Lue keskustelun säännöt.
Oletko katkaissut välisi perheeseesi?
18.11.2017 |
Pyörittelen tätä ajatusta yhä päässäni, koska en jaksa enää. Perheeni on äärettömän dysfunktionaalinen ja haluaisin jättää kaiken tuon jo taakseni. Onko kenelläkään kokemusta omaan lapsuudenperheen kanssa välien poikki laittamisesta?
Kommentit (25)
Olen laittanut , isän kuoleman jälkeen tuli erimielisyyksiä. Siitä on nyt 3 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen laittanut, teki vain hyvää. Liian monta vuotta sain sietää sitä päivittäistä, jatkuvaa henkistä väkivaltaa. Siitä taitaa olla nyt 4vuotta, kertaakaan en ole vastannut mihinkään yhteydenottoihin, tekee heillekin hyvää miettiä, että miten kohtelivat minua.
Varmasti kierivät nyt itsesäälissä, kuinka olen kamala lapsi ja sisarus, miten saatoinkaan tehdä näin, mutta minua ei kiinnosta. Rakennan elämääni uudelleen enkä anna heidän enää siihen vaikuttaa. Kova on yritys joka kautta, mutta uskon että loppuvat aikanaan, kun en vain vastaa. Jos ei lopu, viimeistään silloin kun kuolevat.
Ainiin, jos on takertuvaa sorttia se perheesi, muuta kauas heistä ja laita tietojen luovutuskielto, etteivät ilmesty oven taakse. Äläkä missään nimessä mene mihinkään yksin heidän kanssaan. Minä tein sen virheen, että vielä kerran yritin olla väleissä ja menin yksin puhumaan heidän kanssaan, mutta sieltä en sitten lähtenytkään yhtä helposti ja meni kauan aikaa, ennen kuin pääsin pois sieltä. Ilman miestäni en varmaan olisi päässyt lainkaan.
En ole ollut tekemisissä lapsuudenperheeni kanssa yli 10 vuoteen muutamaa tekstiviestiä lukuun ottamatta. En vaan jaksanut enää, kun elämäntavat ja -arvot olivat niin erilaiset. Elämäni paras päätös, nyt olen rakennellut itselleni sellaisen identiteetin ja elämän kuin koen oikeasti olevani. Ei tarvitse elää enää toisten vaatimusten mukaisesti.
Olen katkaissut, jotta eivät vahingoittaisi elämääni. Yhteydenottoja, joista huokuu sama ikuinen henkinen väkivalta, tulee silti.
Millaisia seuraamuksia välien kaltaisilla oli? Olen vasta nuori, ja sinkku, ja mietin kaikenlaisia asioita, kuten millaista on viettää joulu yksin. Tuntuu, kuin perhe olisi kivi, joka vetää minua mukanaan syövereihin takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, siis välien *katkaisulla.
Oletteko koskaan katunut asiaa? Miksi teitte näin radikaalin päätöksen ja kuinka vanhoja silloin olitte?
Ap/6
Vierailija kirjoitti:
Olen laittanut, teki vain hyvää. Liian monta vuotta sain sietää sitä päivittäistä, jatkuvaa henkistä väkivaltaa. Siitä taitaa olla nyt 4vuotta, kertaakaan en ole vastannut mihinkään yhteydenottoihin, tekee heillekin hyvää miettiä, että miten kohtelivat minua.
Varmasti kierivät nyt itsesäälissä, kuinka olen kamala lapsi ja sisarus, miten saatoinkaan tehdä näin, mutta minua ei kiinnosta. Rakennan elämääni uudelleen enkä anna heidän enää siihen vaikuttaa. Kova on yritys joka kautta, mutta uskon että loppuvat aikanaan, kun en vain vastaa. Jos ei lopu, viimeistään silloin kun kuolevat.
Ainiin, jos on takertuvaa sorttia se perheesi, muuta kauas heistä ja laita tietojen luovutuskielto, etteivät ilmesty oven taakse. Äläkä missään nimessä mene mihinkään yksin heidän kanssaan. Minä tein sen virheen, että vielä kerran yritin olla väleissä ja menin yksin puhumaan heidän kanssaan, mutta sieltä en sitten lähtenytkään yhtä helposti ja meni kauan aikaa, ennen kuin pääsin pois sieltä. Ilman miestäni en varmaan olisi päässyt lainkaan.
Jos oma perheesikään ei sinusta pidä, mahdat olla paha ja jotenkin skitso ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen laittanut, teki vain hyvää. Liian monta vuotta sain sietää sitä päivittäistä, jatkuvaa henkistä väkivaltaa. Siitä taitaa olla nyt 4vuotta, kertaakaan en ole vastannut mihinkään yhteydenottoihin, tekee heillekin hyvää miettiä, että miten kohtelivat minua.
