Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En viihdy miehen suvun kanssa - muita?
12.11.2017 |
Pidän siis kovasti miehen äidistä, isästä, siskoista yms ja käyn mielelläni kylässä tai kutsun meille. Ongelma on tilaisuudet, missä he ovat kaikki paikalla. He menevät omituiseen dynamiikkaan, jossa kaikki me puolisot olemme ihan ulkopuolisia. Juttelevat keskenään sitä omaa juttuaan (aihe voi olla mikä vaan) eivätkä kuuntele ketään. Liekö edes toisiaan. Ja jos vaikka miehen vanhemmilla ollaan, siellä ei oikein ole tiloja minne mennä sitten vaikka siskojen miesten kanssa keskustelemaan. Joten me yritämme väliin sanoa välillä jotain, mistä taas ainakin anoppi ja appi tuntuvat loukkaantuvan, kun heidän "show" keskeytyy.
Olen miehelle asiasta puhunut monet kerrat, että tuntuu vaikealta olla mukana kun ovat porukkana. Hän tunnistaa ilmiön, mutta silti käytös ei muutu. Kaikki ikäänkuin taantuvat siihen lapsuudenperhemoodiin. Silti haluaa aina, että tulen mukaan ja mököttää jos jään kotiin.
Kommentit (14)
Hehe joo. Minunkin mieheni on ihan hassu vanhempiensa kanssa. Vanhemmat ovat oikein kivoja, mutta mies menee kovin lapselliseksi ja nöyristeleväksi. Ärsyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en yleensäkään viihdy isommalla porukalla. En oman suvun, en miehen suvun tai kavereidenkaan kanssa. Kaksin tai pariskunnan kanssa taas on mukavaa.
Mun miehellä on kauhea äiti. Kunnon drama queen. Kaikki sukujuhlat on sitä, kun yksi siinä kailottaa ja esiintyy, ja hänen kolme lastaan istuvat rivissä posket punaisena häveten äitiään. Anopin mies katselee ikkunasta pihalle, välillä hörppii kahvia. Mä mahdollisuuksien mukaan keskityn lapsiini. Jostain syystä jätetään puolet sukukinkereistä väliin. Ja ne joihin osallistutaan, niin pyritään mahdollisimman pikaiseen poistumiseen.
Meillä miehen suku on yhdessä turhan hiljaisia. Ei oikein meinaa tulla juttua ja suoraan sanottuna on aika tylsää. Kaikki ovat mukavia ihmisiä, eivätkä tuppaudu. Mutta seuraihmisiä eivät ole.
Joskus on hankala ymmärtää, että toiset ovat olleet yhdessä yli 30 vuotta, tulokas vasta muutaman vuoden. ja jos se tulokas on vielä mustasukkainen puolison aiemmasta elämästä,niin juuri noin siinä käy eli yksi murjottaa, kun ei saa olla keskipiste ja muut nauttivat siitä, kun jokainen ymmärtää toista puolesta sanasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä miehen äiti, sisko ja mies itsekin siinä seurassa puhuvat huutamalla toisten päälle, appi paasaa monologisella äänellä, kuunteli kukaan tai ei. Jos näihin "keskusteluihin" yrittää osallistua, kukaan ei kuuntele, vaan päälle paasataan. Nykyään suosiolla vaan puuhailen lapsen kanssa jotain, tai juttelen siskon miehen kanssa.
No ihan ymmärrettävää ettet viihdy. Uskon kyllä, että on aika yleistä että on vaikea kokea kuuluvansa puolison suvun joukkoon, toiset onneksi osaavat tehdä toisten olon paremmin tervetulleeksi kuin toiset. Puhumattakaan henkilökemioista, on aika harvinaista loppujen lopuksi, että kohtaat esim 5 vierasta ihmistä (vrt, appivanhemmat, puolison sisarukset) ja sitten tulisitkin loistavasti toimeen näiden random-otannalla elämääsi tulleiden ihmisten kanssa. Puoliso ja ystävät kuitenkin "valitaan" ja omaan lapsuudenperheeseen kasvetaan. Puolison suku on jotain mikä tuli väkisin mukana puolison kanssa, eikä siinä aina vaan käy hyvä tuuri. Joissain perheissä voi olla kieroutunut dynamiikka tai sellainenkin tilanne, että lapsuudenperheestä ei osata päästää irti siinä mielessä, että aikuisia lapsia kohdellaan kuin lapsia ja aikuisten sisarustenkaan välillä ei ole mitään normaaleja "rajoja".
