Vastuu töissä aiheuttaa pelkotiloja ja ahdistusta, oli työ mikä tahansa . Muita?

Mulla samaa, ammattia en halua sanoa. Oon myös koulukiusattu, ikää 40

Tuo voi olla pakko-oireinen häiriö. Ei ole normaalia joka tapauksessa. 

Kuulostaa ehkä neuroottisuudelta ja jonkinlaisilta pakkoajatuksilta. Jälkimmäiset ainakin liitännäisinä ahdistukseen. Ehkä auttaisi jos kävisit jollakin ulkopuolisella juttelemassa?

Mulla on samaa.

Piti vielä lisätä, että olisi aivan kauhistus olla töissä esim.pankissa tai jossain verotoimistossa. Pelkäisin niin paljon tekeväni jonkun ”kohtalokkaan” virheen. En varmaan nukkuisi lainkaan kun miettisin pakko-oiremaisesti, että oliko pilkut paikallaan jne jne. Onko tämä joku pakko-oireinen häiriö? Esim.toi kissajuttu niin sain jonkinlaisen paniikin vuoron jälkeen ja sitten seuraavana päivänä ajatus asiasta tuntui naurettavalle. Samoin sain paniikkituntemuksia kun tajusin tiedoston jääneen ja mies oli vaan, että poista se ja sillä siisti. Ei ymmärtänyt paniikkiani ja parin tunnin päästä tästä taas häpesin panikointiani täysin turhasta asiasta.

Yleensä nämä liittyvät vastuuseen tai sitten pelkään tekeväni jonkun virheen huolimattomuuttani tai ihan muuten vain. Tämä vie tosi paljon energiaa ja kaikki työt tuntuvat kuormittavalta.

Ap

Yleensä nämä tulevat siis jälkeen päin ja joskus tosiaan jopa sen jälkeen kun olen lopettanut työskentelyn. Liittyy kai jotenkin ahdistukseen, jos on ahdistava olo muuten niin sitten saatan saada tällaisen neuroosin jostain.

Ap

No joo, kuulostaa jossain määrin tutulta, mutta kokemus ja rutiinit sitten kyllä helpottaa näitä olotiloja. Tai kun näkee kuinka huolettomasti joku toinen suhtautuu samaan asiaan. Itse olen neuroottinen esim ovien lukitsemisten kanssa. Helposti yöunet menee, jos alkaa miettiä tuliko lukittua, mutta antaa kummasti perspektiiviä kun lopulta todennäköisesti joku toinen jättää sen auki. On ehkä kurjaa jos se tapahtuu itselle kuukauden työsuhteessa, mutta monen vuoden jälkeen se ei ole enää niin iso juttu. Ja sitten täytyy vain miettiä että mitä tässä nyt pahimmillaan voisi tapahtua ja mitä voin nyt asialle tehdä. Asiaa lieventää myös se että tietää sen olleen vahinko. Mutta myönnettäkööt että pyrin tekemään kaiken täydellisesti niin pääsen näiden ajatusten kanssa helpommalla.

Mulla on justiin samaa ja en kykene työntekoon ollenkaan. Vellon virheissäni ihan paniikkikohtauksiin saakka. Sairastankin paniikkihäiriötä ja ahdistuneisuushäiriötä sekä myös jonkinlaisia pakko/vainoharhaisia ajatuksia on. Haaveilen yrittäjyydestä jossa olisin vastuussa vain itselleni.

Mulla on jossain määrin samaa, mutta pärjään rutiininomaisessa työssä, jossa olen varma että kaikki menee oikein kun noudatan rutiinia. Alaa en sano tarkemmin, mutta sen voin kertoa että olen ylikoulutettu asemaani nähden. Suurempaa vastuuta en kestänyt, vaan piti palata rutiininomaiseen työhön. Itse luulen tämän juontavan ankarasta kasvatuksesta, ja siitä että pienestäkin virheestä huudettiin ja suututtiin ihan silmittömästi lapsuudenkodissani.

Mulla on samaa. Olen kyllä päässyt siitä vähän eroon ja teen nykyään juuri sellaista työtä, jossa käsitellään ihmisten asioita ja virheiden riski on suuri. Olen siis oppinut sietämään virheitä ja tajunnut, että olen silti tarkempi kuin suuri osa muista. Kuitenkaan esim. hoitoalalla en ikinä voisi olla. Parhaiten olen viihtynyt rutiinihommissa, joissa virheiden riski on pieni kun kaiken pystyy pitää hallinnassa.

