Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

HS:n psykopaattiartikkeli - minne se ketju katosi?

Vierailija
11.11.2017 |

Joku kaipaili ko. artikkelia. Olisin voinut sen tänne laittaa, mutta ketju on kadonnut. Mitä ihmettä??

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
11.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Josko vaikka pääsy kielletty iski jälleen puun takaa?

Vierailija
2/14 |
11.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

HS:n kirjoituksiin kannattaa suhtautua kahdella tavalla: A) artikkeli on lehden valitseman ja edustaman linjan mukaista mielipidevaikuttamista B) artikkeli on toimittajan henkilökohtaisen, subjektiivisen ajattelumallin ja näkemyksen mukainen tuotos.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
11.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä aloitin sen ketjun. Ihmettelin, kun se nakkasi ensin johonkin "pääsy kielletty"-sivulle ja sitten en enää sitä löytänyt.

Joku ehti yhden pätkän siihen artikkelista jo laittaa. Liekö se sitten kiellettyä?

Pohjoiskorealaista toimintaa.

Vierailija
4/14 |
11.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä aloitin sen ketjun. Ihmettelin, kun se nakkasi ensin johonkin "pääsy kielletty"-sivulle ja sitten en enää sitä löytänyt.

Joku ehti yhden pätkän siihen artikkelista jo laittaa. Liekö se sitten kiellettyä?

Pohjoiskorealaista toimintaa.

Vierailija
5/14 |
11.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä aloitin sen ketjun. Ihmettelin, kun se nakkasi ensin johonkin "pääsy kielletty"-sivulle ja sitten en enää sitä löytänyt.

Joku ehti yhden pätkän siihen artikkelista jo laittaa. Liekö se sitten kiellettyä?

Pohjoiskorealaista toimintaa.

Hyvin sanottu - "pohjoiskorealaista toimintaa".

En ehtinyt nähdä, millaisen pätkän joku oli jo laittanut, joten aloitan alusta.

Ap

Vierailija
6/14 |
11.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joukossamme elää ihmisiä, joilla on pedon luonne – näin psykopaatti lipuu toisen ihmisen lähelle ja tekee tuhojaan

Jotkut ihmiset ovat ensi tapaamisella hurmaavia, mutta lähemmällä tutustumisella pelottavia. Vaarallisimpia ovat ne, joiden luonteessa yhdistyvät James Bondin piirteet.

James Bond -elokuva 007 Spectre alkaa kuolleiden päivää juhlivassa Méxicon kaupungissa, jossa kylmäsilmäinen Bond tekee salamurhan ampumalla katolta – ja räjäyttää samalla koko vastapäisen talon.

James Bond on yksi elokuvataiteen suosituimmista murhamiehistä, tyylikäs ja kylmä manipuloija, jonka tappajan vaistolle vetää vertoja vain hänen suosionsa naissukupuolen keskuudessa.

Vaikka Daniel Craigin nykyisin näyttelemä James Bond on sepitettä, hahmon hyytävät luonteenpiirteet eivät ole pelkkää kuvitelmaa. Tieteellisessä Review of General Psychology -julkaisussa kirjoitettiin viisi vuotta sitten, että elokuvien James Bondin persoonallisuuspiirteitä yhdistää termi nimeltä synkkä kolmikko, dark triad.

Se on sateenvarjokäsite kolmelle persoonallisuuspiirteelle, jotka esiintyvät usein yhdessä: narsismi, machiavellismi ja psykopatia.

Psykologit kutsuvat piirteitä synkiksi hyvästä syystä.

Narsismi kuvaa itseriittoista, itsekästä ja omahyväistä käytöstä. Machiavellismi viittaa haluun manipuloida muita ihmisiä ja tilanteita keinoista piittaamatta. Psykopatia kertoo äärimmäisestä itsekkyydestä vailla katumusta tai myötätuntoa.