Minä en viihdy miehen suvun kanssa. Ennen viihdyin/siedin ihan riittävästi, mutta kolmen lapsen myötä olen luovuttanut ja joutunut toteamaan että he eivät pysty kunnioittamaan minun, mieheni ja lastemme henkilökohtaisia rajoja, meidän vanhemmuutta eivätkä meidän perheen rajoja ylipäätään. Mieskin on kovasti kasvanut yhteisten 15 vuoden aikana, ja on oppinut jo vaatimaan tasavertaista käytöstä ja sukulaisiltaan ymmärrystä siihen, että meidän perhe tekee asiat meidän perheen tavalla ja muilla ei ole oikeutta puuttua esimerkiksi meidän vanhempien päätöksiin lastemme suhteen, eikä muutenkaan "oikeuksia" heihin. Mutta sehän on vasta puoli tietä, viihdyttäisiin kyllä paremmin, jos kokoajan ei joutuisi sietämään jatkuvaa puuttumista, utelua, syyllistämistä ja manipulointiyrityksiä. Minkäs sitä voi muuta kuin ottaa etäisyyttä. Ajan myötä olen huomannut, ettei omaa hyvinvointia kannata uhrata ihan pienestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa kun en varmaan ole viettänyt miehesi suvun kanssa aikaa.
Minä viihdyn kyllä omalla tavallaan, jos minun ei tarvitse jäädä yksin heidän kanssaan ja itsekin kommentoin keskusteluja, mutta jos puoliso on vaikka vessassa, meillä ei ole mitään keskustelun aiheita edes yhteisestä harrastuksesta ja tulee heti sellainen akward hiljaisuus :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viihdy muutenkaan ihmisten kanssa. Jos tuntemattoman vastaantulijan kohtaaminen kadulla on jo ahdistavaa, voitte vain kuvitella miltä tuota isommat kohtaamiset tuntuvat minusta.
Suomalaiset eivät tule toimeen keskenään. Ollaan liian herkkänahkaisia. Ajatelkaa, että ne ovat vain sanoja, eivät satuta minua, kun en anna satuttaa. Laittakaa itsenne" lasipulloon "josta näkee ulos, mutta kukaan ei pääse satuttamaan. Olet sama ihana ihminen, vaikka kuka sanoisi mitä. Se on vaikeaa, mutta voi yrittää. Viisas on hiljaa jos tulee väittelyä. Väittely johtaa riitaan. Jos ette jaksa juhlia, niin pakko ei ole mennä. Koskee myös muita tapaamisia. Valkoisia valheita voi käyttää. Täytyy ajatella itseä ja oppia sanomaan ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin huomaavinani samaa kun ensimmäistä kertaa tapasimme juhlassa jossa oli isommasti vaimon sukua. Heille muodostui oma "rinkinsä" ja me "sukuun naidut" olimme ulkopuolisia.
No, tästä päästiin kun aloin heittämään aika rankkaa huumoria. Ensin mukaan tuli appiukko ja sitten yksi kerrallaan alkoi heittämään tarinaa joka ei ollut mitään suvun sisäpiirijuttua. Muutama nyrpisteli alkuunsa, mutta nykyään tuo "sulkeutuminen" on rikottu. Silloin kun ovat vaan oman "kantasuvun" kanssa, niin silloin voivat toki olla niin kuin haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset eivät tule toimeen keskenään. Ollaan liian herkkänahkaisia. Ajatelkaa, että ne ovat vain sanoja, eivät satuta minua, kun en anna satuttaa. Laittakaa itsenne" lasipulloon "josta näkee ulos, mutta kukaan ei pääse satuttamaan. Olet sama ihana ihminen, vaikka kuka sanoisi mitä. Se on vaikeaa, mutta voi yrittää. Viisas on hiljaa jos tulee väittelyä. Väittely johtaa riitaan. Jos ette jaksa juhlia, niin pakko ei ole mennä. Koskee myös muita tapaamisia. Valkoisia valheita voi käyttää. Täytyy ajatella itseä ja oppia sanomaan ei.
Harmi ettet itse tajua kirjoituksesi alkuosan ja loppuosan ristiriitaisuutta. Jos joku loukkaa puheillaan tai ei muuten selvästi pysty kunnioittamaan sinua, niin on ihan kaikinpuolin ok sanoa ääneen: ei, minä en hyväksy tällaista.
Alue: Aihe vapaa
En viihdy äitini suvun kanssa, ovat kieroja teeskentelijöitä. Esittävät parempia kuin ovatkaan. Mikä pahinta "ottavat" itselleen miehen hankkiutumalla raskaaksi mahdollisimman varakkaalle miehelle ja nostamalla siitä hirvittävän metelin miten miehen pitää ottaa vastuuta lapsesta kun kerran on seksikin kelvannut.