuntunut kenenkään seurassa. Olen tuntenut itseni enemmän tervetulleeksi jopa niinä parina kertana kun olen käynyt hänen isovanhempien luona. Tai jonkun tädin. Siis kuinka outoa?! En ymmärrä tätä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu minullakin. Ja ärsyttää tämä tilanne erityisesti siksi, että vaikka en olekaan sosiaalisimmasta päästä, harvemmin (jos koskaan) on tullut vastaan ihmisiä joiden kanssa kommunikointi on näin nolla. Ja siis koko perheen kanssa! He ovat minusta vähän outoa porukkaa... Kukaan ei edes yritä ottaa minua mukaan keskusteluun. Siskoista kumpikaan ei ole IKINÄ puhunut suoraa minulle.
Näin yksinäiseltä ei ole ennen tuntunut kenenkään seurassa. Olen tuntenut itseni enemmän tervetulleeksi jopa niinä parina kertana kun olen käynyt hänen isovanhempien luona. Tai jonkun tädin. Siis kuinka outoa?! En ymmärrä tätä ollenkaan.
Meillä ei ihan sama juttu, miehen perhe kyllä puhuu minulle, mutta enemmän juttelevat/kinastelevat keskenään jostain turhanpäiväisistä asioista. Lisäksi tiedän mm. miehen isästä asioita, joiden takia en pysty ollenkaan arvostamaan häntä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäydyn toki asiallisesti, mutta tekopyhyys turhauttaa ja koen sen raskaaksi.
Ap
voi vittu taas
No, kuinka usein te siellä käytte?Nelisen kertaa vuodessa viikko kerrallaan. Se, että joutuu kestämään kokonaisen viikon ilman omaa rauhaa on kyllä paljon minulle. Olisi aivan eri asia, jos näkisimme vaikka useamminkin mutta pari tuntia kerrallaan.
Ap
Harva kait tuota kestäisi, vaikka ihmisistä pitäisikin. En suostuisi tuohon. Siis noin usein ja pitkään kerrallaan.
En ikipäivänä olisi missään kylässä viikkoa. Yksi yö ehdoton maksimi, ja sitten omaan kotiin. Enkä kyllä ottaisi omaankaan kotiin vieraita kuin maksimissaan kahdeksi yöksi. Miksi ihmeessä siellä pitää viikkotolkulla vierailla?
Omilla vanhemmillani käydään kahvilla tai syömässä, se riittää. Onneksi matkaa on vain puoli tuntia suuntaansa.
Pidän kyllä vanhemmistani, mutta viihdyn kotona, en näe mitään syytä miksi siellä pitäisi päiväkausia istua. Kuulumiset hoituu puhelimessakin. Anoppi on jo edesmennyt, appiukkoa nähdään päiväseltään jokusen kerran vuodessa.
Alue: Aihe vapaa
En minäkään pidä. Nähdään kerran vuodessa. Sopiva tahti.