James Bondin tunteettomuus liittyy hahmon psykopaattisiin piirteisiin. Machiavellismi ilmenee Bondin manipulointikyvyssä. Narsismista kielivät salaisen agentin omahyväisyyden ohella hänen turhamainen mieltymyksensä kalliisiin Tom Ford -pukuihin, Omega-arvokelloihin ja erikoisvalmisteisiin urheiluautoihin.

Meidän katsojien on helppo sietää jännityskirjailija Ian Flemingin luoman hahmon piirteitä, koska Bond on oikealla puolella. Voimme kuvitella, että hallituksen nimissä työskentelevällä murhaajalla olisi pohjimmiltaan lämmin sydän.

Nykytutkimuksen mukaan joukossamme elää luonteeltaan yhtä petomaisia ihmisiä, jotka eivät käytä ominaisuuksiaan yhteiseen hyvään vaan omaksi hyväkseen. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
11.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joillekin tarkoitus pyhittää keinot

Viisisataa vuotta sitten firenzeläinen diplomaatti ja filosofi Niccolò Machiavelli (1469–1527) kirjasi sulkakynällään muistiin poliittisia strategioita, joilla uusi ruhtinas voisi vahvistaa valtaansa.

Machiavellistinen politiikka keskittyy vallan hankkimiseen ja sen säilyttämiseen kansan mielipiteistä piittaamatta. Viisaan hallitsijan ei Machiavellin Ruhtinas-teoksen mukaan esimerkiksi kannata pitää sanaansa, jos siitä on hänelle haittaa.

Ajan myötä Ruhtinaassa opetetut strategiat kasvoivat kuvaamaan myös petollista, machiavellististä ihmistä.

Machiavellismia pidettiin pitkään eräänlaisena psykopatian alalajina. Synkkä kolmikko -käsitteen vuonna 2002 luoneet kanadalaistutkijat Delroy Paulhus ja Kevin Williams tunnistivat, että päällekkäisyyksistään huolimatta machiavellismi, narsismi ja psykopatia ovat erillisiä kokonaisuuksiaan.

Kaikki kolme käsitettä viittaavat pahantahtoiseen persoonallisuuteen, jonka käytöspiirteisiin kuuluu omahyväisyys, emotionaalinen kylmyys, kaksinaamaisuus ja aggressiivisuus.

Synkän kolmikon piirteet ovat yhdistelmä genetiikkaa, aivojen fysiologiaa ja kasvuympäristöä. Vahvinta perinnöllisyys on psykopatialla ja narsismilla.

Perinnöllisyys ei kuitenkaan merkitse sitä, että piirteet automaattisesti siirtyisivät seuraavalle sukupolvelle. Lapsuuden kasvuympäristö vaikuttaa suoraan siihen, miten perimä ilmenee.

Normaalin käytöksen ja persoonallisuushäiriön raja on liukuva. Lääkärit suhtautuvat synkän kolmikon piirteisiin epätoivottavina, mutta lievimmässä muodoissaan piirteissä ei silti ole kyse mielenterveysongelmista, vaan pikemminkin inhimilliseen vaihteluun kuuluvien ominaisuuksien ääripäästä.

Piirteiden kartoittamiseen psykiatrien vastaanottojen ulkopuolella on kehitetty kahdentoista kohdan pikatesti, jonka nimi on Likainen tusina.

Siinä missä narsismiin liittyy äärimmäinen itsekorostus ja psykopatiaan äärimmäinen myötätunnon puute, machiavellismia luonnehtii muiden ihmisten manipulointi, kyynisyys ja näkemys, että tarkoitus pyhittää keinot.

Machiavellistiset henkilöt näkevät ihmisten välisen vuorovaikutuksen pelinä – kuin pokerina tai shakkina.

He ajattelevat, että on parempi manipuloida muita kuin joutua itse manipuloiduksi. He hyödyntävät tietoisesti muiden haavoittuvuuksia ja pitävät samanaikaisesti omat haavoittuvuutensa visusti kätkössä.

