Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla samaa ongelmaa miehen kanssa?
15.11.2017 |
Eli sellaista kyselen, että onko muilla sellaista ongelmaa miestenne kanssa, että hän syöttää lapselle kaikkea epäterveellistä? Olen yrittänyt keskustella asiasta hänen kanssaan monta kertaa, mutta ei vain mene perille. Hän ostaa pullaa, karkkia, sipsejä ja muuta sellaista lähes joka päivä sekä on totuttanut lapsen juomaan mehua veden tai maidon sijaan. Etenkin alkuun, kun lopetin imettämisen, yritin pitää lapsen ruokavalion terveellisenä, mutta mies antoi jo alle kaksivuotiaana hänelle suklaata ja muuta sellaista maistettavaksi. Yritin miehelleni selittää, ettei lapsi tarvitse sellaista. Eihän hän olisi osannut kaivata sellaista, mitä ei ollut syönytkään. Mutta mies tykkäsi lapsen ilmeestä kun hän maistoi jotain makeaa, joten antoi vaikka salaa.
Jos ei mitään muuta makeaa löydy kaapista niin viikonloppuisin aamupalaksi mies antaa leivän pähkinäsuklaalevitteellä.
Olen yrittänyt sanoa, ettei lapsen tulisi syödä niin paljon sokeria eikä myöskään sipsejä tai muita naksuja. Miehen mielestä ei ole paha, jos antaa pullan eikä karkkia ollenkaan. Eli hän ei laske pullaa makeaksi. Eikä luulemma haittaa, kunhan lapsi pesee hampaat hyvin. Lapsella ei onneksi ollut reikiä viimeksi hammastarkastuksessa käydessään. Mutta kyllä tuo ylenmääräinen makean syönti voi muuten vaikuttaa terveyteen. Mies myös ihmettelee, miksi lapsi syö ruokaa niin huonosti. Niin miksiköhän??
Lääkärillä terveystarkastuksessa lapsen ollessa kolmen, lääkäri selitti sen ikäisen ruokavaliosta. Eipä mennyt miehelle sekään puhe päähän. Hänen mielestään minun pitää ottaa kokonaan lapsen syömiset hoitaakseni, jos hän tekee niin väärin. Eli hän heittäytyy marttyyriksi, kun yritän jutella asiasta. Se on aivan sama yritänkö kauniisti vai rumasti.
En oikein tiedä enää mitä tehdä. En haluaisi, että lapsesta tulee ylipainoinen kaiken tuon ylenmääräisen sokerin syönnin vuoksi. Aiemmin harkitsin eroakin mutta tuntuu jotenkin heikolta syyltä lähteäkään. Ja tiedän että hän jatkaisi tuolla linjalla kuitenkin kun lapsi olisi hänen luonaan. Luulen asian osin johtuvan siitä, että mies on etäisä myös ja jotenkin tottunut hyvittelemään eroa siten, että lapset saavat herkutella hänen luonaan. Hän ei vain ymmärrä, ettei hänen tarvitse meidän lapselle hyvitellä mitään kun me asumme yhdessä ja olemme naimisissa. Mutta tuntuu kuin hän olisi jotenkin jämähtänyt siihen viikonloppuisän rooliin eikä osaa päästää siitä irti viikollakaan. Eli hän syöttää lapselle " herkkuja" oman syyllisyydentuntonsa laskemiseksi. Ikävää että se pitää tehdä lapsemme terveyden kustannuksella. Moni varmasti ajattelee, että minun pitäisi olla tiukempi, mutta olen kokeillut jo yhtä sun toista. Jos valitan asiasta hän suuttuu ja repii vaikka pullan lapsen kädestä, sanoo että äiti sanoo ettet saa syödä ja heittää pullan roskiin ja lapsi alkaa tietenkin itkemään. Tai sitten hän antaa salaa ja näen karkkipaperit pöydällä ja lapsen suun ympärillä on lakritsi- tai suklaarengas.
Eli onko muilla samantyylistä ongelmaa ja mitä olette tehneet?
Kommentit (8)
Ei ole! Kyllä nyt tiukkaan sävyyn kieltäisin. Ja ei minusta nyt kovinkaan kehno syy eroon. Eroaisit todennäköisesti jos pahoinpitelisi lasta? Haittaa tekee tuolla lapsen terveydelle ja pahemman kerran. Vai miltä kuulostaa rasvamaksa tai kakkostyypin diabetes ennen kouluikää? Mies aiheuttaa vahinkoa tuolla toiminnalla lapselle. Joko asia korjaantuu heti tai mies voi olla tällekin Viikonloppuisä. Sinun pitää huolehtia ennen kaikkea lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä tuo miehen passiivisaggressiivinen käytös ihmetyttää. Ottaa siis lapseltaan pullan pois (=itse aiheuttaa lapselle pahan mielen) ja syyttää oman käytöksensä aiheuttamasta pahasta mielestä sinua? Ja vielä ikään kuin mustamaalaa sinua lapselle samanaikaisesti opettamalla lastakin suuntaamaan pettymyksen tunteensa sinuun?
