Lue keskustelun säännöt.
Rakkaani kuoli ja putosin kuiluun:(
20.11.2017 |
Huomasin sen jälkeen, kun saatoin rakkaani hautaa, että kukaan ei oikeasti välitä minusta ja elämäni on ollut aivan turhaa ja olen ollut äärimmäisen masentunut. työ- ja talousasiat ovat ihan persiillään ja voimavarani lopussa. Olen keski-ikäinen ja rupsahtanut tässä muutamassa vuodessa. Ketään ei tällainen ihminen kiinnosta. En jaksa mitään enää. Nautin nukkumisesta eniten. Olen huomannut, että ottamalla pitkävaikutteista melatoniinia pystyn nukkumaan sikeästi vaikka koska.
Ikävöin kauheasti häntä, mutta mennyt mikä mennyt. Ei ole samanhenkisiä ystäviäkään. Olen miettinyt seurakuntaan liittymistä, mutta en leipäkirkkoa kuitenkaan. Olen vaan liian puhki siihenkin.
Kommentit (5)
Tämä on typerää jälkiviisautta, mutta eikö sinulle jo parisuhteen aikana sanottu että älä unohda ystäviäsi.
Ei niitä ihmisiä yleensä yks kaks ala kiinnostaa joku menneisyyteen jäänyt tuttava, jos ystävyyssuhde on laitettu jäihin vuosikymmeniä sitten.
Kokeile seurakuntaa, vaikka sitä leipäkirkkoa sitten. Tai liity vaikka marttoihin. Vaihtoehtoja on.
Surullista myös, että joku on huolehtinut sinusta koko ikäsi ja nyt kun joudut selviämään yksin sinulla ei olekaan keinoja. Talousasiat ovat vaikeita, vaikka olisi harjoitellut rahankäyttötaitoja pitkäänkin. Siinä on aina haastetta ja kehittymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on typerää jälkiviisautta, mutta eikö sinulle jo parisuhteen aikana sanottu että älä unohda ystäviäsi.
Ei niitä ihmisiä yleensä yks kaks ala kiinnostaa joku menneisyyteen jäänyt tuttava, jos ystävyyssuhde on laitettu jäihin vuosikymmeniä sitten.
Kokeile seurakuntaa, vaikka sitä leipäkirkkoa sitten. Tai liity vaikka marttoihin. Vaihtoehtoja on.
Surullista myös, että joku on huolehtinut sinusta koko ikäsi ja nyt kun joudut selviämään yksin sinulla ei olekaan keinoja. Talousasiat ovat vaikeita, vaikka olisi harjoitellut rahankäyttötaitoja pitkäänkin. Siinä on aina haastetta ja kehittymistä.
Voi kuule kun aina se ei ole se seurusteleva, joka hylkää kaverinsa. Joskus ne on ne ystävät, jotka hylkäävät kun porukasta yksi alkaa seurustella, enää ei kutsuta mukaan mihinkään ja vaikka yrittäisi mukana olla, ei huolita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on typerää jälkiviisautta, mutta eikö sinulle jo parisuhteen aikana sanottu että älä unohda ystäviäsi.
Ei niitä ihmisiä yleensä yks kaks ala kiinnostaa joku menneisyyteen jäänyt tuttava, jos ystävyyssuhde on laitettu jäihin vuosikymmeniä sitten.
Kokeile seurakuntaa, vaikka sitä leipäkirkkoa sitten. Tai liity vaikka marttoihin. Vaihtoehtoja on.
Surullista myös, että joku on huolehtinut sinusta koko ikäsi ja nyt kun joudut selviämään yksin sinulla ei olekaan keinoja. Talousasiat ovat vaikeita, vaikka olisi harjoitellut rahankäyttötaitoja pitkäänkin. Siinä on aina haastetta ja kehittymistä.
Voi kuule kun aina se ei ole se seurusteleva, joka hylkää kaverinsa. Joskus ne on ne ystävät, jotka hylkäävät kun porukasta yksi alkaa seurustella, enää ei kutsuta mukaan mihinkään ja vaikka yrittäisi mukana olla, ei huolita.
Juutuit sitten siihen kohtaan, että voit hyvin uhriutua ja jäädä makaamaan. Ei siinä mitään, se on aikuiselle ihmiselle ihan sallittua, varsinkin jos ei ole sen kummemmin velvollisuuksia, joista pitäisi huolehtia.
Mutta piditkö huolta että parisuhteen lisäksi sinulla olisi ollut myös ystävyyssuhteita? On turha odottaa, että kukaan tulee kuin enkelten lahjana, jollei niitä ystävyyssuhteita ole ollut. Tai sukulaissuhteita.
Olen itse muuttanut pois lapsuudenkulmilta - tarkoitus oli silloin että muutaman vuoden päästä olisin palannut. Tiedän, ettei uusien ystävien - aluksi tuttavien, sen jälkeen kaverien, vasta vuosien jälkeen voi huomata että ollaan ystäviä - ole helppoa. Silti nyt huomaan, että myös aikuisiällä pystyy löytämään uusia ihmissuhteita.
Eivät ne ystävät (valitettavasti) vastaa perheenjäseniä, vaikka tärkeitä ja rakkaita ovatkin ja pitävät edes vähän pinnalla.
Ja minä ainakin pystyn nukkumaan kuin talviuninen karhu ilman mitään melatoniiniakin. Sen sijaan olen tarvinnut hevoskuuria vitamiineja ja ubikinonia pysyäkseni edes joskus hereillä.
t. jonkinlainen kohtalontoveri
Oletko miettinyt ammattiapua?
Terapia voisi auttaa sinua ja voisit jutella kaikesta.
Suosittelen Helluntaiseurakuntaa, josta itse löysin rauhan.
Paljon voimia❤