Vastaanottoperheenä toimiminen?

Onko täällä ketään jolla kokemusta vastaanottoperheenä olemisesta tai sijaislapsen olemisesta perheessä?
Olen hoitoalalla töissä, nyt hoitovapaalla vauvan ja taaperoikäisen kanssa. Ollaan mietitty miehen kanssa, olisiko tälläinen vastaanottoperheenä oleminen meitä varten, (ennen kutsuttiin kriisiperheeksi tälläistä toimintaa).
Haluan palata töihin jossain vaiheessa mutta nyt kun lapset ovat pieniä, olisin mielelläni kotona heidän kanssaan kun tulevaisuudessa palaavat koulusta kotiin. Aloittaisimme vasta kun uusi talomme valmistuu ja kun nuorin lapsemme on ainakin 3v. Omakotitalossamme on 200 neliötä ja ylimääräinen huone. Haluaisin auttaa vaikeissa oloissa olevia lapsia.

Työ on varmasti todella raskasta henkisesti mutta koen jotenkin kutsumusta asiaan liittyen. Lyhytaikainen sijoitus eli kriisiperheenä toimiminen voisi enemmän olla meidän juttumme. Voisi siinä sijoitusten välissä vähän levähtää oman perheen kesken ja ladata akkuja. Ottaisimme leikki-ikäisiä ja vain yhden kerrallaan tai korkeintaan sisarukset.

Miten biologiset lapset ovat suhtautuneet tähän että lapset tulevat kriisissä ja taas lähtevät hetken päästä omaan kotiin tai sijoutusperheeseen? Onko ongelmia ollut näiden lasten biologisten vanhempien ja suvun kanssa? Emme halua tietenkään riskeerata oman perheemme turvallisuutta. Onko perhetapaamisia mahdollista järjestää sosiaalihuollossa tiloissa jotta oma osoite säilyisi salaisena?
Tiedän että Pride kurssi tulee käydä ja muutenkin sieltä saa enemmän infoa mutta haluaisin keskustella täällä ensin jos jollain on kokemusta asiasta. Eikä mitään provoja kiitos.