Olet oikeassa, lapsi ei kaipaa sitä herkkua mikä jää saamatta, mutta taatusti kaipaa sitä silloin kun se otetaan häneltä pois. Kaksi aivan eri asiaa. Jos mies on itse niin lapsellinen, ettei tätä eroa tajua, niin siinä tapauksessa todellakin sinuna miettisin eroa.
Jos olisin sinä, lähestyisin asiaa seuraavien tiukkojen kysymysten muodossa ja odottaisin miehen selostavan vähän ajatusprosessiaan:
- Mitä hyötyä sinä [miehen nimi] näet siinä, että lapsi syö säännöllisesti sokerisia leivoksia ja karkkia? Vs. Mikä on se vahinko mitä lapselle voi aiheutua sinun mielestäsi, jos sokerisia tuotteita ei anneta?
-Jos otat lapselta pullan pois kesken syönnin ja syytät itkusta sitten minua, niin millä tavalla sinä tässä tilanteessa pyrit ajattelemaan ja toimimaan lapsen parhaan mukaan?
- Näetkö sinä [miehen nimi] eroa siinä, että lapselle ei anna herkkuja, ja siinä, että herkun ottaa pois kesken syömisen? Jos näet, niin mikä ero siinä on?
- Mitä sinä pidät perimmäisenä syynä siinä, että tämä sokerinsyönti on muuttunut tällaiseksi konfliktiksi välillämme? Onko tässä taustalla jokin ihan muu valtataistelu tai ongelma?
Uskomatonta, että aikuiselle miehelle ja lapsen isälle pitää vääntää asiat näin rautalankaisiksi kysymyksiksi, mutta jotkut yksinkertaisesti ovat tuollaisia. Eivät käsittele omia epäloogisuuksiaan ja ongelmiaan, vaan siirtävät ne eteenpäin kaikenlaisten isojen ja pienten typeryyksien muodossa. Ja useinhan lapset juuri joutuvat näiden ongelmien keskipisteeseen, tavalla tai toisella.
Mieheni on älykäs ihminen, ja ymmärtää oikein hyvin terveystietoutta. Miksi olet ottanut tyhmän ja tietämättömän miehen?
On samanlaista. Mieheni ei ole harjoitellut ruoanlaittoa eikä lukenut alan perusteoksia, joten hän syöttäisi lapsille samaa, mitä itsekin lapsena söi. Anoppini oli uranainen, joka ei laittanut kunnon ruokaa lapsilleen.
Meillä on perheen sisällä kaksi ruokakulttuuria. On ollut vaikeaa näyttää esimerkkiä lapsille omilla ruokailutottumuksillani, varsinkin, kun mies itse ei yleensä suostu syömään samaa ruokaa kuin muu perhe. Hän ostaa itselleen makkaraa, leipää ja pikaruokaa. Kuitenkin lapset ovat alkaneet kallistua ruokani kannalle. Ruoanlaitto vaatii vaivannäköä, jopa välipalojen laitto. Lapset ovat alkaneet ottaa vastuuta terveellisemmistä välipaloistaan. Lapsemme syövät myös miehen ostamia karkkeja yms liian paljon, mutta tämä ei ole toistaiseksi näkynyt esim painonnousuna. Onneksi lapset itsekin ovat havainneet, että miettimällä syömisiä, voi vaikuttaa omaan vointiinsa. Kun he olivat aivan pieniä, ei karkit yms olleet vielä niin ongelmana. Opetin heitä syömään vain pieniä annoksia jälkiruoaksi.
Vierailija kirjoitti:
On samanlaista. Mieheni ei ole harjoitellut ruoanlaittoa eikä lukenut alan perusteoksia, joten hän syöttäisi lapsille samaa, mitä itsekin lapsena söi. Anoppini oli uranainen, joka ei laittanut kunnon ruokaa lapsilleen.