Vierailija
8/14 |
11.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omahyväiset jästipäät eivät hevin muutu

Klassikkokomediassa Päiväni murmelina omahyväinen säämies Phil Connors on juttukeikalla pienessä pennsylvanialaisessa tuppukylässä Punxsutawneyssa. Bill Murrayn näyttelemä Phil alkaa ällistyksekseen herätä aina vain uudestaan samaan helmikuiseen päivään.

Kun vastoinkäymiset toistuvat joka päivä, Phil hoksaa vähitellen muuttaa suhtautumistaan muihin ihmisiin. Hän kiikuttaa aamukahvit kuvausryhmälleen, auttaa kameralaukun kantamisessa ja alkaa lopulta palvella paikkakunnan asukkaita heidän päivittäisissä pulmissaan.

Elävän elämän omahyväiset jästipäät eivät muutu yhtä helpolla. Lääketieteessä narsismi viittaa vakavaan ja luonteeltaan pysyvään persoonallisuushäiriöön, joka vääristää ihmisen käsitystä todellisuudesta.

Narsististen piirteiden lievempiä muotoja tutkivat persoonallisuus- ja sosiaalipsykologit tietävät, että myös psykologisesti terveet ihmiset vääristävät hetkittäin todellisuutta omaksi edukseen.

Meillä kaikilla on siis satunnaisia narsistisia piirteitä, jotka auttavat meitä säilyttämään luottamuksen itseemme ja kykyihimme.

Paljon puhutun ja usein väärin ymmärretyn häiriön taustalla on antiikin Narkissos-myytti. Tarun mukaan kaunis Narkissos-nuorukainen rakastui palavasti lammikosta heijastuvaan kuvajaiseensa ja lopulta nääntyi kuvajaisensa äärelle.

Mitä lähemmäs häiriötasoista narsismia mennään, sitä myrkyllisemmäksi vääristymä muuttuu. Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivää henkilöä voidaan verrata pikkulapseen, joka uskoo aidosti olevansa maailmankaikkeuden keskipiste.

Jotkut internetin amatöörilääkärit ja jopa mielenterveyden ammattilaiset ovat esittäneet, että presidentti Donald Trump täyttäisi narsistisen persoonallisuushäiriön kriteerit. Vaikka hän vaikuttaakin prototyyppiseltä narsistilta, lääketieteellisiä diagnooseja ei voi tehdä televisioesiintymisten perusteella.

”Hän saattaa olla maailmanluokan narsisti, mutta se ei tee hänestä vielä mieleltään sairasta”, Allen Frances kirjoitti helmikuussa New York Times -lehden mielipidekirjoituksessaan.

Frances on psykiatrian ja käyttäytymistieteiden emeritusprofessori, joka oli laatimassa narsismin diagnostisia kriteerejä Yhdysvalloissa käytettyyn DSM-tautiluokitukseen.

Tavanomaisesta eli ei-kliinisestä väestöstä narsistisia piirteitä tutkitaan NPI:llä eli Narcissistic Personality Inventory -mittarilla, joka on kehitetty DSM-tautiluokituksen pohjalta.

Työelämän narsistilla voi olla esimerkiksi tapana ottaa kunnia onnistumisista itselleen ja sälyttää epäonnistumisten syy muiden niskoille.

Kotinsa seinien sisällä narsistinen henkilö saattaa esiintyä perheenjäseniltä alistumista vaativana aurinkokuninkaana. Muiden tehtävänä on täyttää narsistiseen häiriöön liittyvää pohjatonta huomion ja ihailluksi tulemisen tarvetta.

Tutkimuksissa on vahvistettu narsismin liittyvän vähäiseen empatiaan. Narsistisen persoonallisuushäiriön diagnoosin saanut israelilainen kirjailija ja toimittaja Sam Vaknin onkin maininnut kokevansa enemmän läheisyyttä kultakalaansa kohtaan kuin läheisiään ja rakkaitaan.