Varmasti kierivät nyt itsesäälissä, kuinka olen kamala lapsi ja sisarus, miten saatoinkaan tehdä näin, mutta minua ei kiinnosta. Rakennan elämääni uudelleen enkä anna heidän enää siihen vaikuttaa. Kova on yritys joka kautta, mutta uskon että loppuvat aikanaan, kun en vain vastaa. Jos ei lopu, viimeistään silloin kun kuolevat.
Ainiin, jos on takertuvaa sorttia se perheesi, muuta kauas heistä ja laita tietojen luovutuskielto, etteivät ilmesty oven taakse. Äläkä missään nimessä mene mihinkään yksin heidän kanssaan. Minä tein sen virheen, että vielä kerran yritin olla väleissä ja menin yksin puhumaan heidän kanssaan, mutta sieltä en sitten lähtenytkään yhtä helposti ja meni kauan aikaa, ennen kuin pääsin pois sieltä. Ilman miestäni en varmaan olisi päässyt lainkaan.
Jos oma perheesikään ei sinusta pidä, mahdat olla paha ja jotenkin skitso ihminen.
Trolollol vaiko persoonallisuushäiriö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen laittanut, teki vain hyvää. Liian monta vuotta sain sietää sitä päivittäistä, jatkuvaa henkistä väkivaltaa. Siitä taitaa olla nyt 4vuotta, kertaakaan en ole vastannut mihinkään yhteydenottoihin, tekee heillekin hyvää miettiä, että miten kohtelivat minua.
Varmasti kierivät nyt itsesäälissä, kuinka olen kamala lapsi ja sisarus, miten saatoinkaan tehdä näin, mutta minua ei kiinnosta. Rakennan elämääni uudelleen enkä anna heidän enää siihen vaikuttaa. Kova on yritys joka kautta, mutta uskon että loppuvat aikanaan, kun en vain vastaa. Jos ei lopu, viimeistään silloin kun kuolevat.
Ainiin, jos on takertuvaa sorttia se perheesi, muuta kauas heistä ja laita tietojen luovutuskielto, etteivät ilmesty oven taakse. Äläkä missään nimessä mene mihinkään yksin heidän kanssaan. Minä tein sen virheen, että vielä kerran yritin olla väleissä ja menin yksin puhumaan heidän kanssaan, mutta sieltä en sitten lähtenytkään yhtä helposti ja meni kauan aikaa, ennen kuin pääsin pois sieltä. Ilman miestäni en varmaan olisi päässyt lainkaan.
Jos oma perheesikään ei sinusta pidä, mahdat olla paha ja jotenkin skitso ihminen.
Trolollol vaiko persoonallisuushäiriö?
Tai sitten, jos joku hänestä pitääkin, niin se joku tykkää surkimuksista. Koska sellainen sä olet, jos et perheesikään kanssa ole väleissä. Päsosiaalien luuseri, yksipuolinen, muita huomioonottamaton ja surkea. Jos joku sellaisesta pitää tietty, niin ei mahda olla hääppöinen ihminen itsekään, kun ei saa parempaa.
Voi sinun kanssasi, ihmispolo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen laittanut, teki vain hyvää. Liian monta vuotta sain sietää sitä päivittäistä, jatkuvaa henkistä väkivaltaa. Siitä taitaa olla nyt 4vuotta, kertaakaan en ole vastannut mihinkään yhteydenottoihin, tekee heillekin hyvää miettiä, että miten kohtelivat minua.
Varmasti kierivät nyt itsesäälissä, kuinka olen kamala lapsi ja sisarus, miten saatoinkaan tehdä näin, mutta minua ei kiinnosta. Rakennan elämääni uudelleen enkä anna heidän enää siihen vaikuttaa. Kova on yritys joka kautta, mutta uskon että loppuvat aikanaan, kun en vain vastaa. Jos ei lopu, viimeistään silloin kun kuolevat.
Ainiin, jos on takertuvaa sorttia se perheesi, muuta kauas heistä ja laita tietojen luovutuskielto, etteivät ilmesty oven taakse. Äläkä missään nimessä mene mihinkään yksin heidän kanssaan. Minä tein sen virheen, että vielä kerran yritin olla väleissä ja menin yksin puhumaan heidän kanssaan, mutta sieltä en sitten lähtenytkään yhtä helposti ja meni kauan aikaa, ennen kuin pääsin pois sieltä. Ilman miestäni en varmaan olisi päässyt lainkaan.
Jos oma perheesikään ei sinusta pidä, mahdat olla paha ja jotenkin skitso ihminen.
Trolollol vaiko persoonallisuushäiriö?
Jos hänestä joku pitääkin, niin se ihminen pitää sitten pahuudesta ja pahoista ihmisistä. Perheensä ei-pitämissä on jotain pahaa ja vikaa ja vihaa.
Oijoi, ihan kuin oman äitini suusta, ihan tulee muistot mieleen! Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ihminen, joka ei kyennyt näkemään vikaa itsestään ja johon me kaikki lapset katkaisimme välit
15: Terkut "äidille!" Meistä ei kukaan tule enää takaisin - ehkä kuolinvuoteellasi tajuat, millaisen helvetin teit lapsuudestamme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko kellään mitään asiallisia kokemuksia? Harmittaa, että joku mt-ongelmainen tai vaihtoehtoisesti jonne tuli pilaamaan nyt ketjua..