Mäkin olen kyllä ollut vähän kiusattu. Suurempana syynä tälle kyllä pidän sitä, että kotona on opetettu pelkäämään virheitä. Ensimmäiseen kesätyöhön mennessäkin vanhemmat pelottelivat, että "siellä sitten on tällaisia ja tällaisia valvontasysteemejä joilla nähdään kuka on tehnyt virheen!". Työhän toki oli niin yksinkertaista, että apinakin oppisi sen (oikeasti...). Tai kaupan kassaksi ryhtyessäni mut peloteltiin, että "ihanko nyt aioit sellaiseen työhön mennä, siinähän pitää osata antaa rahasta takaisinkin ja kaikkea, mitä jos annat väärin takaisin, etkö menisi johonkin helpompaan". Ja näin. Omia neuroosejaanhan ne muhun siinä istuttivat.

Ei ihme jos olen aika alisuoriutuva korkeakoulutettu ja en tosiaan pysty tekemään ns. älyäni vastaavia töitä tämän takia. Nykyään tosin jo paremmin.

Tietysti tässä vielä edesauttaa varmaan jonkinlainen synnynnäinen arka ja neuroottinen temperamentti, mutta ei täydellisyyden odottaminen asiaa ole auttanut. Kotoahan se on opittu, sellainen aivan epärealistinen virheettömyyden odotus. Piti elää aika vanhaksi oikeasti, että aivan aidosti sisäistin että virheitä saa tehdä ja niitä tekee kaikki. Tosi tosi pitkään tajusin tuon järjellä, mutta tunne silti syöksyi paniikkiin heti, kun hallinnan tunne ei ollut täydellinen.

Mulla tämä neuroottisuus korostuu tai tulee näitä päähänpinttymiä jos koen oloni jotenkin turvattomaksi. Esimerkiksi kun oli se Turun terrori-isku niin siitä koituva ahdistus saa ajattelemaan kaikkea turhaa.

Olen myös koittanut ajatella mikä olisi pahin skenaario, jota voisi tapahtua. Esimerkiksi jos ihmisten arkaluonteisia tietoja leviäisi ympäriinsä minun toimesta. Tällaisen ajattelukin saa ahdistuneeksi ja alan jo pelätä, että olen aiemmissa töissä tehnyt tällaisen virheen ja se tulee esiin vuosien päästä yms. Inhottaa olla tämmöinen :(

Ap

Olet varmaan tutustunut yleiseen ahdistuneisuushäiriöön?

Mulla on tuota samaa katastrofiajattelua ja olen sen takia tosi helpoissa töissä vaikka sekään ei tunnu auttavan. Esimerkiksi varastohommissa pelkään että lähetän väärää tavaraa ja sitä ei huomata ja se asennetaan jonnekin missä se aiheuttaa vaikka mittavat vahingot

Eikä nuo ajatukset rajoitu pelkästään töihin vaan kaikkiin elämän osa-alueisiin. Helppoa ja mukavaa elämää. Terapiaa kiitos.

Itsellä ahditaa usein se, että on vastuussa turvallisesta työskelystä. Eri töitä saattaa olla kymmenenkin menossa yhtäaikaa, ja olen vastuussa niiden työn turvallisesta suorittamisesta. Vaikka olen ohjeistanut turvalliset työtavat, niin usein ihmiset pilaisivat ja tekevät asiat helpommat kautta. Jos tässä tapahtuu jotain, niin syyllinen ei Suomessa ole se oikaisija, vaan hänen esihenkilönsä. Pelkään että tapahtuu loukkaantuminen, ja joudun siitä oikeuteen, ja sen seurauksena taloudelliseen ahdinkoon. Vaikka työnantajani maksaisi lakimiehenä, joutuisin maksamaan siitä verot, vaikka oikeus toteaisi minut syyttömäksi. Etsin uutta työtä ilman työnjohto / esihenkilövastuuta

Ei kyllä kuulosta tutulta että itselläni olisi tuollaista. Mulla riesana sosiaalisten tilanteiden pelko joka rajoittaa paljon minkälaisia töitä voin ylipäätään tehdä. N36

Tiedän että tää on vanha postaus, muta olisi kiva jos joku haluaisi tulla avaamaan vaikka että miten menee nykyään. Itse kärsin samantyyppisestä oireesta. Pelkään valtavasti tekeväni virheitä, mutta myös saatan murehtia jotain pientä työssä sattunutta epämiellyttävää tapahtumaa aivan liian paljon jälkikäteen. Itse työskentelen ihmisiä ohjaten ja siinä on aina vaarana että ihmiset tekevät jotain ohjeista poiketen ja syntyy vaaratilanteita tai kommunikaatiossa voi tulla joskus haasteita vastaan. Työni on sitä kautta hyvin stressaavaa, mutta en tiedä auttaisiko alan vaihto. Toisena koulutuksena mulla on lähihoitajan tutkinto...

Kaiken lisäksi mulla on ollut järkyttävä pelko että en selviytyisi mistään työstä n. 17 vuotiaasta lähtien. Vaikka olen selviytynyt ja koskaan en ole saanut potkuja niin silti edelleen välillä tällainen ajattelu ottaa vallan jos pitää vaihtaa työpaikkaa. Mia on myös kiusattu lapsena