Narsismin panos synkkään kolmikkoon liittyy etenkin erityishuomion tarpeeseen ja ylemmyyden tunteisiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
11.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Psykopaatti murskaa muiden unelmia

Vuonna 2005 amerikkalaisen neurotieteilijän James Fallonin maailma muuttui. Eräänä päivänä Fallon tutki laboratoriossaan aivokuvia, kun törmäsi möhläykseen. Hän oli hankkinut perheenjäseniensä aivokuvat vertailukuviksi Alzheimer-tutkimustaan varten, mutta yksi kuvista näytti päätyneen väärään paikkaan.

Kuvassa näkyi merkillinen tumma alue silmien takana, aivojen orbitofrontaalisessa osassa. Tuo alue liittyy esimerkiksi ihmisen tunne-elämään, myötätuntoon ja moraaliseen päätöksentekoon. Psykopaattisten murhaajien aivokuvia aiemmin tutkinut Fallon huomasi, että aivokuvassa näkyneet poikkeavuudet olivat tyypillisiä juuri psykopaateille.

Kun Fallonin laboratorioteknikko mursi anonyymin numerokoodin, Fallon pyysi apulaistaan tarkistamaan koodin saman tien uudelleen. Koodi oli kuitenkin oikea. Psykopaatin aivokuva kuului hänelle itselleen.

Fallonista tuli julkkispsykopaatti, joka on käynyt puhumassa häiriöstään Ted Talk -konferenssissa, television puheohjelmissa ja lehtihaastatteluissa. Fallon kirjoitti tarinansa myös kirjaksi nimeltä The Psychopath Inside: A Neuroscientist's Personal Journey Into the Dark Side of the Brain.

Fallon kertoi brittiläisessä Guardian-lehdessä naureskelleensa nuorena lääkärien, kirkonmiesten ja opettajien kommenteille, joiden mukaan katolilaispojassa oli jotakin luontaisesti pahaa. Fallon myönsi pitäneensä ihmisten ja tilanteiden manipulointia mukavana hupina.

Juuri psykopatia on synkän kolmikon kolmesta ulottuvuudesta muille ihmisille tuhoisin. Psykopatian tutkimuksen pioneerina pidetty, Georgian yliopistollisessa sairaalassa Yhdysvalloissa työskennellyt psykiatri Hervey Cleckley kirjoitti kirjassaan Mask of Sanity (1940) psykopaateista ihmisinä, jotka ymmärtävät muiden ihmisten tunteiden merkityksen, mutta käyttävät niitä häikäilemättömästi hyväkseen.

Psykopatia poistettiin tautiluokituksesta 1960-luvulla. Nykyisin käsitettä käyttävät varsinkin kriminaalipsykologit arvioidessaan rikollisen uusintariskiä.

Lääketieteessä psykopatia luetaan osaksi epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä, johon kuuluu esimerkiksi kylmyys, kyvyttömyys myötätuntoon, äkkipikainen impulsiivisuus ja vaikeudet oman elämän suunnittelussa.

Psykopaattisten piirteiden tarkkaan mittaamiseen käytetään alansa tunnetuimman tutkijan, kanadalaisen kriminaalipsykologin Robert Haren kehittämää PCL-R-testiä (Psychopathy Checklist Revised), jonka harvinainen maksimimäärä on 40 pistettä. Useimmat ihmiset saavat testistä alle viisi pistettä.

Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö on yleinen vankiloissa. Kaikki sitä sairastavat eivät ole psykopaatteja, vaan psykopatia on eräänlainen epäsosiaalisen persoonallisuuden hyytävä alalaji.

Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri ja THL:n tutkimusprofessori Hannu Lauerma on kuvannut psykopatiaa epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön narsistisesti värittyneeksi kärjistymäksi.

Psykopaattien osuus vangeista arvioidaan yleensä 15–25 prosentiksi. Koko väestössä täysiverisiä psykopaatteja on suunnilleen joka sadas, mutta lievempiä piirteitä on useammalla.