Meillä on perheen sisällä kaksi ruokakulttuuria. On ollut vaikeaa näyttää esimerkkiä lapsille omilla ruokailutottumuksillani, varsinkin, kun mies itse ei yleensä suostu syömään samaa ruokaa kuin muu perhe. Hän ostaa itselleen makkaraa, leipää ja pikaruokaa. Kuitenkin lapset ovat alkaneet kallistua ruokani kannalle. Ruoanlaitto vaatii vaivannäköä, jopa välipalojen laitto. Lapset ovat alkaneet ottaa vastuuta terveellisemmistä välipaloistaan. Lapsemme syövät myös miehen ostamia karkkeja yms liian paljon, mutta tämä ei ole toistaiseksi näkynyt esim painonnousuna. Onneksi lapset itsekin ovat havainneet, että miettimällä syömisiä, voi vaikuttaa omaan vointiinsa. Kun he olivat aivan pieniä, ei karkit yms olleet vielä niin ongelmana. Opetin heitä syömään vain pieniä annoksia jälkiruoaksi.
Se tässä on kummallista, että anoppi laittoi kunnon ruokaa, eikä antanut miehen syödä makeaa/ karkkia kuin karkkipäivänä ja silloinkin se oli suhteellisen vähän.
Hän nykyään syö itsekin koko ajan kaikenlaista epäterveellistä. Hän on vielä töissä kaupassa. Se ei yhtään helpota asiaa, että hän saa joskus mukaansa niitä isoja rasioita täynnä karkkia. Ei mene varmaan ainuttakaan päivää, ettei hän söisi joko karkkia tai pullaa. Luulen, että hän oppi syömään noin yksin asuessaan ollessaan se pelkkä viikonloppuisä. Hän ei viitsinyt laittaa ruokaa itselleen.
Se kanssa harmittaa, että hän osaa laittaa hyvää terveellistäkin kotiruokaa. Mutta kun sen päälle pitää vetää pullaa ja karkkia. Ja niistä itselleen ostamista sitten antaa lapsellekin.
Hän on jonkun verran passiivis-agressiivinen muissakin asioissa. Hän esim. valittaa minulle, etten muka vietä tarpeeksi aikaa lapsen kanssa leikkien, mutta itse istuu aina tietokoneen ääressä. Itse leikin lapsen kanssa joka päivä kotitöiden lomassa.
Olen kysynytkin mieheltä, että haluaako hän lapsesta tulevan ylipainoisen tai saavan diabeteksen jo pienenä. Niihin kysymyksiin hän ei joko vastaa tai jotenkin kääntää asian minun syykseni.
Mutta tuo olikin hyvä vinkki, että alan vain tehdä itse terveellisiä välipaloja ja ruokaa. Jos annan lapsen auttaa, ehkä hän innostuu paremmin niitä syömään. Ehkä voisin myös käyttää mielikuvitusta, jotta terveellinen ruoka näyttää hauskalta.
Kun ei toista ihmistä voi muuttaa niin täytyy muuttaa omaa suhtautumista. Mutta joo lapsen terveydellä leikkiminen saa kyllä luvan loppua. Viime pääsiäisenä sanoin miehelle, että nyt ei sitten osteta hirveää määrää karkkia, muutama pääsiäismuna riittää. Mitä vielä, tää tulee silmät loistaen mukanaan 4 kg karkkia. Voitte vain arvata millaisen raivokohtauksen sain. Kun oli niin halpaa. Voi v...u! Pelottaa joulu jo valmiiksi. Ja ihan varmasti ostaa lapselle jonkun sellaisen suklaakalenterin, jossa on isoja suklaita.
Saas nähdä mitä hänellä on tänään mukanaan kun tulee iltavuorosta kotiin.
Kiitos vastauksista kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa sille että mies on mahdoton ja hänen edellinen parisuhteensa on kaatunut myös samanlaiseen käytökseen koska ero on tullut silloin kun lapset on jo tehty.
Ei tuo ole mikään pieni syy erota. Mies käyttää häpeilemättä henkistä väkivaltaa ja narsistin tavoin ei näe itsessään mitään vikaa eikä edes aio muuttaa käytöstään. Lapsenne oppii myös pian käyttämään henkistä väkivaltaa kun saa mallin siihen kotoaan.
Aina kun mies alkaa syyllistämään sinua, pyydä lopettamaan välittömästi ja kerro että se on henkistä väkivaltaa, jota et aio kotonasi katsella. Vaikka tuskin tuo mitään auttaa koska mies ei vaikuta ymmärtävän edes lapsen ravinnon tärkeyttä.
Paljon tsemppiä! Kokeilkaa parisuhdeterapiaa, jos se ei auta kannattaa erota ennen kuin lapsi oppii miehen käytösmallit.
Mieshän on vaan perinnetietoinen: kansantauditkin on sitä!