Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen arki
13.11.2017 |
Olen vakaassa parisuhteessa, ja parisuhteemme saikin alkunsa monen vuoden kaverisuhteen jälkeen. Molemmat ovat edelleen onnensa kukkuloilla ja aivan umpirakastuneita, mutta kuitenkin saamme siitä hirveästi lokaa niskaan. Tuntuu, että onnellisena ei voi pysyä jos on kyseessä pitkä parisuhde.
Muutimme yhteen melko nopeasti seurustelun alettua, sillä kaikki tuntui niin oikealta ja ihanalta, että emme ole turhaan odotelleet ja ns. ''katselleet'' lähteekö homma toimimaan. Kun ilmoitimme yhteenmuutosta, saimme ihan järkyttävän määrän kommentteja, että '' Varokaa vain, kyllä se arki teille iskee ja kovaa iskeekin.'' Ette tule kestämään toisianne.'' Kyllä tuo läheisyys ja ihanuus loppuu alta aikayksikön''. Olemme asuneet yhdessä jo tovin ja edelleen olemme kuin vastarakastuneet. Kun vierailemme kavereiden ja sukulaisten luona, lähes jokaiselta kuuluu sama kysymys: '' Joko olette riideleet?'' Joko se arki on iskenyt eikä ole enää niin ihanaa?'' Vastauksemme saa jokaisen hiljaiseksi kun kerromme, miten kaikki on päivä päivältä paremmin.
Onko tosiaan niin, että nykyisin on jotenkin ihme, että parisuhteessa on oikeasti ja aidosti onnellinen? Onko oikeasti muka mahdotonta, ettei anna arjen ''iskeä'' parisuhteen väliin? Onko oikeasti väärin, että laittaa itsensä totaalisesti likoon niin, että parisuhde pysyy mahdollisimman hyvänä?
Mua sitten ärsyttää kommentit, jossa meidän onnellisuus on jotenkin tosi ''väärin' ja ''mahdotonta''.
Kommentit (11)
Ei ole ihme. Onnellisia parisuhteita lienee paljon, täälläkin yksi sellainen. Toi on vain kateellisten länkytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitit, että teillä on pitkä parisuhde ja olette asuneet yhdessä jo tovin, mutta et kertonut, kuinka monta vuotta. Minkä ikäisiä olette?
Meidän parisuhde alkoi suunnilleen samalla tavalla kuin ap:n. Muutettiin heti yhteen asumaan, ja naimisiin mentiin kolmen kuukauden päästä. Meitä myös varoiteltiin ja peloteltiin ja väheksyttiin ja arvosteltiin. Nyt lähestytään 20 vuoden hääpäivää, eikä se rakkaus ole laimentunut.
Mekin muutettiin yhteen kun oli tunnettu vasta 3 kk.
Nyt ollaan oltu jo 18 vuotta yhdessä.
Edelleen menee hyvin ja se on vaan parasta se ihan tavallinen arki, silloin tietää että kaikki on hyvin.
Kateelliset ja katkerat ihmiset käyttäytyy noin.
Meillä on samoin, muutimme yhteen 3 kk seurustelun jälkeen ja alusta asti kaikki on toiminut täydellisesti, yhteinen arki on pelkkää unelmaa. Ollaan nyt asuttu yhdessä vajaat 3 vuotta ja se vaan TOIMII. Meillä ei ole riitoja, elämme sulassa onnellisessa sovussa, jaamme kaiken kodinhoidon tasan ihan automaattisesti, teemme jatkuvasti pieniä kivoja asioita ja rakkauden osoituksia toistemme hyväksi, rakastelemme joka päivä, ja yleisestikin vaan nautitaan yhdessäolosta sataprosenttisesti. Aina välillä pitää ihan pysähtyä miettimään, että miten asiat voikaan olla niin täydellisesti? En ennen uskonut sielunkumppaneihin, mutta ei tälle muutakaan selitystä oikein keksi.
Ap, ole vaan onnellinen ja tyytyväinen että olet löytänyt vierellesi ihmisen jonka kanssa sinulla synkkaa niin mahtavasti! Yllättävän harvinaista nimittäin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me muutettiin aikanaan yhteen n. 4 kk tuntemisen jälkeen. Seurusteltiin, mentiin lopulta kihloihin ja vuonna 2000 naimisiin ja voin kerta että se n. 20 vuotta kun yhdessä ollaan oltu on ollut pääsääntoisesti oikein hyvää aikaa. Lapsetkin on kohta jo aikuisia joten seuraava suuri haaste onkin se, mitä tehdään kaikella ajalla kun ei tarvitse lapsista huolehtia. Tähän on mahtunut niin monta erilaista jaksoa, surua, iloa, juhlaa ja arkea, että minä kysyisin enemmänkin ap:lta koetko oikeasti olevasi jotenkin erikoinen suhteessasi? Kirjoita sitten 20 vuoden päästä tänne palsta ja kerro miten meni.
Vastaavia kommentteja on kuultu. Muutama vuosi sitten löytyi sielunkumppani. Onnellisia olemme edelleen. Arki on ihanaa. Ja ei ole riidelty, kun ei ole käytännössä mitään, mistä pitäisi riidellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että kyse on niinkään kateellisuudesta, vaan yrityksestä neuvoa, vaikka se tehdäänkin väärin. Luultavasti ihmiset odottavat, että asettuisitte arkiseen elämänrytmiin alkuhuuman jälkeen, jolloin voitte todella päästä arvioimaan viihdyttekö yhdessä ja haluatteko elää yhdessä. Tarkoitus on varmaan vain opastaa, että ymmärtäisitte, että parisuhteen alkuinnostuksen jälkeen arki muuttaa jonkin verran muotoaan ja vasta sitten näette toisenne sellaisina kuin tulette olemaan parisuhteessa kumppaneina.
Meillä saman tyyppinen historia, pitkän kaveruuden jälkeen huomattiin, että ystävyys oli syventynyt, muutettiin melkeen heti yhteen, tehtiin vauvakin melkeen heti koska molemmat jo siinä iässä ettei kauaa enää oisi voinut odotella eikä odotteluun tuntunut olevan mitään tarvetta. Nyt odotetaan jo toista, eikä elämä voisi olla ihanampaa.
Toki suhdetta takana vasta viisi vuotta mutta nyt menee niin hyvin ettei haittaisi jos välillä menisi huonomminkin silti oltaisiin plussan puolella.
Ihmettelyä ollan saatu osaksemme mutta ei sentään paheksuntaa. Joitain saattaa ärsyttää kun viihdytään niin hyvin yhdessä, ettei tule sellaisia spontaaneita "nyt täytyy päästä tuulettumaan"-tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ”alkuhuuman” pakko loppua? Vai eikö se voi vain muuttua arkihuumaksi?
T: 3v yhdessä asumista takana ja edelleen ihan yhtä ihanaa kuin alussa.
Koettakaa kasvattaa sietokykyä, kateellisia ovat tuollaiset ihmiset. Teistä itsestänne on kiinni miten parisuhteenne voi.
11 vuotta olen ollut saman ihmisen kanssa. Meistä on tullut luja tiimi, vaikeuksia on tullut ulkoapäin, huumori kukkii ja huomioimme toisiamme päivittäin ja muistamme kiittää.