Psykopaattisten piirteiden suhde synkkään kolmikkoon ilmenee erityisesti siinä, ettei henkilö koe syyllisyyttä teoistaan.

Niin sanottu valkokauluspsykopatia on psykopatian alamuoto, johon kuuluu pinnallinen viehätysvoima, itsekeskeisyys sekä myötätunnon, syyllisyyden ja pidäkkeiden puute.

Valkokauluspsykopaatti piiloutuu tarkasti rakennetun normaaliuden naamion taakse ja saattaa polkea vieressäsi kuntopyörää salilla tai istua kanssasi samassa pöydässä työpaikan palaverissa.

Tällaiset henkilöt ovat usein paatuneita petkuttajia ja nopeasti kyllästyviä siipeilijöitä, jotka ovat tyystin piittaamattomia murskaamistaan unelmista, särkemistään sydämistä ja tyhjentämistään pankkitileistä.

Vierailija
10/14 |
11.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taisi hävitä kun osoitettiin että HS on valehdellut Irakin joukkotuhoaseet , Wtc iskut ja muuta psykomaista propagandaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
11.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Selittääkö evoluutio pahat ihmiset?

Yhdeksi selitykseksi synkän kolmikon piirteille on esitetty evoluutiota. Pahojen poikien ja tyttöjen ominaisuudet eivät voi kukoistaa ihmisyhteisössä sattumalta. Oxfordin yliopiston psykopatiatutkijan Kevin Duttonin The Wisdom of Psychopaths -kirja esittääkin teorian, jonka mukaan puutteellinen kyky asettua toisen asemaan olisi joissakin tehtävissä eduksi.

Dutton viittaa kirjassaan psykopaattisiin neurokirurgeihin, erikoisjoukkojen sotilaisiin ja rahamaailman menestyjiin, jotka hyötyvät siitä, etteivät tunteet häiritse työntekoa. Dutton kutsuu heitä toimintakykyisiksi psykopaateiksi.

Duttonin mukaan yhteiskunta tarvitsee psykopaattinsa. Meille on yhteisönä hyötyä kylmähermoisista pomminpurkajista ja aivokirurgeista, jotka eivät epäröi upottaa skalpellin terää potilaaseen.

Oxfordilaistutkijan näkemykset ovat ymmärrettävästi herättäneet arvostelua. Yksittäiset piirteet eivät vielä merkitse psykopatiaa, eikä psykopatiaan tyypillisenä kuuluva vastuuttomuus ole tavanomaista esimerkiksi kirurgeille.

Synkän kolmikon piirteitä kuitenkin löytyy varmasti monilta kunnianhimoisilta ihmisiltä. Kaksi vuotta sitten sveitsiläisen Bernin yliopiston psykologi tutkivat. miten synkän kolmikon piirteet vaikuttavat työelämässä.

Tutkimukseen osallistui 793 työssä käyvää 25–34-vuotiasta miestä ja naista. Narsismin havaittiin kytkeytyvän korkeaan palkkaukseen ja machiavellismin johtoasemaan sekä tyytyväisyyteen työtä kohtaan.

Psykopaattiset piirteet eivät näyttäneet tuovan henkilölle etuja. Vaikka psykopaatti sattuisi olemaan kuinka karismaattinen ja älykäs, työuralla etenemistä jarruttaa innottomuus tiimipeliin.

Jo aiemmin oli huomattu, että liikkeenjohdon tehtävissä psykopatian kielteisinä puolina ovat vähäinen vastuuntunto ja tavallista heikompi aikaansaavuus. Pahisten pärjääminen näyttää siis riippuvan synkkien piirteiden oikeanlaisesta koosteesta.

Kevin Duttonin tulkinta poikkeaa joka tapauksessa ratkaisevasti Robert Haren kannasta. Duttonille psykopatia edustaa etuja tarjoavaa inhimillisen käytöksen äärilaitaa. Haren kirjojen kuvaamassa psykopatiassa ei ole mitään myönteistä.

