Miten ne erimielisyydet kasvatuksesta vanhempien välillä oikein tulisi ratkaista?

Miten teillä ratkaistaan erimielisyydet kasvatusasioissa? Psykologit kuorossa ohjeistavat, että kasvatuksesta ei saa riidellä lapsen kuullen. Meillä ainakin asiat tulevat ajankohtaisiksi ja ratkaistaviksi kasvatustilanteissa. Tilanteissa, jotka vaativat välitöntä reagointia ja puuttumista lapsen toimintaan. Myös erimielisyydet tulee esille siinä hetkessä, kun vanhemmat näkevät tilanteessa erilaiset ratkaisut parhaaksi ja meillä ainakin on usein jopa niin, että toisen ratkaisumalli nähdään sellaisena, jota itse ei voi missään nimessä hyväksyä. Sitten kun jollakin tavalla lapsen toimintaan täytyy reagoida siinä tilanteessa, mutta ei voi hyväksyä toisen tapaa, keskustelu siirtyykin vanhempien väliseksi pohdinnaksi siitä, miten tilanteeseen pitäisi reagoida. Usein kumpikaan ei anna periksi ja silloin tilanne näyttäytyy vanhempien välisenä riitana lapselle. Lapsi reagoi riitaan ja vetäytyy ja selvästi kärsii ja sekö taas aiheuttaa syyllisyyttä ainakin minussa. Kun tarkoitus oli kasvattaa lasta ja se kääntyykin niin, että lapsella on tilanteesta loppujen lopuksi vanhempien riitelyn sijaan paha mieli, ei lopputulos ole kenenkään kannalta hyvä. En tiedä, miksi meillä onkin niin paljon erimielisyyksiä miehen kanssa kasvatusasioissa. Hänellä on kasvatuksessa usein hyvin suoraviivainen ja käytännönläheinen linja, jossa lapsen näkökulma tai asia mielestäni jopa sivuutetaan. Toimitaan periaatteiden pohjalta. Itse näen tärkeäksi lapsen kuuntelemisen ja tunnetilojen ja tarpeiden huomioon ottamisen silloin kun on kysymys lasta koskevista asioista. Jos esinerkiksi lapsi tuo esille, että hänet haetaan hoidosta liian myöhään, itse näen tärkeäksi lapsen kokemuksen kuuntelemisen ja keskustelun siitä, mistä hakuaika johtuu ja myös sen pohtimisen, miten päästäisiin aikaisemmin hakemaan. Mies saattaa siinä tilanteessa jopa keskeyttää keskustelun ihan muilla asioilla ja sen jälkeen alkaa nakkelemalla niskojaan sen takia, että asiasta keskustellaan, vaikka hän haluaisi jo lähteä. Minä en kyllä pysty antamaan tällaisissa tilanteissa periksi, vaan pyydän miestä osallistumaan keskusteluun ja tuon esille, että mielestäni meidän on syytä keskustella asiasta. Miehen asenne ärsyttää minua ja häntä ärsyttää minun hänen mielestä turha huomauttelu asiasta sekä tyhjänpäiväinen jaarittelu lapsen kanssa tilanteessa, jossa pitäisi lähteä. Syntyy siis riita. Tämä oli vain yksi esimerkki. Tilanteita on meillä lukemattomia samankaltaisia, jotka liittyvät eri asioihin.