Ap
Uskon, että äitisi elämänlaatu on kohentunut pikku hiljaa, kun on tottunut ap:n kaltaisen narsistin poissaoloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että äitisi elämänlaatu on kohentunut pikku hiljaa, kun on tottunut ap:n kaltaisen narsistin poissaoloon.
1/5
Kannatti aivan todella, elämäni paras päätös. En ole pitänyt vanhempiini viiteen vuoteen lainkaan yhteyttä.
Mieheni katkaisi kymmenkunta vuotta sitten. Se oli hyvä päätös. Perheessä oli jotain narsismin ja epävakaan persoonallisuushäiriön kaltaista juttua ja tuurijuoppoutta. Näitä piirteitä näkyi mun miehessäkin, ei paljoa mutta kuitenkin. Kun perhesiteet katkes, loppui miehenkin oireet, tai ainakin väheni kymmenesosaan.
Vierailija kirjoitti:
Millaisia seuraamuksia välien kaltaisilla oli? Olen vasta nuori, ja sinkku, ja mietin kaikenlaisia asioita, kuten millaista on viettää joulu yksin. Tuntuu, kuin perhe olisi kivi, joka vetää minua mukanaan syövereihin takaisin.
Kaikesta tälläsestä selviää, parempi vaikka yksin kun kurjassa perheessä. Perheen ei kuulu olla mikään kaikki voimat imevä iilimato joka vie sut pohjalle. c:
Mua auttoi terapia, mutta tottakai yksinolossa oli opettelemista. Joulut ja muut on onneks myös aika kaupallisia juhlia joiden perhemerkitystä korostetaan mediassa ja kaupoissa lähinnä siks että ihmiset ostais mahdollisimman paljon tavaraa huolehtiessaan et juhla on varmasti "oikeaoppinen". Sekin auttaa.
Ja tietysti se ettei joulua oo pakko viettää yksin lopun elämää, itse vietän sen mieheni perheen kanssa tänä vuonna. Tulevaisuudessa toivottavasti yhdessä omien lasten kanssa! Siihen asti, nautin näistä "mun" jouluista ja parisuhdejouluista. Tärkeintä on arvostaa itseään kuitenkaan muita polkematta ja pitää itsestään huolta. Tsemppiä! :)
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, siis välien *katkaisulla.
Oletteko koskaan katunut asiaa? Miksi teitte näin radikaalin päätöksen ja kuinka vanhoja silloin olitte?
Ap/6
Olen katkaissut välini äitini kanssa jo kauan sitten, nuorena. Itse asiassa meillä mitään välejä koskaan ollutkaan. Isä oli se joka vielä piti yhteyttä, nyt jo kuolleena kauan hänkin.
Sisarusteni kanssa olen aina, ihan lapsesta ollut etäinen ja vieras. Ilmeisesti äitini suhtautuminen minuun heijastui myös sisaruksiin, hekin käänsivät selkänsä jo varhain. Vain yksi sisko, 4 vuotta vanhempi on jonkin verran yhteyksissä. Meitä on seitsemän kaikkiaan. (Sisaruksia).
Olen kasvanut pienestä pitäen hyvin itsenäiseksi ja omatoimiseksi. Oli pakko jos aikoi eloon jäädä. En ole koskaan rakastanut äitiäni, en edes pitänyt hänestä. Pelkäsin kyllä. Isää rakastin ja kaipaan vieläkin. En mennyt äitini hautajaisiin, hänen kuolemansa ei liikuttanut minua tipan tippaa mihinkään suuntaan. Kuin täysin vieras. En ole katunut välien katkaisua. Se pelasti mielenterveyteni vaikka jouduinkin sitä vuosia kokoilemaan, sen ihmisen jäljiltä.
Lapseni eivät tunne tätejään eikä enojaan. Eivät ole kaivanneet isovanhempia minun puoleltani, isäni oli jo kuollut kun lapset syntyivät.
Joskus on vain pakko tehdä radikaaleja ratkaisuja. Suku voi oikeasti olla pahin.
Olen surullinen, että välien katkaisu perheeseeni, katkaisi välini myös veljeni lapsiin, jotka ovat aina olleet minulle rakkaita. Ehkä joskus, kun nämä ovat täysikäisiä, voin ottaa uudelleen yhteyttä, tosin silloin ovat varmaan kymmenen vuotta kuulleet minusta vaikka mitä.. Pahinta oli seurata, miten veli toisti samoja kaavoja, kuin meidän perheessämme ja lapset alkoivat oireilla samoin kuin me. Varovainen keskustelu ei auttanut mitään, välit menivät siinä. Olen niin pahoillani niiden pienten lasten puolesta :/
En.
Oletko perheesi kanssa 24/7 tekemisissä? Mikä on ongelmana?