Hare esittää psykopaatit eräänlaisena petoihmisten rotuna, ihmislajin luonnonoikkuina, joista kannattaa pysyä kaukana.

Vierailija
12/14 |
11.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja Ulvila ja Auerin juttu oli törkeää propagandaa mielestäni .

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
11.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Trollaaja etsii tilaisuuksia toisten satuttamiseen

Internetin keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa melskaavien trollien tavoitteena on herättää huomiota ja ärsyttää muita. Jos keskustelija joutuu trollin ansaan ja ilmaisee mielipahansa tai tyrmistyksensä, trollauksella on tapana räjähtää armottomaksi pilkaksi.

Vuonna 2014 julkaistun laajan kanadalaistutkimuksen mukaan trollaaminen on arkipäivän sadismia. Siinä missä useimmat ihmiset pyrkivät välttämään kivun tuottamista muille, trollaajat päinvastoin etsivät tietoisesti tilaisuuksia muiden satuttamiseen.

Trollit tuovatkin synkkään kolmikkoon neljännen ulottuvuuden: sadismin.   

Vaikka psykopaatit eivät epäröi vahingoittaa muita ihmisiä, väkivalta on heille ennen kaikkea väline. Narsistit taas puolestaan eivät yleensä reagoi aggressiivisesti, ellei heidän haurasta minäkuvaansa uhata. Machiavellistit ovat taas aivan liian laskelmoivia ottaakseen riskiä mahdollisesta kostosta, elleivät koe saavansa aggressioistaan hyötyä.

Synkän kolmikon rinnalle on tullut käyttöön uusi käsite synkkä nelikko, dark tetrad, jonka neljännen kulman muodostaa sadismi. Juuri synkän nelikon piirteet näyttävät liittyvän trollaamiseen.

Tieteellisen Psychological Science -julkaisun artikkeli paljasti neljä vuotta sitten, ettei vahvasti sadistinen ihminen pelkästään nauti ihmisten satuttamisesta, vaan on todella valmis myös panostamaan aikaansa ja energiaansa kärsimysten lisäämiseen. Sadisteilla näyttää olevan sisäinen tarve tuottaa kipua uhreilleen.

Synkkien persoonallisuuksien erityispiirteitä tutkittiin myös paria vuotta aiemmin tutkimuksessa, jossa vapaaehtoiset koehenkilöt saivat mahdollisuuden kiusata viattomia kohteita kovalla äänellä.

Sadistisimmat koehenkilöt kasvattivat metelinä käytetyn valkoisen kohinan määrää huomattuaan, etteivät uhrit puolustautuneet.

Samalla tavoin synkän nelikon piirteitä omaavat trollit etsivät tietoisesti mahdollisuuksia loukata ja nolata muita verkon keskustelijoita.

Tutkimukset ihmisluonnon pimeistä puolista eivät ole iloista luettavaa, mutta ajan myötä niistä saattaa olla hyötyä meille kaikille. Parhaimmillaan tutkimuslöydökset voivat kasvattaa ymmärtämystä esimerkiksi perheväkivallan ja työpaikkakiusaamisen syistä.

Kyse ei aina ole vuorovaikutuksen pulmista, vaan joskus ongelmien syynä on yksinkertaisesti yksittäisen ihmisen pimeät luonteenpiirteet.

Samalla tutkimukset käyvät terveellisestä varoituksesta. Vaikka me pidämme synkistä henkilöhahmoista kirjoissa, elokuvissa ja televisiossa, elävän elämän pahat pojat ja tytöt eivät ole pelkkää viihdettä – eikä heillä ole pohjimmiltaan kultaista sydäntä.

Panu Räty on teknologiaan ja tieteeseen keskittynyt vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2017

Vierailija
14/14 |
11.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ai joku Panu Rätyn juttu.

Olinkin jo alussa että mitä hittoa, taas jotain sekoa, kuka onneton on pinnistellyt tämänkin ulostuksen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kahdeksan neljä